1800-luvun alkupuoli oli maassamme suurten uskonnollisten herätysten aikaa, eikä Keski-Pohjanmaakaan jäänyt niistä osattomaksi. Suurilla hengellisillä tapahtumilla oli omat johtajansa, jotka nousivat jopa kansallisten merkkimiesten joukkoon. Muita ehjemmän työpanoksen sen ajan herätysliikkeen johtajista teki Keski-Pohjanmaalla Ylivieskan kappalaisena 1828–45 ja Pyhäjärven kappalaisena 1845–57 toiminut Jonas Lagus.

Lagus kuului vanhaan pappissukuun. Sen kuuluisimpia jäseniä oli ollut Elias Lagus, joka Jalasjärven kappalaisena toimiessaan vuonna 1790 julkaisi suomeksi herrnhutilaisen laulukirjan Siioinin virret, nykyisten heränneitten käyttämän Siionin virsien edeltäjän. Jonas oli varhaiskypsä, luki roomalaista runoilijaa Vergiliusta jo yhdeksänvuotiaana alkukielellä. Kielten ohella hän harrasti kirjallisuutta. Jo 14-vuotiaana hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1812. Opiskeluvuosina Turussa hän oli mieltynyt saksalaiseen ja ranskalaiseen kirjallisuuteen.

Isän kuolema vuonna 1816 muutti hänen elämänsä ja opintojensa suuntaa niin, että hänet jo seuraavana vuonna vihittiin papiksi ja määrättiin Vöyrin papiston apulaiseksi. Vuosi 1821 oli tärkeä vuosi hänen elämässään. Silloin hän koki syvän uskonnollisen murroksen erään sairaskäynnin seurauksena ja solmi avioliiton rovasti Esaias Wegeliuksen kasvattityttären Lovisa Eleonor von Essenin kanssa. Vöyrin aikana hänen uskonnollinen kehityksensä kulki kohti pietismiä. Perheen kasvaessa hän pyrki vakinaiseen virkaan ja pääsikin Ylivieskan kappalaiseksi, jonne hän siirtyi vuonna 1828.

Kun Lagus oli ollut muutaman vuoden Kalajokilaaksossa, alkoivat suuret herätyksen ajat (vuodesta 1831 alkaen), joita edelsi seurakunnasta toiseen kulkenut vaikea lavantautiepidemia. Kuoleman niittäessä päivittäin raskasta satoa ihmiset herkistyivät sanankuuloon ja Lagus oli sisäisesti valmistettu ohjaamaan ihmisiä.

Naapuripitäjään Nivalaan tuli asetoveriksi N. G. Malmberg. Savossa oli herätys liikkunut useitakin kertoja aikaisemmin, ja nilsiäläinen talollinen Paavo Ruotsalainen oli kohonnut liikkeen johtoon. Vuonna 1836 Lagus ja Ruotsalainen kohtasivat ensi kerran Pyhäjärvellä. Heidän välilleen syntyi elinikäinen rikkoontumaton ystävyys.

Savolaiset virsiseurat ja körttipuku omaksuttiin nopeasti myös Keski-Pohjanmaalla. Lagus aikoi perustaa oman kristillisen lehden, mutta Ylivieskasta käsin sen toimittaminen olisi silloisissa oloissa ollut lähes mahdotonta. Siksi tuli päätökseksi, että lehden toimittajana oli pastori J. Fr. Bergh Nurmijärveltä ja että Lagus avusti lehteä. Kysymyksessä oli kaksoislehti Tidningar i Ande liga ämnen ja Hengellisiä Sanomia (1836–1838).

Laguksen pietistiset mielipiteet tulivat kuitenkin pian siinä määrin tunnetuiksi, että hänen täytyi kirjoittaa artikkelinsa ilman mainintaa tekijästä, jotta ne olisivat läpäisseet sensuurin. Lagus oli muutoinkin kirjallisesti tuottelias: mainittakoon suomeksi kirjoitettu Kultala ja Satans Raseri i den Christna veriden ja kannanotot ajankohtaisiin kirkollisiin aiheisiin.

Laguksen elämässä ilo ja suru vaihtelivat. Vuonna 1836 kuoli hänen puolisonsa lapsivuoteeseen. Vastasyntyneet kaksoset seurasivat pian äitiään. Seuraava vuonna Lagus solmi uuden avioliiton vaasalaisen kauppiaan lesken Albertina Widmarkin kanssa. Uusi puoliso kuului Vaasan pietisteihin ja toi mukanaan huomattavan varallisuuden.

Lagus oli uusia suunnitelmia täynnä. Arkkipiispa oli edellisenä syksynä toimittanut piispantarkastuksen Kalajoella ja jakanut Ruotsin lähetysseuran tiedotteita. Lagus innostui lähetysasiaan. Häämatkallaan hän kävi Turussa ja Tukholmassa ja oli aikeissa perustaa oman lähetysseuran Suomeen. Siinä tarkoituksessa hän osti Similä-nimisen suurehkon maatilan Ylivieskan kirkolta ja rakennutti sille ison päärakennuksen lähetyskoulua varten. Lähetysseurahanke ei edistynyt, eikä tuomiokapituli antanut lupaa koulun perustamiseen.

Lagus ei tiennyt, että arkkipiispa E. G. Melartin oli keisarin luona audienssilla keväällä 1837 saanut määräykset tarkkailla pietististen pappien käytöstä entistä tarkemmin. Laguksella ja muilla pietistisillä papeilla oli kotonaan julkisilla paikoilla säästölaatikoita. Maalliset viranomaiset nostivat syytteen heitä vastaan luvattomien seurojen pidosta ja lähetysvarojen luvattomasta keräyksestä. Seurauksena olivat pitkät ja monivaiheiset Kalajoen käräjät. Heränneet majapaikoissaan ja käräjätalon pihallakin veisasivat Siionin virsiä.

Kävellessään kerran majapaikkaansa käräjätalolta Lagus lausahti profeetalliset sanat: ”Tuon virren kaiku on kuuluva läpi aikojen”. Lagus tuomittiin puoleksi vuodeksi virkaeroon, joka toteutui vuoden 1842 alkupuolella. Lagusta kohtasi toinenkin isku. Hänen läheinen ystävänsä ja oppilaansa Fr. G. Hedberg erosi herännäisyydestä ja muodosti oman liikkeen. Lagus, jonka opetuksessa oli ollut näinä vuosina pietismin lisäksi myös evankelinen, lähellä Lutherin opetusta ollut piirre, aivan kuin vetäytyi kuoreensa ja vajosi kvietismiin, jolla tarkoitetaan paikallaan oloa ja itsensä tarkkailua ja samalla lepoa Kristuksessa.

Vuonna 1845 Lagus muutti Pyhäjärven kappalaiseksi. Hänen viimeisiä vuosiaan murehdutti herännäisyyden jako kahteen ”tupaan”. Kalajokilaakson heränneet jäivät talonpoikaisjohtajineen toiseen tupaan ja Lagus häntä seuraavine pappeineen toiseen. Laguksen haaraa on kutsuttu myöhemmin toistupalaisiksi. Heidän historiansa on vielä kirjoittamatta ja samalla Laguksen elämän lopullinen arvio tältä osin suorittamatta. Lagus oli alle 50-vuotias muuttaessaan Pyhäjärven kappalaiseksi, mutta hän oli sekä fyysiseltä kunnoltaan että mieleltään vanhus.

Vuonna 1849 kuoli hänen toinen vaimonsa Albertina, ja hän menetti samalla myös melkein kaiken omaisuutensa. Hän avioitui vielä kolmannen kerran 1850 pikkuserkkunsa Sotkamon kirkkoherran tyttären Johanna Rosalia Laguksen kanssa. Juhannusta vasten 1857 oli taistelijan iltahuudon hetki. Hänen 16 lapsestaan oli isän kuollessa elossa kuusi, nuorin neljän kuukauden ikäinen.

Laguksen hauta on Pyhäjärven kirkkomaalla tapulin lähellä. Isossa laakeassa hautakivessä ovat sanat: ”Mutta opettajat loistavat niin kuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niin kuin tähdet alati ja iankaikkisesti”.

Laguksen kirjoituksia

  • Jonas Lagus Brev och Skrifter, utgivna av Tor Krook, Helsinki 1933
  • Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia XXXV

Vanhemmat

Vanhemmat kappalainen Niklas Lagus ja Saara Elisabet Forsman

Puoliso

  1. 13.5.1821 Lovisa Eleonora von Essen, synt. 22.10.1796, kuollut toukokuun 31.5.1836 Ylivieska, vanhemmat kapteeni Gustav Johan von Essen ja Eva Kristina Wacklin (Vöyrin rovastin Esaias Wegeliuksen kasvattitytär)
  2. 18.6.1838 kauppiaanleski Albertina Charlotta Widmarck, synt. 16.8.1809, kuollut 6.8.1849 Pyhäjärvi, vanhemmat Kaskisten kaupunginsaarnaaja Gustaf Erik Ganander ja Loviisa Albertina Timen
  3. Sotkamossa 5.8.1850 Johanna Rosalia Lagus, synt. 12.12.1817 Sotkamo, kuollut huhtikuun 2.4.1887 Pyhäjärvi, vanhemmat kirkkoherra Gabriel Lagus ja Johanna Snellman