Alkueväät elämäänsä varten Juho Kytömäki sai heränneiltä vanhemmiltaan Lapuan Kytömäessä, ja hän juurtui heränneiden elämänmenoon jo varhaisessa lapsuudessa. Hän pääsi 12-vuotiaana juuri toimintansa alkaneeseen naapurikylän Kitinojan kansakouluun 1896. Opettajana oli herännyt kansakoulunopettaja Samuel Ristiluoma. Hänellä oli hyvin suuri vaikutus Kytömäen kehitykseen. Koulunkäynti oli Juho-pojasta kuin pyhää työtä ja suurta juhlaa. Lapuan silloinen kappalainen, myöhemmin Oulun piispa J. R. Koskimies oli jo kinkereillä huomannut pojan lahjakkuuden ja sanonut: ”Sinusta tuleekin pappi!” Tuohon aikaan maalaispojan lähteminen opintielle oli kuitenkin taloudellisista syistä lähes ylivoimaista. Mutta J. R. Koskimiehen antaman taloudellisen tuen ja kannustuksen turvin Kytömäki rohkeni 1900 hakeutua oppikouluun, ensin Raaheen ja sieltä Vaasan lyseoon. Ylioppilaaksi hän tuli Tampereen yhteiskoulusta 1907. Teologisen erotutkinnon Juho Kytömäki suoritti 1910, ja hänet vihittiin samana vuonna papiksi Oulussa. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1912, auskultoinnin ja kasvatusopin tutkinnon 1926. Väliaikaisena pappina hän palveli Kiimingissä ja Ylikiimingissä 1910–13 ja Ylivieskassa 1913–16. Karvian seurakunnan vakinaisena kirkkoherrana hän oli 1916–22.

Vuonna 1920 Juho Kytömäki kutsuttiin vastaperustetun Kalajokilaakson – myöhemmin Raudaskylän – kristillisen kansanopiston johtajaksi. Hänen puolisonsa Iida Kytömäki valittiin opiston apulaisjohtajaksi ja opettajaksi. Tästä alkoi Juho ja Iida Kytömäen harvinaisen pitkä, 34 vuotta kestänyt, erinomaisen ansiokas, monipuolinen ja rikas elämäntyö Raudaskylän kouluyhteisössä. Saarijärven Paavon mielellä yhdessä toinen toistaan tukien he jakoivat uudisraivaajan työn ilot ja surut. Osoitti lujaa uskoa ja suurta rohkeutta, kun johtaja Kytömäki ystävineen perusti 1924 herännäiskotien lapsille syrjäiseen Raudaskylään 6-luokkaisen yliopistoon johtavan kristillisen oppikoulun, Raudaskylän keskikoulun ja lukion. Koko Kalajokilaakson alueella ei vielä silloin ollut yhtään oppikoulua. Koulu suunniteltiin niin, että siinä oli kansakoulun koko oppimäärälle rakentuva 3-luokkainen keskikoulu ja sen jatkona 3-luokkainen lukio. Oli luonnollista, että kansanopiston naapurina sen tuli toimia samassa herännäisyyden hengessä. Rovasti Kytömäki oli tämän perustamansa oppikoulun uskonnonopettajana 1924–53 ja rehtorina 1925–31 ja 1937–53. Sotien jälkeen hän perusti vielä kansanopiston yhteyteen kansankorkeakoulun 1947 ja kodinhoitajakoulun 1949.

Juho Kytömäki oli selkeälinjainen, määrätietoinen ja vaikutusvaltainen opettaja ja kasvattaja, mutta samalla rohkaiseva ja turvallinen opastaja. Hän tahtoi kasvattaa nuoret sitkeään ja vastuulliseen työntekoon, ahkeruuteen ja Jumalan pelkoon, niin että heistä kasvaisi ”Suomen suojapuita”. Oman kouluaikansa kokemukset auttoivat häntä ymmärtämään nuorten koulutien vaikeuksia. Siksi hän pyrki taloudellisesti kaikin tavoin auttamaan ja tukemaan nuoria heidän taloudellisissa vaikeuksissaan. Heränneiden suurimman kansanopiston ja yliopistoon johtavan oppikoulun hoitaminen ilman kanslia-apulaisia vaati jatkuvaa työtarmoa ja rautaista terveyttä. Nämä avut rehtori Kytömäki omasi. Tavallista oli, että rehtorin työhuoneen ikkunasta näkyi valo viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Varsinaisten virkatehtävien ohella hän jaksoi myös ahkerasti ja ansiokkaasti osallistua seurakuntatyöhön, ei vain opiston lähiympäristössä vaan kauempanakin, yli maakuntarajojen. Lukemattomissa herännäiskotien perhejuhlissa hän oli pidetty julistaja samoin kuin heränneen kansan seura- ja juhlatilaisuuksissa.

Rovasti Kytömäellä riitti aikaa myös monien luottamustoimien hoitamiseen. Ylivieskan kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1935–38, Raudaskylän kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja 1935–44, kansanopetusosaston opettajaneuvoston jäsen 1938–43 ja 1947 sekä Kansanopistoyhdistyksen johtokunnan jäsen 1937–54. Presidentin valitsijamiehenä hän oli 1925, 1940 ja 1943. Vuosikaudet hän toimi Herättäjäyhdistyksen johtokunnassa. Rovastin arvo hänelle myönnettiin 1935 ja kouluneuvoksen arvo 1953. Eläkkeelle hän siirtyi 1954.

Kouluneuvos Kytömäki oli ahkera kynänkäyttäjä (ja pikakirjoittaja), joka kuului mm. Hengellisen kuukausilehden ja Kansanopistolehden vakituiseen avustajakuntaan. Hän on kirjoittanut kirjat Piirteitä Arvi Juho Logrenin elämästä (1912), Lakeuksien pastori (1933) ja Kysy menneiltä ajoilta (1957). Hän on myös aikoinaan merkinnyt pikakirjoituksella muistiin mm. rovasti Erkki Pesosen saarnoja ja seurapuheita. Näitä koskevan puhekokoelman hän toimitti julkisuuteen nimellä Evankeliumia köyhille (1949).

Sotavuosina rovasti Kytömäen työtaakka ei suinkaan helpottunut. Hän joutui syvästi myötäelämään ihmisten vaikeudet ja helpottamaan heidän huoliaan. Sodan kipeät menetykset eivät tuntuneet vain kodeissa vaan myös Raudaskylän oppilaitoksissa, sillä 82 entisen oppilaan osana oli uhrata henkensä isänmaan vapauden puolesta. Kaksi kertaa tuotiin kaatumisilmoitus myös johtaja Kytömäen omaan perheeseen.

Kouluneuvos Kytömäki oli kokonaisesti Herralle antautunut persoonallisuus. Siksi hänen herännäisjulistuksensa oli yksinkertaista ja syvällistä elämän sanaa. Hänen seurapuheensa liikkuivat matalalla niiden Herran pienimpien kohdalla, jotka joutuivat valittamaan kelvottomuuttaan Jumalan edessä. Hänen uraauurtava suuri elämäntyönsä Raudaskylän oppilaitoksissa Kalajokivarren nuorison kasvattajana ja sielunhoitajana on jättänyt jälkeensä pysyvän muiston. Sen ääressä yhä uusien sukupolvien sopii miettiä tätä Raamatun kehotusta: ”Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistavat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne.” (Hebr. 13:7)

Kouluneuvos Kytömäki on saanut Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin ja Suomen Kansanopistoyhdistyksen kultaisen ansiomerkin.

Vanhemmat

maanviljelijä Antti Kytömäki (alkuaan Malkamäki) ja Maria Björklund

Puoliso

Lapualla 23.6.1910 kansakoulunopettaja Iida Matilda Saarinen, syntynyt 22.1.1889 Lapua, kuollut 8.2.1960 Ylivieska, vanhemmat Juho Saarinen ja Tilda Kuhjonen