Kalle Kyhälä syntyi vaatimattomiin oloihin Kuusamoon, eikä mahdollisuuksia itsensä kouluttamiseen ollut. Vartuttuaan Kyhälä toimi metsänhoito- ja maanmittaustöissä Perä-Pohjolassa ja sittemmin Keski-Pohjanmaalla. Opintielle Kyhälä pääsi Keski-Pohjanmaalla käymällä Haapaveden kansanopiston. Vuonna 1908 Kyhälä avioitui sieviläisen Aino Eskolan kanssa ja Sieviin tulo varmistui. Kyhälä oli muuttanut jo heinäkuussa 1906 Sievin Vanhallekirkolle, jossa perhe aluksi asui. Siellä Kyhälä sai ensimmäiset kosketukset työväenyhdistystoimintaan. Yhdistysuransa hän aloitti jo 1907, jolloin hän liittyi jäseneksi Pohjolan tukkityöläisten renkaaseen. Vuonna 1914 hän liittyi Sievin työväenyhdistyksen jäseneksi Vanhallakirkolla, ja seuraavana vuotena hän muutti Sievin Kiiskilään, kun hänet valittiin valtionmetsiin metsänvartijaksi. Valinnan kerrotaan osuneen häneen kauniin käsialan vuoksi.

Kiiskilässä Kyhälän kiinnostus yhdistystoimintaan jatkui, ja syksyn 1917 aikana Kiiskilässä alettiin puuhata omaa työväenyhdistystä. Sievin työväenyhdistykset jäivät kansalaissodan aseellisten taisteluiden ulkopuolelle, ja juuri ennen sodan alkua Kiiskilän työväenyhdistyksen kirjuriksi kohonnut Kiiskilä selvisi jälkiselvittelyistä kuulustelulla. Kaunis käsiala onkin jättänyt merkkinsä Sievin Kiiskilän työväenyhdistyksen ja silloisten ammattiosastojen pöytäkirjoihin ja vuosikertomuksiin 1910- ja 1920-luvulla. Kirjoituksista käy ilmi Kyhälän jatkuva pyrkimys itsensä sivistämiseen, sillä kansanopistokurssi sekä kiertokoulu eivät tuntuneet hänestä riittävältä koulutukselta. Kirjoituksista käy ilmi se, kuinka Kyhälä tunsi hyvin kommunistisen ideologian.

Kansalaissodan jälkeen vuonna 1919 Kyhälä aloitti toimintansa kunnallisissa johto- ja lautakunnissa jäsenenä ja puheenjohtajana vasemmistolaisen työväenliikkeen edustajana. Samaan aikaan hän jatkoi myös paikallisessa työväenyhdistyksessä Kiiskilässä sekä ammattiyhdistyksissä. Siviilirekisteriin hän siirtyi 1923.

Kyhälä tunsi yhä kasvavassa määrin mielenkiintoa valtakunnan politiikkaa ja varsinkin kommunistista toimintaa kohtaan. Hänet valittiin 1929 Sosialistisen työväen ja maanviljelijäin puolueen kansanedustajaksi Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Toukokuussa 1930 Kyhälä pyydettiin talonpoikaiskomitean organisaattoriksi vaalipiirinsä alueella, sillä häntä pidettiin tuolloin talonpoikaiskysymyksen asiantuntijana.

Kohoaminen kommunistien poliittisessa hierarkiassa toi vihamiehiä. Muilutuksen kohteeksi Kyhälä joutui 22.6.1930, jolloin hänet kuljetettiin rajan toiselle puolelle Neuvostoliittoon. Siellä hänelle aukeni Aunuksen sovhoosin johtajan paikka. Muutaman vuoden kuluessa Kyhälän eteen alkoi kasaantua myös Neuvostoliitossa vaikeuksia, ja Stalinin puhdistusten myötä hän joutui epäsuosioon. Vaikeudet johtuivat siitä, että hän sikäläisten puoluetovereidensa mielestä oli salannut korkean sosiaalisen asemansa Suomessa. Olihan Kyhälällä ollut parhaimmillaan neljä lehmää. Kyhälä menetti asemansa ja joutui metsätyöläiseksi Karjalan metsiin. Vuonna 1938 Kyhälä syrjäytettiin lopullisesti NKP:n joukosta; perheelle ilmoitettiin Kyhälän siirrosta Siperiaan. Todellisuus oli kuitenkin toinen: Vuonna 1956 kirjoitetussa rehabilitoinnin aikaisessa kuolintodistuksessa ilmoitettiin Kyhälän kuolleen sydänkohtaukseen 1942. Totuus oli se, että Kyhälä ammuttiin jo 1938.

Vanhemmat

maanviljelijä Antti Kyhälä eli Saapunki ja Saara Lämsä

Puoliso

Kuusamossa 2.10.1908 Aino Eliina Juhontytär Eskola, syntynyt 1.2.1890 Sievi, kuollut 1981 Neuvostoliitto, vanhemmat talollinen Juho Heikki Antinpoika Eskola ja Kustaava Leanderintytär Hietala