Siirtomaatavarakauppias, sahapatruuna Antti Kurtti syntyi 24.1.1824 Kuusamon Alakitkan kylän Kurtinjärvellä, Kilpivaaran erämaatalossa. Kotitalon työt, maanviljelys ja ruumiillinen työ yleensä eivät kiinnostaneet nuorta Antti Kurttia. Tämän vuoksi hän jo poikasena harrasti Kuusamossa kaikenlaista kaupantekoa, jossa olikin sitä nokkelampi. Hän myi kalaa, riistaa, nahkoja ja monenlaista rihkamaa. Rahankäytössä hän oli tiettävästi äärimmäisen tarkka jo tuolloin ja säästi jokaisen ylijäävän pennosen kartuttamaan pienoista pääomaansa. Koulunkäyntiin ei hänellä kiertokoulua lukuun ottamatta ollut mahdollisuuksia, mutta lahjakas poika opiskeli aivan itsenäisesti tyydyttävän luku- ja kirjoitustaidon.

Innokkaalla kauppiaanalulla riitti tarmoa, ja pääomaakin kertyi niin, että jo 20-vuotiaana hän muutti Rovaniemelle. Sinne hän perusti välitysliikkeen, josta myi pääasiallisesti ruisjauhoja, sokeria, kahvia ja tupakkaa kaupankohteenaan koko laaja Lappi. Kurtti hoiti kauppatoimintaansa Rovaniemellä viiden vuoden ajan, kunnes sitten eräällä liikematkallaan Oulussa rakastui mamselli Brita Dahlgreniin. Tämä asetti avioitumisen ehdoksi sen, ettei hänen tarvitsisi muuttaa Rovaniemelle asumaan. Hän suostui kuitenkin muuttamaan Tornion seudulle, joten Antti Kurtti antoi periksi ja kutsui Rovaniemen liikkeensä hoitajaksi veljensä Matin. Antti Kurtti ja Brita Dahlgren vihittiin Oulussa 14.2.1850, ja heti häiden jälkeen he muuttivat Alatornion Yliraumon Kuussaaren taloon, jonka Kurtti oli ostanut. He asuivat siellä vuoteen 1862 saakka ja muuttivat sitten Tornion Suensaareen.

Torniossa Kurtti laajensi Rovaniemellä aloittamaansa elintarvike- ja siirtomaatavarakauppaa. Tornion Röyttän satamaan saapui laivakuljetuksina tavaraa Pietarista, Tallinnasta ja Saksan kaupungeista ja Antti Kurtti otti nimekseen Anders Kurt, joka sopi paremmin kansainväliseen kauppaan. Laajimmin hän tuli kuitenkin tunnetuksi Tornionlaakson sahateollisuuden kehittäjänä. Vuonna 1859 hän osti Ylitornion Portimojärven Kristineströmin vesisahan ja maatilan. Hän uudisti sahan perusteellisesti vuonna 1865, jolloin hän asennutti siihen höyryvoimakoneiston. Kristineströmin sahan asioita Kurtti hoiteli pääasiallisesti kirjeitse Torniosta käsin tilanhoitajiensa avulla.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin Antti Kurtti päätti laajentaa liiketoimintaansa: hän osti vuonna 1875 Haaparannan Nikkalasta Salmen höyrysahan ja maatilan ja alkoi harjoittaa sahatoimintaa myös siellä. Vuonna 1889 Ruotsin viranomaiset havahtuivat tilanteeseen ja ilmoittivat, ettei Kurtilla vierasmaalaisena ollut oikeutta harjoittaa sahaliikettä Ruotsissa. Sahan toiminta pysäytettiin ja tukkivarastot sekä valmis sahatavara takavarikoitiin. Kurtti anoi heti lupaa sahaustoiminnan jatkamiseen, mutta turhaan. Tilanne kuitenkin ratkesi, sillä Kurtin tytär Evelina oli naimisissa haaparantalaisen Carl Vestergrenin kanssa. Niinpä saha ja maatila myytiin heille muodollisella kaupalla. Ehdittyään seisoa puoli vuotta saha käynnistyi uudestaan heidän nimissään, mutta epäilemättä tosiasiassa Antti Kurtin lukuun. Vuonna 1886 Kurtti voitti kertoman mukaan öisessä korttipelissä rovaniemeläiseltä kauppias Tichanoffilta Rovaniemen maalaiskunnassa Sinetässä olleen vesisahan. Saha ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, ja toiminta siellä loppui jo seuraavana vuonna. Kurtin harjoittama sahatoiminta oli kaikkiaan varsin suurimittaista, ja vuoden 1890 paikkeilla hänellä oli suorastaan jonkinmoinen monopoliasema toimialueellaan. Kemi-yhtiö perustettiin vasta kolme vuotta myöhemmin, ja senkin jälkeen kesti vuosia, ennen kuin se ryhtyi pyrkimään Antti Kurtin ”valtakuntaan”. Sama koski muita puutavarayhtiöitä Lapissa.

Antti Kurtti kuoli yllättäen 71-vuotiaana 9.7.1895. Perunkirjoituksen mukaan sahapatruunalta jäi varoja 1 730 242 silloista markkaa. Varoista vähennettiin velkoja ja maksuja 337 905 mk, joten netto-omaisuudeksi jäi 1 392 337 silloista markkaa.

Monelle tuttu hokema ”Antti Kurtti Kuusamosta, Pitkän Liisan poika, joka ei syö muuta kuin fiiliä ja voita” oli torniolaisen ”Kalkkimaan papin”, Petter Abraham Herajärven riimittelemä pilkkalaulu Kurtista. Se ei pitänyt paikkaansa sikäli, että Antti Kurtin äiti ei ollut sukunimeltään Pitkä vaan hänen äitipuolensa. Hänkin oli tosin etunimeltään Kaisa, ei Liisa kuten laulussa sanotaan.

Antti Kurtti

Antti Kurtti Kuusamosta pitkän Liisan poika,
joka ei syö muuta kuin fiiliä ja voita.

Kurtti lähti Kuusamosta Korojokea pitkin,
Hännisestä on erinnyt ja Aaponkorhvaan kerinnyt.

Kurtti ensin kurahutti, poikkimaisin tärähytti,
keväällä kelinlopulla, naimatuuman hopulla.

Nytpä mennään pappilaan naimakirjaa ottamaan,
tuuman kanssa tutun miehen, förmynttärin Koskiniemen

Aikoopa hän nyt lesken pettää, Kurtti sen lesken sänkyyn vettää,
ja lesken maha se leveni, ja Kurtin puoli keveni.

Oo sinä Kurtti, sun tanssisi laatu, mistä olet tuota saanu,
kuinka se nähä on tyly, niinkuin karsas kuusen lyly.

Kurtti se tanssaa eikä ole tahtia,
mutta Oulusta friiaa hän Talkreenin Priitaa.

Äijä on Kurtille onnen suonut
ja Kurtille Oulusta tavaran tuonut.

Jospahan se passasi parhaiten keskelle,
ei käynytkään kuin Korvan leskelle.

Eipä se kuultu Kurtti-Antin vertaa,
Kurtti-Antti on kuulutettu kakstoista kertaa.

Vanhemmat

Joosef Kurtti ja Anna Kreeta Matintytär Kallunki

Puoliso

Brita Dahlgren

Lähdeluettelo

  • Suurliikemies Antti Kurtti Kuusamosta. Koillis-Pohjan Sähkö 4/1961
  • Törmänen, Kalervo: ”Antti Kurtti Kuusamosta”. Oulun sukututkija 2/1999
  • Tornion kaupunginkirjasto: Tornio-kokoelma, Kalkkimaan pappi