Johan Gustaf Kranck vanhempi syntyi Rovaniemellä 6.4.1704. Hänen isänsä oli Rovaniemen kappalainen Aleksander Kranck, josta sittemmin tuli Hailuodon kirkkoherra. Johan Kranck valmistui ylioppilaaksi Uppsalassa 16.10.1724, ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1729. Hän toimi aluksi Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherran apulaisena ja sittemmin seurakunnan kappalaisena.

Pappeutensa alkuaikoina Johan Kranck kävi läpi ankaraa hengellistä taistoa ja painiskeli omantuntonsa kanssa tuntien itsensä suureksi syntiseksi. Tänä aikana hän luki yksinäisyydessä radikaalipietisti Johan Konrad Bippelin teoksia saaden niistä lohtua. 1730-luvun alkuvuosina Kranck tapasi Kälviällä yltiöpietistiset Erikssonin veljekset ja omaksui nyt lopullisesti pietismin opit. Kun Erikssonit vuonna 1733 karkotettiin Suomesta harhaoppisuuden vuoksi, erosi Kranck pappisvirasta ja lähti veljeksien mukaan perustamaan Alankomaihin ”pyhien seurakuntaa”. Hän seurasi joukkiota Tanskaan asti, mutta palasi sittemmin kuitenkin takaisin kotimaahan. Paluumatkansa Tukholmaan Kranck teki Baltian maiden kautta ja tutustui Riiassa kreivi Zinzendorfiin ja herrnhutilaisuuteen.

Tukholmaan asetuttuaan Kranck alkoi perehtyä herrnhutilaisuuteen, jonka oppeihin hän mieltyi. Vuonna 1746 hän siirtyi Turkuun, jossa hän selvitti tuomiokapitulille opinkäsityksensä ja tunnusti luopuneensa pietismin harhaopista, jossa oli papinvirasta luopuessaan. Johan Kranck sai virkansa takaisin, ja hänet lähetettiin kirkkoherraksi Kuusamoon. Ennen Kuusamoon siirtymistään Kranck käytti talven matkustamalla herrnhutilaisapostolina läpi Suomen ja Pohjanmaan. Kirkkoherranvirkansa hän otti vastaan 44-vuotiaana vuonna 1748.

Johan Kranck kotiutui Kuusamoon hyvin, ja hänen suvustaan tuli pitkäksi aikaa kuusamolainen pappissuku. Virkaanastumisvuotenaan hän avioitui torniolaisen porvarin tyttären Magdalena Nystedtin kanssa. Avioliitto jäi lyhyeksi, sillä neljännen lapsensa synnytettyään Magdalena Kranck sairastui kuumeeseen ja kuoli 6.1.1756, vain 26-vuotiaana. Toiseen avioliittoon Johan Kranck vihittiin Jalasjärven kirkkoherran tyttären Catharina Laguksen kanssa 14.12.1756.

Johan Kranckin ollessa kirkkoherrana oli Kuusamon pappila paikkakunnan hengellisen ja kulttuurielämän keskus. Seurakuntaelämä oli tuolloin kaikin puolin tasaista ja riidatonta. Kranckin aikana, vuonna 1759, rakennettiin Kuusamoon kellotapuli kirkon ja pappilan välille. Myös kirkkoa ryhdyttiin korjaamaan seurakunnan omalla kustannuksella vuonna 1767. Rippikoulun pidon kirkkoherra Kranck aloitti Kuusamossa vuonna 1763, kun Turun tuomiokapituli määräsi sen pakolliseksi kaikille seurakunnille.

Seurakuntansa hengellisen kasvatuksen ohella oli Kuusamon kirkkoherran huolehdittava 1700-luvulla myös rajarauhasta. Häiriöitä aiheuttivat lähinnä Vienan puolelta tun­keutuvat rosvot, jotka ryöstivät etupäässä rajataloja ja vuonna 1760 Kuusamon kirkonkin. Tällaisissa tapauksissa Kranck joutui tavallisesti neuvottelemaan asiasta Venäjän rajavartioston päällikön kanssa.

Kranckin täytyi ottaa apulaisia seurakuntaansa jo 1750-luvulta lähtien, koska hän alkoi sokeutua. Eräs pitkäaikainen apulaispappi oli hänen lankonsa Elias Lagus, joka oli Kuusamossa yhteensä 13 vuotta. Vanha kirkkoherra Kranck oli loppuelämänsä lähes sokea ja myös erittäin heikko kunnoltaan, minkä vuoksi virkaa hoiti käytännössä hänen poikansa, isänsä täysi kaima, josta sittemmin tuli hänen seuraajansa. Johan Gustaf Kranck vanhempi kuoli 6.4.1784 Kuusamossa 80-vuotiaana.

Vanhemmat

Aleksander Kranck ja Kristina Josander

Puoliso

  1. Magdalena Nystedt
  2. Catharina Lagus

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti. 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ilmari Heikinheimo. Suomen elämäkerrasto. 1955.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.
  • Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.