Johan Gustaf Kranck nuorempi syntyi 31.5.1751. Hänen vanhempansa olivat Kuusamon kirkkoherra Johan Gustaf Kranck vanhempi ja Magdalena Nystedt. Kranck nuorempi suoritti opintonsa Turussa, ja hänet vihittiin papiksi 12.12.1774. Kuusamon kirkkoherran virkaa hän hoiti jo isänsä eläessä, mutta otti viran virallisesti vastaan vuonna 1784.

Aikalaiset antoivat Kranck nuoremmasta kuvan vaativana ja määrätietoisena virkamiestyyppinä, joka vaati ehdotonta kuria ja järjestystä. Hänen toimistaan on säilynyt tietoa lähinnä vain vuoden 1787 rovastintarkastuksen pöytäkirjassa, jolloin Kranck oli ollut Kuusamon kirkkoherrana kolme vuotta. Tuolloin kirkkoherran ja seurakuntalaisten välejä kiristi muun muassa syrjäseuduilla asuvien kirkossa käymättömyys, joka lienee johtunut pitkistä ja hankalista matkoista. Kirkkoherran käyttelemä kova kurikaan ei ollut lisännyt kirkossa käymistä. Kranck kylläkin järjesti seitsemässä kinkeripiirissä kinkereitä joka vuosi, mutta kieltäytyi jakamasta näissä kinkereissä ehtoollista muille kuin vanhuksille ja sairaille. Posiolaiset pahastuivat kovasti tästä kiellosta ja esittivät vuoden 1787 rovastintarkastuksessa tarkastajalle kysymyksen, oliko oikein, että syrjässä asuvilta kiellettiin ehtoollisen sakramentti. Tarkastaja määräsikin kirkkoherra Kranckin jakamaan ehtoollisen kinkereillä kaikille halukkaille. Häntä muistutettiin ehtoollisen pyhyydestä ja kehotettiin myös kuulustelemaan ehtoollisvierailta kristinopin kappaleita.

Rovastintarkastuksessa posiolaiset arvostelivat ankarasti myös silloista lukkaria. He valittivat, ettei lukkari ollut tehtävänsä tasalla eikä kykenevä opetustehtäväänsä, koska ei osannut itsekään tavata tai hallinnut sisälukua. Posiolaisten mukaan lukkari laiminlöi lasten opetuksen ja menetti vanhempien luottamuksen teetättämällä lapsilla omia töitään, kuten nuotanvetoa, ja vaatimalla erikoiskorvauksia suorituksista, jotka kuuluivat hänen virkaansa. He vaativat lukkarin virasta erottamista ja uuden palkkaamista hänen tilalleen heti samassa tilaisuudessa. Lukkari puolustautui ja valitteli ahtaita aikoja, jotka pakottivat hänet ottamaan toisilta lapsilta korvauksia ja teettämään toisilla erilaisia askareita. Myös kirkkoherra Kranck puhui tässä tilaisuudessa hänen puolestaan. Harkinnan jälkeen päätettiin, että lukkari sai pitää virkansa, kunhan olisi kuuliainen kirkkoherralle ja seurakunnalle. Myös kirkkoherraa ohjeistettiin valvomaan tarkasti lukkarin opetustehtäviä sekä vaatimaan, että vanhemmat päästävät lapsensa lukkarin kouluun, elleivät itse osaa opettaa heitä.

Kranckin suurin saavutus lienee ollut uuden kirkon rakentaminen Kuusamoon. Vuonna 1694 rakennettu kirkko alkoi ränsistyä uhkaavasti tullessaan sadan vuoden ikään. Johan Gustaf Kranck ryhtyi ajamaan pontevasti uuden kirkon rakentamista. Vuosisadan lopulla vanha kirkko purettiinkin, ja uusi kirkko valmistui vuonna 1800. Oululaisen taiteilija Hedmanin maalaaman alttaritaulun kirkkoon lahjoitti Kuusamon nimismies Konrad Planting.

Johan Gustaf Kranck nuorempi kuoli alle 50-vuotiaana halvaukseen 13.3.1800 Kuusamon pappilassa.

Vanhemmat

Kuusamon kirkkoherra Johan Gustaf Kranck vanhempi ja Magdalena Nystedt

Puoliso

Anna Planting

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti. 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.
  • Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.