Johan Gustaf Kranck syntyi Kuusamon pappilassa 6.8.1790. Hänen isänsä oli Kuusamon kirkkoherran Johan Kranckin ja Catarina Laguksen poika Elias, joka toimi tuolloin isänsä apulaisena Kuusamossa. Äiti oli Margaretha Sofia Barckman, joka kuoli Johan Gustafin ollessa 5-vuotias. Johan Gustaf varttui Pulkkilan pappilassa, jossa hänen isänsä oli kappalaisena. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1809 ja sai pappisvihkimyksensä 18.12.1813. Kranck toimi aluksi Oulun kirkkoherran apulaisena ja sittemmin Oulun triviaalikoulun vt. alempana ja vt. ylempänä kollegana. Ylikiimingin kappalaiseksi hän siirtyi vuonna 1822 ja sieltä Kuusamoon vuonna 1836.

Virassaan kirkkoherra Kranck oli miltei täydellinen vastakohta edeltäjälleen Johan Gustaf Costianderille. Kranck oli koulumestarimainen pedantti ja pikkumainen mies, joka piti tarkasti kiinni palkkavaatimuksistaan. Kerrotaan hänen luonteensa olleen kiivas ja äänensä niin kova, että kirkossa se kantoi vaivatta peräpenkille asti. Hän säikytteli karjaisuillaan rippikoululaisiakin niin, että varsinkin tyttölapset olivat miltei pyörtyilleet pelosta.

Kansanopetustyö oli kirkkoherra Kranckille tärkeää. Hän oli varsinkin alkuaikoinaan vaativa opettaja ja pani painoa myös rippikoululle. Aluksi hänellä oli apulaisenaan katekeetta Johan Henrik Planting, mutta kun tämä vuonna 1840 sairastui hermotautiin ja halvaukseen, pyysi Kranck apulaisekseen ja katekeetaksi Johan Gabriel Wilanderia Puolangalta. Lasten opetus Kuusamossa siirtyi siis Wilanderin huoleksi. Vuoden 1847 piispantarkastuksessa todettiin hänen hoitaneen velvollisuutensa hyvin tyydyttävästi. Kuitenkin huomautettiin, että Kuusamon laajuisessa seurakunnassa ei yksi ainoa katekeetta voinut päästä riittävän hyvään tulokseen, vaan Wilanderin lisäksi olisi käytettävä muitakin taitavia henkilöitä lasten opetuksessa.

Kirkkoherra Kranck otti tämän toivomuksen huomioon, ja vuonna 1851 otettiin lasten opettajaksi 35-vuotias talonpoika Juho Vähäjärvi, joka piti koulua kahdeksan kuukautta jokaisessa lukupiirissä. Vähäjärvi teki opetustyötään järjestelmällisesti merkiten ylös jokaisen oppilaan ja tämän lukutaidon. Esimerkiksi vuonna 1853 oli Vähäjärven kirjoissa 650 oppilasta, jotka olivat iältään 6–15-vuotiaita.

Myös pyhäkoulu oli kirkkoherra Kranckille sydämenasia. Sellainen perustettiin Kuusamoon aikaisin, sillä jo vuonna 1852 kirjoitti Kranck Kuopion tuomiorovasti Borgille, että Kuusamon kirkolla toimii pyhäkoulu opettajanaan pastorikatekeetta Wilander. Koulua pidettiin lämpimänä vuodenaikana kirkolla säännöllisesti, mutta siellä käytiin varsin innottomasti. Kirkkoherra teki myös aloitteen kansakoulun perustamiseksi Kuusamoon, mutta tuolloin asia ei saanut pitäjänmiesten osalta kannatusta.
Huolimatta ansioistaan kansanopetuksen parissa Johan Gustaf Kranck ajautui nopeasti täydelliselle törmäyskurssille sekä seurakuntalaistensa että virkaveljiensä kanssa. Hänellä ei ollut vähääkään sovittelijan taitoja, joten riitaisuuksista tuli pysyvä olotila, joka halvaannutti koko seurakuntaelämän. Kirkkoherra käräjöi seurakuntalaisiaan vastaan kaikista mahdollisista asioista: kalavesistä, niityistä, ripille kirjoittautumisesta, pitäjän hallinnosta, suntion viran hoidosta, käyttäytymisestä sekä siveellisestä elämästä. Kun seurakunnassa pidettiin rovastintarkastus, jossa tehtiin huomautuksia seurakunnan tilasta, haukkui kirkkoherra Kranck tarkastavan rovastin tuomiokapitulille niin raivokkaasti, että tämä joutui järjestämään uuden tarkastuksen. Uusi tarkastus ei tuottanut yhtään parempaa tulosta kuin edellinenkään, joten Kranck sai varoituksen.

Seurakuntalaisetkin valittivat kirkkoherransa viran hoidosta ehtimiseen ja onnistuivat vihdoin vuonna 1858 pääsemään päämääräänsä. Sihveri Tornberg laati nimismies Plantingin ja katekeetta Wilanderin avulla valituskirjelmän, joka johti Krankin viralta pidättämiseen. Viralta pidätyksen nimellisenä syynä oli se, että Kranck oli vihkinyt avioliittoon sisarpuolten lapset, mikä oli silloisen avioliittolain mukaan virkavirhe. Kirkkoherra erotettiin pappisvirasta vuonna 1858, mutta palautettiin seuraavana vuonna virkaansa virkavapaana. Kranck sai jäädä asumaan pappilaan ja pitää hyvänään sen virkatalon tuoton. Hänen sijaisinaan toimivat aluksi A. A. Favorin ja sitten Johan Gabriel Wilander. Katkeroitunut entinen kirkkoherra asui erakkona Samostenniemen pappilassa kuolemaansa 6.6.1870 asti.

Vanhemmat

Elias Kranck ja Margaretha Sofia Barckman

Puoliso

Brita Elisabeth Rajalin

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti. 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.
  • Helsingin yliopisto, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852.