Raahelainen kauppias Johan Montin ja samasta kaupungista kotoisin ollut August Svanljungin kauppaseura saivat vuonna 1871 luvan kauppapuodin avaamiseksi Oulaisissa. Vuonna 1875 kauppaliike palkkasi uudeksi kauppapalvelijaksi eli puotipuksuksi Matkanivasta kotoisin olleen Abram Koskisen (aik. Pirttikoski). Työsuhde vieraan palveluksessa kesti vuoden 1882 lopulle.

Koskisen jäämistössä säilynyt päiväkirja kertoo jatkosta:

”Yhtä ja toista laitettuani täällä uudessa kodissani, valmistui asumus niin, että vuonna 1883 tammikuun 9. päivänä avasin oman kauppapuodin, ei kovin suurilla kauppatavaroilla, sillä siihen olin hankkinut tavaroita yhden osan ostamalla ja yhden osan Branderilta velaksi ottamalla - - - Varani kauppaa alkaessa olivat pienet ja toiveet sitä mukaa, vaan luotin kumminkin lujasti yleisöön, ettei se ole nyt paremmin kuin ennenkään unohtava ja hylkäävä yritystäni.”

Kaksi vuotta myöhemmin Koskinen avioitui puotineiti Elisabet eli Liisa Ahlin kanssa. Puhemiehenä toimi Koskisen hyvä ystävä kauppias Henrik Brander.

Vaatimattoman alun jälkeen Koskinen kehitti kaupastaan nopeasti laaja-alaisen yrityksen, jonka valikoimista löytyivät monenlaiset uutuudet, kuten peltiset kakluunit, polkupyörät, teräsaurat ja jousiäkeet. 1890-luvun katovuosina Venäjältä tuodun viljan myynti nousi keskeiseen asemaan. Koskinen pyrki huolehtimaan myös asiakkaidensa hengenravinnosta. Hän lupasi vuonna 1884 sanomalehtitilaukset velaksi syksyyn asti, jotta ”köyhimmätkin pystyivät näkemään ulommaksi kuin oman mökin ovesta”.

Pohjanmaan radan valmistuminen vuonna 1886 loi edellytykset välitys- eli speditioonikaupalle. Oulaistelaiset kauppiaat ryhtyivät välittämään rautateitse kulkevaa kauppatavaraa ”ylimaihin” aina Piippolaa ja Pulkkilaa myöten. Tavaroiden välitystä tapahtui myös toiseen suuntaan. Koskisen kautta lähti muun maan ja maailman markkinoille mm. tervaa, potaskaa, kehruuksia ja erityisesti voita. Voin päävientikohde oli Englanti, missä tärkein vientisatama oli Newcastle. Koskisen kauppatoimien menestymistä todisti osaltaan sivumyymälän avaaminen Piipsjärvelle vuonna 1888.

Vuonna 1887 Koskisen liiketoimet laajenivat meijerialalle. Lääninmeijeristi F. W. Pentzinin kannustamana Koskinen perusti kauppakartanonsa pihapiiriin höyrymeijerin, jonka koekäyttö voitiin aloittaa toukokuussa 1887. Rakennus käsitti meijeri-, hapatus-, kone- ja jäähdytyshuoneen sekä asunnon. Laitteisto koostui Burmeisterin pienemmästä sentrifuugista, 100 kannun kirnusta (kannu =  2,617 litraa) ja Varkauden konepajan rakentamasta 6-hevosvoimaisesta höyrykoneesta. Meijerskaksi palkattiin Kurkijoella oppinsa saanut Anna Weisell ja höyrykoneen käyttäjäksi Juho Kiviranta, joka saapui Oulaisiin Kruunupyystä Rudbäckin meijeristä. Alun vaikeuksien jälkeen Koskisen höyrymeijeri otti vastaan 1890-luvun alussa vuosittain 170 000–212 000 kiloa maitoa. Vuonna 1897 uudeksi aluevaltaukseksi tuli nahkimoala, kun Koskinen osti nykyisen Teboilin seutuvilla olleen nahkurinverstaan, joka oli tullut myyntiin Fredrik Cajanin tehtyä vararikon.

Varsinaista kouluopetusta vaille jäänyt Abram Koskinen kehitti omia valmiuksiaan hankkimalla entiseksi maankanslistiksi itseään tituleeranneelta siikajokiselta Abraham Stenfeltiltä opetusta ”ruotsinkielessä, luvunlaskutaidossa, nuottein tuntemisessa ja helpompain kameraalirätinkien teossa”. Nämä taidot olivat eduksi paitsi liike-elämässä myös monissa luottamustoimissa. Hänet valittiin kuntakokouksen varaesimieheksi vuosina 1890–1895 ja esimieheksi vuosina 1896–1903.

Koskinen tunsi erityistä mielenkiintoa kansanvalistusta kohtaan. Hän perusti vuonna 1877 yhdessä kauppias Henrik Branderin, kappalaisen pojan Otto Tenlénin ja lukkari Abram Pekurin kanssa Nuijat-seuran, jonka illanistujaisissa kukin piti vuorollaan esitelmiä. Hän oli ajamassa voimakkaasti kirjaston ja kansakoulun perustamista ja toimi vuonna 1880 avatun kansankirjaston ensimmäisenä hoitajana. Pitkäaikainen haave kansakoulusta toteutui vuonna 1886. Vuonna 1890 Koskinen totesi tilaisuudessa, jossa koulun ensimmäiset oppilaat saivat päästötodistuksensa: ”Mitä oppineemman ja valistuneemman sukupolven me jätämme jälkeemme, sitä tyytyväisemmin voimme me laskea itsemme levolle vakuuttuneina siitä, että olemme jotain aikaan saaneet.” Samalla innolla ja lämmöllä Koskinen puhui kunnalliskodin tarpeesta. Kunnalliskotihanke toteutui vasta vuonna 1916.

Abram Koskisen varhaisen poismenon jälkeen hänen perikuntansa jatkoi kauppatoimintaa vuoteen 1916. Kaupanhoitajana työskenteli liikkeen aiempi kauppa-apulainen Kalle Huotari (1882–1955). Kaupan sulkemisen jälkeen Koskisen kiinteistöön sijoittui Kansallis-Osake-Pankin konttori, jonka ensimmäiseksi johtajaksi kutsuttiin Abr. Koskisen poika insinööri Aarne Koskinen (1888–1930).

Puoliso

vuodesta 1885 puotineiti Elisabet (Liisa) Ahl (1845–1923)

Lähdeluettelo

  • Suomen kauppiaita. Suomen vähittäiskauppiaita I. Porvoo 1938.
  • Harri Turunen, Yhdentoista etunimen amiraali. Oulainen 1992.