Alikersantti Paavo Korpi oli ritari n:o 34 Mannerheim-ristin ritareista, joita oli kaikkiaan 191. Korpi nimitettiin ritariksi 13.11.1941 – viittä päivää vaille 22-vuotiaana –, ja vähän myöhemmin hänen elämänsä katkesi Poventsassa. Paavo Korpi hakeutui 1939 vapaaehtoisena armeijan palvelukseen. Hän pyrki sotapoliisiksi uskoen, ettei hänen siten tarvitsisi lähteä rintamalle. Asevelvollisuusaikanaan hän osoittautui erinomaiseksi sotilaaksi, ja hänen aseenkäsittelytaitonsa oli muiden yläpuolella – olihan hän nuorempana liikkunut ahkerasti luonnossa harrastaen riistanpyyntiä, jolloin hän oli perehtynyt aseisiin. Rintamaveljet ovat todenneet, että Paavo Korpi oli mm. konetuliaseiden käyttäjänä mestarillinen. Hänen osumisvarmuutensa lähenteli täydellisyyttä. Aliupseerikoulussa 1940 puolikurssin aikoihin Paavo Korpi ylennettiin korpraaliksi ja koulun päätyttyä hänet ylennettiin alikersantiksi.

Ennen jatkosodan alkua 1941 alikersantti Korpi toimi ryhmänjohtajana ja -kouluttajana. Jatkosodassa Korpi osallistui mm. Karthjärven, Kohtaselän ja Enemajoen taisteluihin. Ansiokkaista suorituksistaan näissä taisteluissa hänelle myönnettiin 2. ja 1. luokan Vapaudenmitalit sekä 4. luokan Vapaudenristi.

Poventsa vallattiin 6.12.1941. Kostoksi menetyksestään vihollinen pamautti 8.12. yöllä ylimmästä järvestä Äänisjärveen johtavan kanavan sulkuportin palasiksi. Aamulla alkoi kaupungissa vesi nousta. Komppanian päällikkö oli joukkueineen majoittunut kanavan varrella olleeseen vanhaan mökkiin. Pakkasta oli noin 40 astetta. Vesi nousi nousemistaan, ja sen mukana kulkeutui rakennuksia, puita ja suuria jääkimpaleita. Komppanian päällikkö lähti hakemaan apua veden ollessa jo rinnan korkeudella. Mökkiin jääneet seitsemän miestä, alikersantti Korpi näiden joukossa, lähtivät yrittämään pelastautumista. Käsikoukussa ja toinen toisistaan kiinni pitäen he yrittivät päästä eteenpäin. Miehet yrittivät selvitä vastaantulevista hyökyaalloista, mutta veden voima irrotti heidät toisistaan. Muutama miehistä pelastui, muut vei virta. Komppanian päällikkö kuuli Korven viimeisen huudon, ”Auttakaa, kapteeni!”, mutta tilanteessa ei ollut enää mitään tehtävissä: Korpi suistui vesiputoukseen, hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Hän ennätti käydä rintamalla ollessaan kolme kertaa kotonaan Sievissä.

Mannerheim-ristin myöntämisen perusteluissa todetaan muun muassa:

”…6.9.41 Emajoen taisteluissa hän joukkueen johtajan kaaduttua rohkealla toiminnallaan kolmen toverinsa avustamana tuhosi kp:lla kaksikymmentä ja otti vangiksi neljäkymmentä vihollista raivaten tien joukkueelle tavoitteeseen. 7.9.41 hän kahden toverinsa kanssa otti haltuunsa viholliselta vallatun kevyen ps-auton noin seitsemän kilometrin päässä Syväriltä ja ajoi sillä kovasti torjuntatulesta huolimatta komppanian kärjessä kaikkein ensimmäisenä kohti Syväriä, tuhoten auton pikakiväärillä neljä vihollisen kuorma-autoa. Tämän jälkeen hän ajoi hurjasti läpi vihollisen aina Syvärin rannalle tuottaen viholliselle raskaita tappioita ja pitäen maantien vapaana, kunnes hyökkäysvaunut ja kärkikomppania olivat saavuttaneet Syvärin. Myös kaikissa muissa taisteluissa hän on osoittanut pelottomuutta ja taitavuutta komppanian komentoryhmän johtajana ja taistelijana.”

Everstiluutnantti Liponkoski luonnehtii alikersantti Paavo Korpea: ”Hän oli erinomainen taistelija, luja kuin peruskallio, vaatimaton ja nöyrä Luojan edessä, mies vertaansa vailla.”

Vanhemmat

maanviljelijä Taavetti Korpi ja Kustaava Kinnula

Puoliso

Paavo Korpi ei ollut naimisissa.