”Professori Arvi Korhonen kuoli perjantaina Helsingissä lähes 78 vuoden ikäisenä. Hänessä meni manan majoille huomattava tiedemies, historioitsija ja opettaja ja samalla suoraselkäinen, vakaumuksestaan lujasti kiinni pitävä isänmaanystävä.”

Näin kirjoitti Uusi Suomi 30.12.1967.

Arvi Korhonen syntyi Utajärvellä Kangas-Korholan tilalla Niskankylällä 9. tammikuuta 1890 Juho ja Liisa Korhosen esikoiseksi. Hänen esi-isänsä olivat asuneet tilalla jo 1600-luvulla.

Koulunkäynti alkoi Utajärven kirkonkylän kansakoulussa. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1909 ja filosofian kandidaatiksi vuonna 1912. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1923. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä, yliopiston opettajana ja historiankirjoittajana. Hän oli vuosina 1940–1959 Helsingin yliopiston yleisen historian professorina; tätä ennen hän toimi samassa laitoksessa dosenttina. Turun yliopiston dosenttina Arvi Korhonen toimi alkaen vuodesta 1925 liki neljäkymmentä vuotta.

Uusi Suomi jatkaa:

”Huomattavan osan luonteensa peruspiirteistä Arvi Korhonen sai epäilemättä perintönä pohjoispohjalaiselta kotiseudultaan ja suvultaan. Hänessä oli Pohjois-Suomen karun luonnon koruttomuutta ja sitkeyttä, sitä taipumattomuutta, joka saa ihmisen kulkemaan omaa itsenäistä tietään tilapäisistä sivuvaikutuksista piittaamatta. Hän oli kaikki suuria ja ulkonaisia eleitä karttava, vähien mutta sitä painokkaampien sanojen mies.

Laajempaan tietoisuuteen historiantutkijana Arvi Korhonen astui vuonna 1923, jolloin ilmestyi hänen väitöskirjansa Vakkalaitos. Se oli yhteiskuntahistoriallinen tutkimus Baltian keskiaikaisista oloista, joihin Korhonen oli erittäin perusteellisesti tutustunut. Tämän ensimmäisen laajemman tieteellisen tutkimustyön myöhäistä heijastusta olivat ne 1940-luvun lopulla ilmestyneet yliopistolliset väitöskirjat, joita Korhosen oppilaat samasta aihepiiristä julkaisivat.”

Vuosina 1927–1945 Arvi Korhonen toimi yleisesikunnan sotahistoriallisen toimiston apulaispäällikkönä. Tässä tehtävässä hän joutui suuntaamaan tieteellisen harrastuksensa Suomen sotahistoriaan. Samaa aihetta hän on käsitellyt useissa teoksissaan. Sotien aikana hän työskenteli Päämajassa keskeisissä tehtävissä. Majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1942. Rauhan tultua hän keskittyi yliopistolliseen opettajantoimeensa. Yleisen historian opiskelu sai tällöin uutta vauhtia, josta osoituksena on 1940-luvulla ja pian sen jälkeen valmistuneiden väitöskirjojen lukumäärä. Lisensiaatintutkintoon valmistautuvat historian opiskelijat saivat Korhosesta vaativan, mutta myös hyvin auttavan opettajan ja ohjaajan. Korhosen luontaisesta organisaatiokyvystä oli hyötyä hänen toimiessaan 1920-luvulla Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana tai toimiessaan Historiallisessa yhdistyksessä ja Historian ystäväin liitossa. Ehkä suurin osoitus organisaatiokyvystä oli hänen johdollaan v. 1949 valmistunut Suomen historian käsikirja.

Arvi Korhonen osallistui myös politiikkaan, tosin lähinnä taustavaikuttajana. Hän kuului presidentti Paasikiven lähipiiriin ja Urho Kekkosen ystäviin. Poliitikkojen lisäksi Korhosen tuttaviin ja ystäviin lukeutui melkoinen määrä ajan kulttuurihahmoja, ennen muuta kirjailijoita kuten V. A. Koskenniemi ja P. Mustapää.

Arvi Korhonen kuoli Helsingissä 29. joulukuuta 1967. Hänet on haudattu Utajärven Niskankylän hautausmaahan.

Teoksia

  • Suomalaisten vanhasta ajanlaskusta 1915
  • Vakkalaitos 1923
  • Tutkielma Turun tuomiokirkosta vv. 1700–1827 1929
  • Suomen itärajan syntyhistoria 1938
  • Hakkapeliittain historia, osa I: 1617–1625 1939, osa II: 1626–1629 1943
  • Suomen historian käsikirja, osat I ja II 1949
  • Toisen maailmansodan aika 1949
  • Pienet kansat maailmanhistoriassa 1951
  • Eerikki Antinpoika 1953
  • Käräjäpukareita ja käräjäjuttuja 1956
  • Viisi sodan vuotta 1958
  • Barbarossa-suunnitelma ja Suomi 1961
  • Utajärven vaiheita 1962
  • Barbarossaplanen och Finland 1963
  • Oman maan puolustaminen 1964

Lisäksi hän kirjoitti ja julkaisi lukuisia lehtikirjoituksia mm. Uudessa Suomessa ja osallistui kirjojen toimituskuntien kautta julkaisutoimintaan.

Vanhemmat

Juho Korhonen ja Liisa Korhonen