Heittolassa syntynyt Pekka Komu joutui elämään 24-vuotiaaksi talon suurperheessä ison sisarus-, serkus- ja palkollisparven keskellä. Avioiduttuaan 1915 hän asui vuoteen 1925 isänsä ja veljiensä muodostamassa suurperheessä, johon 1920-luvun alussa syntyi vuoden sisällä yhteensä viisi lasta.

Vuonna 1926 Pekka Komu muutti perheensä kanssa Heittolan vanhoista rakennuksista tehtyyn Erkkilään, jossa syntyi puolet hänen kymmenestä lapsestaan. Tätä kotinsa maista lohkaistua tilaa hän viljeli 1940-luvun lopulla tapahtuneeseen sukupolvenvaihdokseen asti. Menestyttyään erittäin hyvin kansakoulussa Komu oli elätellyt haaveita opintielle pääsystä tai ainakin maamieskoulun käynnistä mutta oli joutunut hyväksymään setänsä, tuolloisen Heittolan isännän, kannanoton, ettei koulussa oppisi muuta kuin kädet selän takana pasteerailemaan ikkunasta toiseen. Hän ilmoitti koulusivistyksekseen ilman katkeruutta rokotuksen ja rippikoulun, mutta ei koskaan ollut vaivaantunut enemmän koulutusta saaneiden seurassa. Omat kokemukset olivat kuitenkin syynä siihen, että Pekka Komu oli Pyhäjärvellä ensimmäisiä maanviljelijöitä, jotka päästivät lapsiaan koulutielle.

Pekka Komu oli saanut syntymälahjoikseen elämänmyönteisyyttä ja huumorintajua, hänen joustavuutensa ja avuliaisuutensa lienevät olleet kasvuympäristöstä peräisin. Näistä ominaisuuksista hänelle tuli olemaan apua harrastuksissa ja tehtävissä, joihin elämä hänet kuljetti. Jo varhain Pyhäjärvelläkin virinnyt nuorisoseuratoiminta tempaisi myös Pekka Komun mukaansa. Hän oli jonkin aikaa Kuusenmäen nuorisoseuran esimiehenä, mutta läheisintä hänelle oli näytteleminen koko illan näytelmissä, joita kotikylän nuoret omin voimin esittivät. Ohjelmistoon kuuluivat mm. Artturi Järviluoman Pohjalaisia sekä Minna Canthin Roinilan talossa ja Anna-Liisa. Vierailunäytäntöjäkin oli annettu ainakin Pyhäjärven kirkonkylässä. Luonnollista seurausta Pekka Komun näyttelyharrastuksesta oli se, että häntä pyydettiin pitämään puheita ja jopa lausumaan runoja hyvin erilaisiin tilaisuuksiin.

Pekka Komu osallistui vapaussotaan vanhemman veljensä puolesta tämän vaikean perhetilanteen vuoksi. Hän hoiti komppanian kirjurin tehtävää Sallan rintamalla. Myös sodan jälkeiseen vilkkaaseen suojeluskuntatoimintaan Pekka Komu osallistui kädessään mieluiten hengen aseet. Hänen kirjoittamansa vapaussota-aiheinen näytelmäkin oli esitetty kirkonkylän suojeluskunnan juhlassa.

Pekka Komu osallistui kotikylällään myös maamiesseuran toimintaan ja oli sekä vaalilautakunnan että kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana. Yhteiskunnallisten luottamustehtävien myöhemmin lisäännyttyä hän yritti saada itsensä eroon kouluasioista ideallaan viiden Hiskin johtokunnasta, johon olisivat kuuluneet Hiski Kauranen, Hiski Komu, Hiski Liuska, Hiski Matinniemi ja Hiski Vatanen. Suunnitelma ei saanut kuitenkaan hyväksyntää. Sen sijaan Pekka Komu valittiin Kuusenmäen kansakoulun johtokuntaan vielä 1950-luvun alussa.

Pekka Komun yhteiskunnallisen toiminnan aktiivisin vaihe ajoittui 1920- ja 1930-luvuille. Hän oli pitkään kunnallislautakunnan jäsenenä ja esimiehenä 1937–39. Sen lisäksi hän toimi lautamiehenä, hoiti lainajyvästöä sekä kuului köyhäinhoitolautakuntaan ja taksoituslautakuntaan. Tuolta ajalta Pekka Komun perheellä on sellaisia muistikuvia, että jollei tämä ollut kunnan asioissa kirkolla tai myöhemmin Pyhäsalmella, hän veivasi kamarin pöydän ääressä laskukonetta tai täytti jonkun kyläläisen verolankettia toisten odottaessa vielä vuoroaan tuvassa. Jossain välissä piti lisäksi ennättää Pyhäjärven säästöpankin isännistön kokouksiin tai hoitamaan meijerin hallituksen puheenjohtajan tehtävät sekä käymään lakki kourassa Oulun ja Helsingin virastoissa, vieläpä kiertelemään 30-luvun puolivälissä maakuntaa Kyösti Kallion valitsijamiesehdokkaana.

Hoitaessaan Pyhäjärvellä monia luottamustoimiaan Pekka Komu oli joutunut perehtymään seudun asukkaisiin ja oloihin perusteellisesti. Itse asiassa hän tunsi lähes kaikki pyhäjärviset ja heidän asuinpaikkansa rekisterinumeroita myöten, joten sota- ja säännöstelyaikojen lähestyessä oli luonnollista, että juuri hänestä tuli Pyhäjärven kansanhuollonjohtaja. Tuon vaikean ja epäkiitollisen viran hoidossa hänen sosiaalisuudellaan ja huumorintajullaan oli käyttöä. Pekka Komulla oli kärsivällisyyttä kuunnella sota-ajan vaikeissa oloissa kiusaantuneiden ihmisten valituksia ja haukkuja ja saada heidät sitten ymmärtämään tilanteita, joille hänkään ei voinut mitään.

Hänen kotonaankin jouduttiin tottumaan siihen, että voita sai aterialla vain pienen omatekoisella puumuotilla puristetun napin, ja kenkien ja pyöränkumien ostolupa oli siellä varmasti harvinaisempi tapaus kuin muualla. Näin ei kukaan päässyt osoittelemaan sormellaan kansanhuollon johtajaa ja hänen perhettään. Kansanhuollon toimintaa valvottiin tarkasti, eikä Pekka Komun johtamistavassa ollut tiettävästi vakavaa huomautettavaa, vaikkei hän ollutkaan pikkutarkimpia miehiä vaan käytti ratkaisuissaan hyväksi ihmistuntemusta ja tervettä talonpoikaisjärkeä.

Siitä esimerkkinä tositapaus eräältä syksyiseltä päivältä, joka olisi ohjeiden mukaan pitänyt varata pelkästään toimistotyölle ja mahdolliselle tarkastukselle. Yllätyskäynnille saapunut tarkastaja oli huomauttanut asiasta, mutta Pekka Komu oli pitänyt sellaista käytännössä mahdottomana, koska ihmiset olivat tottuneet käymään muillakin asioillaan Pyhäsalmessa silloin kun heille parhaiten sopi. Samaan aikaan oli kuin tilauksesta alkanut toimistoa lähestyä kaksi Komun heti tunnistamaa räväkkää akkaa. Komu oli kipaissut lukitsemassa ulko-oven ja pyytänyt tarkastajaa seuraamaan kuulomatkan päästä, mitä kohta tapahtuisi. Vasta toisen rajumman rynkytyksen jälkeen Pekka Komu oli mennyt ovenrakoon valittelemaan emännille, että heidän pitäisi tulla vasta seuraavana aamuna, sillä kansanhuolto oli sinä päivänä toimistotöiden vuoksi pidettävä kiinni. Silloin olivat naiset avanneet sanaisen arkkunsa ja kirosanoilla puhettaan höystäen ilmoittaneet soutaneensa Maaselän lahdelta asti vastatuuleen ison selän yli, niin että oli muuan paikka sijaansa ylempänä ja että he eivät siirtyisi ovelta tuumaakaan ennen kuin heidän asiansa olisi hoidettu. Komu oli luvannut käydä kysymässä paikalla olevalta tarkastajalta, saisiko hän ottaa emännät vastaan. Lupa oli annettu ja aukioloaikoihin luvattiin joustoa vastaisuudessakin.

Pekka Komu oli yleensä tilannut viereisestä Niemen talosta ruoan kansanhuollon tarkastajille, ja juuri tuollaisena päivänä oli ollut sopivaa ilmoittaa emännälle, että pöydässä ei saisi olla tavanomaista voinappiakaan, koska oli tarkoitus viettää voiton päivä.

Kansanhuollon ajoilta on muitakin Pekka Komuun liittyviä juttuja, ja värikkäimmät eivät oikein vieläkään sietäisi painomustetta. Sopiva on kuitenkin kerrottavaksi, miten julkijumalinen Senun Liisa oli vastannut kansanhuollon johtajan kielteiseen päätökseen anottuaan jauhatuslupaa mustasta pörssistä ostamalleen viljasäkille: ”On se kumma, kun Jumala kasvattaa vilijan, mutta Pekka Komu ei anna sitä jaohattoo.”

Kansanhuollon toimintaan liittyi läheisesti myös sodan jaloista ja luovutetuilta alueilta evakuoitujen sijoittelu, ja siinä Pekka Komun paikallistuntemuksesta ja neuvottelutaidosta oli apua. Pyhäjärven taloja ja ihmisiä hyvin tuntevana hän pystyi ohjailemaan sijoittelua niin, että törmäykset voitiin jo ennalta välttää.

Hoidettuaan kotikuntansa yhteisiä asioita runsaat kaksikymmentä vuotta ja usein täysipäiväisesti Pekka Komu joutui luopumaan 1946 terveydellisistä syistä lähes kaikista luottamustehtävistään. Säästöpankin isännistö taisi olla ainoa, jota hän ei tuolloinkaan jättänyt. Vielä 1950-luvulla häntä yritettiin puoliväkisin saada palaamaan kunnalliselämään, ja hän tulikin valituksi huomattavan suurella äänimäärällä kunnanvaltuustoon, mutta kieltäytyi tehtävästä lääkärintodistuksen turvin. Maanjako-oikeuden jäsenenä hän kuitenkin suostui olemaan 1958–62.

Pekka Komu sai elää odottamaansa pitemmän vanhuuden kodissaan Erkkilässä enimmäkseen terveenä ja avuliaana kotivaarina, kun hänen vanhin poikansa Antti Komu vuorostaan oli yli 20 vuotta kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Iltapuhteita Pekka Komu käytti radio- ja televisioteatterin esitysten seuraamiseen. Olipa hänellä vielä 80-vuotiaana tilaisuus päästä katsomaan Leningradissa Kirov-teatterin unohtumatonta balettia Kivinen kukka matkaseurueen miesten enimmäkseen jättäessä heille varatut liput käyttämättä.

Viimeisenä elinvuotenaan Pekka Komu halusi juhlia Vilhelmiinansa kanssa timanttihäitään siitä ilosta, että sai olla vielä itse niissä perhepiirin pidoissa mukana. Vähän aikaisemmin hän oli peruuttanut ehdottoman kieltonsa suurista hautajaisista, koska hänen hyvän toverinsa kunnanlääkäri Torkkolankin hautajaisissa oli ihmisillä ollut niin hauskaa. Pekka Komua oli koleana toukokuun päivänä 1977 saattelemassa Pyhäjärven kirkkomaan multiin runsaslukuinen sukulaisten, ystävien ja pitäjäläisten joukko, ja muistotilaisuuden tunnelma oli lämmin ja välittömän iloinenkin.

Vanhemmat

Pekka Paavonpoika Komu ja hänen 1. vaimonsa Maria o.s. Rauha

Puoliso

Pyhäjärvellä 22.12.1915 Miina Ryty, syntynyt 1.3.1891 Pyhäjärvi, kuollut 16.6.1981 Pyhäjärvi, vanhemmat maanviljelijä, kauppias Eliel Ryty ja Kustaava Kauranen