Pyhäjärven Rannankylän Niskalassa syntynyt Hiskias Komu muutti 1836 perheen mukana Komun taloon Mäkiöiskylään, ja samalla sukunimi Niskala muuttui pohjalaiseen tapaan Komuksi, mutta taloa alettiin kutsua Heittopelloksi ja myöhemmin Heittolaksi. Isän ja kolmen pojan nimiin ostettiin neljännesmanttaalin kaskiviljelystila. Muuttajilla oli ollut mukanaan nelikko rukiita ja ilmeisesti paljon suuria suunnitelmia.

Vanha isäntäpariskunta lahjoitti 1850-luvun lopulla talon eläkettä vastaan pojilleen ja näiden jälkeläisille. Veljeksillä oli jo tuolloin emäntinä kolme sisarusta Pyhäjärvenkylän vanhimmasta talosta Leskelästä. Vain Paavolla, vanhimmalla veljeksistä, oli jälkeläisiä. Kun tämä 1860 hukkui Komujärveen, talo ja hänen lapsensa jäivät pääasiassa kahden sedän ja tädin hoiviin. Hiski Komu oli saanut jo 1858 päävastuun Heittolan talosta, vaikka hän olikin veljeksistä nuorin. Talossa oli noihin aikoihin perunkirjan mukaan yli 30 lehmää, puolikymmentä hevosta sekä melkoinen määrä vilja- ja rahavelkasaatavia.

Heittopellon varsinainen kasvu tapahtui 1870- ja 1880-luvuilla, jolloin ostettiin kantatilan ympäriltä neljä lisätilaa. Näin saatiin runsaasti järven- ja puronrantaniittyjä kasvavan karjan rehunsaannin varmistamiseksi. Muitakin tiloja oli ostettu, mutta omistus oli jäänyt lyhytaikaiseksi. Noilta ajoilta on peräisin sanonta ”Toinen puoli Pyhäjärvestä kuuluu Heittoselle, toinen pirulle”. Samalla oli arveltu, että maita oli Hiski Komun hallinnassa peräti 3 000 hehtaaria.

Heittopeltoon pysyvästi kuuluneiden tilojen alkuperäinen yhteispinta-ala oli vähän yli 1 750 hehtaaria. 1890-luvun alussa Hiski Komun isännöimä Heittopelto oli kasvanut Oulun läänin suurimmaksi taloksi, jota luonnehtivat parhaiten seuraavat tosiseikat: lypsäviä lehmiä oli 120, hevosia toistakymmentä, lampaita sata, vuosipalkollisia tusina, torppia saman verran, ja talossa oli Pyhäjärven ensimmäinen hevoskierrolla toimiva meijeri, jonka voin isäntä itse markkinoi Pietariin ja Englantiin Butter Companylle.

Vakinaisen työväen lisäksi Hiski Komu tarvitsi tilallaan kausiluontoisiin töihin runsaasti apumiehiä ja -naisia. Tuona aikana elettiin luontaistaloudessa, ja se merkitsi sitä, että varsinkin tilapäinen työväki, osittain torpparit ja palkollisetkin, ottivat viljaa ja muutakin talossa tuotettua ja maksoivat ostoksensa työllään. Erityisesti tämä käytäntö koski Kiuruvedellä asunutta tilatonta väestöä, joka kävi talvella hakemassa viljaa ja tuli kesällä maksamaan velkaansa heinä- ja leikkotyöllä tai suota ojittamalla ja kuokkimalla.

Heittopelto oli ollut jo Hiski Komun isännyyden aikana siinä maineessa, että sieltä sai työtä ja ruokaa kuka vain ja milloin vain. Tuvan pöydällä oli pidetty yötä päivää roppavoita, leipää, suolakalaa ja piimää kenen tahansa käydä syömässä. Köyhiä ei ollut koskaan saanut käännyttää tyhjin käsin talosta, ja heitä varten oli joka syksy teurastettu lehmäkin.

Hiski Komun aikalaiset ovat kuvanneet hänet keskikokoiseksi mieheksi, jonka ulkopuolinenkin heti arvasi isännäksi. Hän oli tehokas suunnitelmien tekijä ja niiden määrätietoinen toteuttaja. Hänen johtamistapansa oli niin selkeä, että kaikki kokivat työskentelyn helpoksi, vaikka tahti oli kova ja päivät pitkiä. Aamulla työväki ja apuisännät, Hiski Komun veljet ja veljenpojat, kokoontuivat ensimmäiseksi isoon tupaan käskynjaolle. Isäntä selitti tarkoin, mitä ja miten oli tehtävä. Mikäli kaikki ei sujunut toivotulla tavalla, siitä mouruttiin apuisännille, mutta sitä ei muisteltu sen enempää. Työnjako oli käytössä myös naisväen puolella, ja esimerkiksi nuoret emännät vaihtoivat vuoroviikoin tehtäviään.

Hiski Komu oli kirjoitustaidoton, joten hän tarvitsi välttämättä näppäriä kirjureita avukseen. Hänellä oli esimerkiksi 1880-luvulla ilmeisesti peräkkäin kirjuripoikina Matti Kauranen ja Eero Lämsä Niemiskylästä, kumpikin kaksi vuotta. Tuolloin olivat naapurit sanoneet nähdessään Hiski Komun ajavan asioilleen kirkonkylään: ”Heittonen siellä ajeloo, pännä vieressä”.

Vaikka Hiski Komu ei osannut kirjoittaa, hän oli mukana aikansa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä. Hän oli pitäjänkokouksen jäsenenä ja kuului 1867–91 kunnallislautakuntaan sekä toimi sen esimiehenä 1887–89. Perimätiedon mukaan Hiski Komu oli alkuun ollut kansakoulun perustamista vastaan, mutta jouduttuaan sen ensimmäiseen johtokuntaan 1880 ja kuntakokouksen esimieheksi vuosiksi 1881–83 hän oli yllättäen pannut tuulemaan kansakoulun saamiseksi Pyhäjärven kirkonkylään. Hänet oli valittu myös pitäjän ensimmäiseen kirjastotoimikuntaan 1865.

Hiski Komu oli niitä aikansa napamiehiä, joiden ympärille on syntynyt monenlaisia tarinoitakin. Erään mukaan hänellä on ollut palveluksessa vääränrahan tekijä nimeltä Talviainen. Kun kirkonkylän herrasväet olivat kerran olleet lähdössä Heittopellosta kotimatkalleen, Hiski Komu oli viitannut kädellään mäen alla leviävälle laajalle uudissuolleen ja sanonut, että siinä se on Heittopellon Talviainen.

Toinen tarina kertoo Heittolan päärakennuksen tupaantuliaisseuroista 1878. Kuusitoistahuoneisen rakennuksen iso tupa, jota on pidetty Oulun läänin suurimpana, oli ollut täynnä väkeä, kun kirkkoherra Eriksson oli kiitellyt talon näköä ja kokoa mutta todennut siihen jääneen pahan vian, kun oli unohdettu tukkia se aukko, josta on joskus lähdettävä kuolemaan.

Kun Hiski Komu kuoli, hänen hautajaisiaan jouduttiin siirtämään vähän tuonnemmaksi velivainajan kuolemaisillaan olevan pojan Hiskin toivomuksesta, jotta hänkin pääsisi yksillä kyydeillä samaan hautaan. Niin tapahtuikin. Tammikuun lopulla Heittolassa pidettiin isot hautajaiset, joihin oli kutsuttu kaikki lähiseudun ihmiset. Kovien pakkasien vuoksi Heittolan isossa tuvassa hyvästeltiin samalla kertaa kaksi Hiski Komua, ja väkisinkin oli vieraiden mieliin muistunut 15 vuoden takainen puhe siitä tukkimatta jääneestä aukosta, josta Hiski Komunkin oli kerran lähdettävä. Vainajat vietiin sen jälkeen unohtumattoman pitkänä hautajaissaattona hevoskyydillä Komujärven ja Pyhäjärven yli kirkolle ja peiteltiin yhteishautaan.

Vanhemmat

maanviljelijä Hiskias Paavonpoika Komu (alkuaan Niinimäki, Niskala) ja Liisa Kauranen

Puoliso

Pyhäjärvellä 5.3.1846 Liisa Samulintytär Leskelä, syntynyt 25.1.1828 Pyhäjärvi, kuollut 27.6.1896 Pyhäjärvi