Viljo Pellervo Koivunen syntyi Kuusamossa 17.10.1909. Pellervosta, jota alettiin myöhemmin kutsua Pelleksi, varttui lämmin ihminen, joka seurasi kiinnostuneena ympäristöään, kasveja ja lintuja. Pellen koko perhe oli varsin originelli. Tunnetuin hänen sisaruksistaan lienee taiteilija Lahja Koivunen (s. 18.11.1898). Muut sisarukset olivat Yrjö Angervo (Anke) (s. 12.3.1902), Niini Kyllikki (s. 24.7.1900) sekä Päärly Viviina (s. 14.5.1907). Pelle itse ei mennyt koskaan naimisiin, eikä hänellä ollut lapsia.

Pelle Koivunen oli omalaatuinen kulttuuripersoona ja filosofinen mietiskelijä, joka kirjoitti tarpeen vaatiessa runojakin. Hän oli itseoppinut lintutieteilijä, joka viihtyi yksin mökillään ja jaksoi tarkkailla kiikarilla lintuja päiväkausia. Luonteeltaan Pelle oli vaatimaton ja karttoi julkisuutta. Siihen oli ymmärrettävä syy, sillä Pelle oli erittäin huonokuuloinen. Toisaalta hän oli melkoinen boheemi, joka huonon kuulonsa vuoksi pystyi onnellisesti eristäytymään muista ihmisistä. Voidaan sanoa, että Pelle kuuli sen, minkä halusi.

Lintujen seuraamisen ja huolenpidon ohella Pellervo Koivusen harrastukset olivat yksinkertaiset. Hän hoiteli kesäasuntonsa ympäristöä Tolpanniemessä, luki kirjallisuutta sekä ratkoi ja laati shakkitehtäviä. Hän toimi myös Pellisti-seuran keskushahmona. Sotien jälkeisen jälleenrakennusajan henkisessä ahdistuksessa syntynyt seura pyrki keventämään yleistä mielialaa ja ilmapiiriä muun muassa viljelemällä älyvoimistelua ja huumoria. Muistoiksi seuran pitkän toiminnan ajoilta jäivät monet runot ja kirjoitukset, jotka useimmiten Pelle yhdessäolon iltoina riimitteli vuorollaan kunkin vieraskirjaan.

Kirjastotyö

Pelle suoritti kirjeopiston kautta sekä keskikoulun oppimäärän että sivutoimisen kirjastonhoitajan tutkinnon. Hänen lukeneisuutensa ja tietomääränsä sekä muisti olivat valtavat. Myös Pellen yleissivistys oli varsin laaja; tätä lienee auttanut hänen työnsä Kuusamon kirjastossa, jonka hän sai huolekseen sotien jälkeen.

Pelle oli erikoislaatuinen kirjastonhoitaja, joka muun muassa poltteli piippua sisällä kirjastossa, ennen kuin se kiellettiin häneltä. Tästä kiellosta hän ei pitänyt lainkaan. Lisäksi hän hallitsi kirjastoansa tyypillisen vanhan ajan kirjastonhoitajan tapaan hoitaen rutiinilla lainaustoiminnan. Suurin osa Pelle Koivusen päivästä kului kirjastotöiden parissa, sillä hän käytti varsin paljon vapaa-aikaansakin kirjojen kunnostamiseen ja korjailuun. Työtunteja hän ei laskenut koskaan.

Pelle kartutti aikanaan Kuusamon kirjastoon hämmästyttävän hyvän valikoiman niin runoutta, filosofiaa ja kirjallisuudenhistoriaa kuin luonnontieteitäkin, erityisesti lintuihin liittyvää kirjallisuutta. Hän oli säästäväinen mies, jota kauhistutti kaikkinainen tuhlaus, jota tiettävästi myös kirjastoauto hänelle edusti. Pellen aikana pääkirjastossa oli käytössä hänen oma sovellutuksensa vanhasta yksikorttijärjestelmästä.

Lintuharrastus

Elämänsä aikana Pelle omistautui lintututkimuksilleen ja tuli tunnetuksi suomalaisissa ja jopa kansainvälisissäkin ornitologipiireissä. Arvokkain hänen lintuhavainnoistaan lienee kultasirkun pesälöytö. Pelle oli myös pikkusirkun löytäjä, ja hän julkaisi yhdessä Erik. S. Nyholmin ja Seppo Sulkavan kanssa pikkusirkusta tutkimuksenkin. Ennen tätä tutkimusta pikkusirkusta tiedettiin varsin vähän, sillä sen päälevinneisyysalue on idässä ja vain alueen läntisin kärki ulottuu Suomeen – ei muualle läntiseen Eurooppaan. Vuonna 1975 tutkimus julkaistiin englanniksi Ornis Fennica -lehdessä. Niin suomalaiset kuin läntisen Euroopan muutkin lintu­harrastajat kiinnostuivat Pellervo Koivusesta ja Kuusamosta, ja Torankijärvi ympäristöineen tuli tutuksi lintutieteilijöille ja -harrastajille.

Tämän suuren luonnonystävän, boheemin ja omintakeisen miehen kuvauksen voinee päättää hänen omiin sanoihinsa kirjeestä professori Juhani Paatelalle:

”On ollut sisältörikasta nyherellä näiden luon­non ihmeellisyyksien parissa. Ja kun ei oikein jak­sa käsittää tuota kaikkea uutta taidetta, niin jo siksikin kääntyy luonnon puoleen, sillä sen ilmennyksistä löytää iäti klassillista. Ei sen tarvitse aina olla ulkoisesti suurta. Saattaa nähdä vain toukokuun himmeän yön, sumuharsojen leijunnan Vihtasalmen yllä, kalastuspuuhiinsa väsyneen kuikkaparin, päiden kääntymisen olan untuviin, ensin toisen, sitten toisen, kun nokka ensin on muutaman kerran koskettanut veden kalvoon, näiden nukkuvien kulkeutuminen hil­jaisen virran myötä, verkalleen pyörien, läheten ja loitoten toisistaan, niiden katoamisen sumun huntujen peittoon. Kuitenkin olisi siihen maail­maan, siihen hetkeen liittyen tuntunut luonnol­liselta, jos yön pilvestä Goethen henki olisi luonut jumalaisen katseen ja lausahtanut: – Kenen on untuvampi vuode, tuutu suloisempi.”

Vanhemmat

maatalousneuvoja Kaarlo Koivunen ja Ida Aleksandra o.s. Pennanen

Puoliso

Pelle Koivunen ei ollut naimisissa.

Lähdeluettelo

  • Seppänen, Heikki: In memoriam Pellervo Koivunen. Koillissanomat 20.12.1997.
  • Rinne, Leena: Pelle Koivunen – linnut ja luonto. Koillissanomat 7.10.1967.
  • Ollikainen, Leena: Elin mukana kirjaston muutoksen vuosikymmenet.
  • Ervasti, Seppo: Kuusamon kirjaston vaiheet. Kuusamo, 2009.