Liisi Kiviojan elämäntyön merkittävin vaihe ajoittuu Kalajoelle. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1881 sekä toimi kansakoulunopettajana Vähässäkyrössä 1881–82 ja Oulunsalossa 1882–88. Kun hänelle ei papiksi valmistuneen puolisonsa kanssa löytynyt työtä samalta paikkakunnalta, lähti pariskunta vuosiksi 1891–97 Amerikkaan, missä aviomies toimi siirtolaispappina. Heillä oli asuntona eräänlainen rivitalo, jossa oli yhteinen eteinen toisen suomalaisperheen kanssa, jolla oli runsaasti lapsia. Yksi lapsista mieltyi naapureihin niin, että konttasi sinne aina kun kuuli ovissa kuljettavan ja rupesi olemaan yötkin naapurissa. Kun Kiviojat olivat lähdössä Suomeen, ilmoitti pieni Jani-poika lähtevänsä mukaan. He adoptoivat lapsen – omaa lasta perheessä ei ollut –, ja näin heillä oli palatessaan poika ja seurakunnan antama hopeamalja alusvateineen. Malja on Liisi Kiviojan kuoleman jälkeen ollut Kalajoen seurakunnan kastemaljana. Siihen on kaiverrettu ”Muisto Fairpartin seurakunnasta pastori A. Kiviojalle”.
Suomessa Kiviojat asettuivat ensin Teuvalle mutta tulivat Kalajoelle 1902 Aapeli Kiviojan tultua valituksi Kalajoen kappalaiseksi. Teuvalaiset pyysivät tarmokkaan pastorskan kansanedustajaehdokkaaksi ensimmäisiin eduskuntavaaleihin, ja hänet valittiin Suomalaisen puolueen listoilta kansanedustajaksi Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1907–09. Matka eduskuntaan kulki Kalajoelta. Kalajoen Hietalan kappalaisenpappilassa hänen kädenjälkensä näkyy vieläkin, sillä suurin osa hänen istuttamistaan pihakoivuista on vielä pystyssä.
Miehensä kuoltua 1909 junassa paluumatkalla Helsingistä sairaalahoidosta Liisi Kivioja lähti Kuopioon, missä hän oli vanhain sokeain työkoulun johtajana 1910–18. Kesällä 1918 hän palasi Kalajoelle, missä hän oli hyvin viihtynyt. Hän osti Mehtäkylästä hirsitalon, jonka hän siirrätti kirkonkylälle – nykyinen osoite on Lankilantie 4. Talon kulmakamarissa hän hoiti Kansallis-Osake-Pankin asioimiston johtajan töitä 1918–25. Tämän lisäksi hän osallistui Kalajoen naisyhdistyksen toimintaan, jossa hän oli ollut mukana jo kappalaisen puolisona. Jäsenet hankkivat varoja mm. keittämällä hernesoppaa Santaholman pyykkipadassa markkinamiehille myytäväksi. Naisyhdistys piti joitakin vuosia Tyngällä Rahkossa keuhkotautiparantolaakin. Yhdistys on lopetettu 1960-luvulla.