Talvisodassa sotamies Kivioja palveli aseellisena radiomiehenä 7. polkupyöräpataljoonassa, sen esikuntakomppaniassa, taistellen Loimolassa, Kollaanjoella, Ristisalmella, ägläjärvellä ja Kuukkausjoella. Jatkosodassa hän palveli radioaliupseerina, alikersanttina Kenttätykistörykmentti 4:n III Komppanian tulenjohtokeskuksessa. Taistelupaikkoja olivat mm. Soanlahti, Hyrsylä, Jessoila, Prääsä, Pyhäjärvi, Petroskoi, Lotinapelto, Homorovitsi, Pertjärvi ja Juustila sekä Tornion- ja Muonionjokilaakso. Kalle Kivioja ylennettiin kersantiksi 1968.

Kalle Kivioja oli maanviljelijänä Nivalan Aittolassa, mutta hänen merkittävin työsarkansa oli kuitenkin toiminta Nivalan kunnanisänä, kaikkien Kivi-Kallena, Kunnallispoliitikkona Kivi-Kallen luottamusmieskausi ajoittui voimakkaiden muutosten ja kehityksen ajalle. Valittiinhan hänet valtuustoon sotien jälkeisen voimakkaan rakennuskauden aikaan.

Kivi-Kalle joutui kokemaan 1960-luvun suuren työttömyyden tuomat ongelmat, maaltamuuton ja Nivalan talousalueelta tapahtuneen noin 6 000 ihmisen muuttoliikkeen Ruotsiin sekä kautensa loppupuolella rakennemuutoksen maatalousvaltaisuudesta teollisuuden ja palveluelinkeinojen kehittymiseen.

Kalle Kivioja oli kunnanvaltuuston jäsen 1946–64 ja 1969–72. Hän oli kunnanhallituksen jäsen vuodesta 1946 aina vuoteen 1980 lukuun ottamatta pientä katkosta 1975. Kunnanhallituskaudestaan hän toimi kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1955–67 ja kunnanhallituksen puheenjohtajana 1977–80. Kunnallislautakunnan puheenjohtajan merkittävyyttä lisää se, että Nivalassa on ollut kunnanjohtaja vasta vuodesta 1968 alkaen. Pitkän luottamusmiesuransa aikana Kivi-Kalle ehti toimia jäsenenä lähes jokaisessa lautakunnassa: hän oli esimerkiksi rakennuslautakunnan pj. 1944–60, vaalilautakunnan jäsen vuodesta 1946 ja pj. vuodesta 1953, tutkijalautakunnan jäsen 1945–56, urheilulautakunnan jäsen 1954–56, teollistamislautakunnan jäsen 1957–60, asutuslautakunnan jäsen 1954–56, hevosottolautakunnan jäsen 1966–74 sekä toimi taksoituslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana useina eri aikoina.

Lisäksi hän edusti kunnanhallitusta monissa kunnallisissa lautakunnissa, johto- ja toimikunnissa. Manttaalikunnan hoitokunnan pj. Kivi-Kalle oli 1948–51, jäsen 1952–61 ja uudelleen pj. 1972–79. Nivalan osuuskaupan hallintoneuvoston jäsen hän oli 1948–80, josta varapj. 1968–80. Nivalan säästöpankin isännistöön Kivioja kuului 1957–78, josta ajasta pj. 1963–78. Hän oli sähkölaitoksen johtokunnan jäsen 1954–56, metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen vuodesta 1946, Nivalan maataloustuottajain yhdistyksen johtokunnan jäsen 1946–73, maatalouskerhoyhdistyksen johtokunnan jäsen 1950–72, Nivala Oy:n johtokunnan jäsen vuodesta 1961, Nivalan Savi Oy:n johtokunnan pj. 1954–71, maamiesseuraliiton pj. 1957–75, Makolan ammattikurssien kurssitoimikunnan jäsen 1965–68, Kuluttajain Vesihuolto Oy:n kokousedustaja 1966–69, Vesikolmion yhtiökokousedustaja 1969–70, Nivalan Vesihuolto Oy:n hallituksen jäsen 1958–84, josta ajasta varapj. 1968–70 ja pj. 1970–84.

Kotiseutuyhdistys Nivala-Seuran puheenjohtajana Kivi-Kalle toimi 1959–78, lähes 20 vuotta. Tähän ajanjaksoon sisältyvät Katvalan museoalueen rakentaminen, valtakunnalliset kotiseutupäivät Nivalassa, kirjapainotoiminnan aloittaminen omalla rotaatiolla sekä kotiseututyön sisäistyminen yleisnivalalaiseksi käsitteeksi. Kotiseutulehti Nivalan vastaavana toimittajana Kivi-Kalle oli 1959–67. Hän oli aktiivisena puuhamiehenä perustamassa Kyösti ja Kalervo Kallion museota Nivalaan, aluksi museotoimikunnassa 1972 ja sitten perustetun säätiön edustajistossa ja hallituksessa.

Perinteen ja historian tutkiminen ja tallentaminen oli Kalle Kiviojalle rakas harrastus. Hän keräsi maataloustyökoneita, nivalalaisten kirjoittajien teoksia, Pietari Päivärinnan tuotantoa ja laihialaisvitsejä. Hän oli Nivalan Rotary-clubin perustaja (Charterjäsen) ja ensimmäinen presidentti.

Kalle Kivioja oli Oulun läänin teollistamistoimikunnan jäsen 1960–70, Oulun työvoimapiirin työnvälitysasiain neuvottelukunnan jäsen 1961–73, Maataloustuottajain Pohjois-Pohjanmaan liiton johtokunnan jäsen 1956–73, Pohjolan Työlaitoksen kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1956–73, Kasviöljy Oy:n yhtiökokousedustaja 1966–77, Kala- ja Pyhäjokilaaksojen B-mielisairaalan liittovaltuuston jäsen 1958–72, Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan kuntainliiton liittovaltuuston jäsen 1967–72, Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton liittovaltuuston jäsen 1969–76 ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton maakuntaneuvoston jäsen 1965–76.

Kalle Kiviojan aikaansaamat työllisyyskurssit, joita Nivalassa järjestettiin 1950-luvun alussa, olivat lajissaan ensimmäisiä Suomessa. Kivi-Kalle toimi 1950-luvun alusta lähtien puuhamiehenä, kokoonkutsujana ja yleensä myös puheenjohtajana neuvotteluissa, joiden tarkoituksena oli perustaa ammattikoulu ja kurssikeskus. Ammattikurssitoiminta aloitettiin 1955 Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulun hallinnollisessa valvonnassa Nivalan Makolassa (entisessä kaivoskylässä). Toimintaan osallistuneet kunnat valitsivat johtokunnan ja sen puheenjohtajaksi Kalle Kiviojan. Toiminta irrottautui keskusammattikoulun alaisuudesta 1959, jolloin muodostettiin Kalajokilaakson ammatillinen kurssikeskus (nykyään Aikuiskoulutuskeskus), omistajayhteisönä Kalajokilaakson ammattikoulun kuntainliitto, kotipaikka Nivala. Makolan toiminta jaettiin Nivalan ja Ylivieskan kesken.

Vuodesta 1973 alkaen ammattikurssitoiminta siirtyi oman johtokunnan alaisuuteen; puheenjohtajaksi valittiin Kalle Kivioja aina vuoteen 1985 saakka. Varsinainen ammattikoulu vastaanotti ensimmäiset oppilaansa 1962. Kalajokilaakson ammattikoulun kuntainliiton liittovaltuuston jäsenenä Kivi-Kalle oli 1961–80 ja liittohallituksen puheenjohtajana 1961–85.

Kivi-Kalle oli MTK:n valtuuskunnan jäsen 1956–61 ja 1963 sekä 1966, varaedustaja 1962 ja 1964 sekä 1965, Maalaiskuntien liiton (Kunnallisliiton) liittovaltuuston jäsen 1965–72, Suomen säästöpankkiliiton valtuuskunnan jäsen 1964–77, Ekonon vuosikokousedustaja 1966–68, Osuuskunta Metsäliiton hallintoneuvoston jäsen 1958–82, josta varapj. 1961–62 ja puheenjohtaja 1962–82, Metsäliiton teollisuus Oy:n hallintoneuvoston jäsen 1960–82, josta pj. 1969–82, Savon sellu Oy:n hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1969 ja Oy Metsäbotnia Ab:n hallituksen pj. vuodesta 1972. Luottamusmiehenä Kalle Kivioja käytti luottamusmiehille kuuluvaa valtaa selkeällä ja tarvittaessa määrätietoisella tavalla. Puhujana hän oli pidetty, puheissa oli itsenäisiä oivalluksia ja aina huumoria.

Kalle Kivioja on kirjoittanut mm. Muistelmia Israel Karvosenojasta, joka on julkaistu Nivala-lehdessä 1958 sekä kotiseutuaiheisia kirjoituksia teoksiin Nivalakirja II 1963, III 1964, IV 1965 ja V 1966, 100-vuotias Nivala, Historiaa Nivalan (Pidisjärven) kunnan 100-vuotistaipaleelta, Kunnalliskertomus 1967 ja julkaisuun Talonpoikaisperinne kunnan kulttuuripolitiikassa, osa Nivala maatalouspitäjä, 1974. Kalle Kivioja sai I palkinnon yhteiskunnallisessa kirjoituskilpailussa 1951.

Hänelle on myönnetty

  • Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi 1957
  • MKL:n hopeinen kunniamerkki 1961
  • MTK:n ansiomerkki 1962
  • Pyöräilyliiton hopeinen ansioplaketti 1963
  • Tapion ansiomerkki 1966
  • Kunnallisliiton juhlamitali 1968
  • Maatalousseurojen Keskusliiton kullattu ansiomerkki 1968
  • SOK-merkki 1968
  • MKL:n kultainen kunniamerkki 1969
  • Oulun 1. Talousseuran kunniajäsenyys 1970
  • Keskuskauppakamarin pronssinen ansiomerkki 1971
  • MTK:n ansiomerkki 1972
  • Pellervo-Seuran Gebhard-mitali 1974
  • Metsänhoitopalkinto 1975
  • Säästöpankkiliiton hopeinen ansiomitali 1976
  • Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki
  • Keskuskauppakamarin hopeinen ansiomerkki 1979
  • Vesihuoltoliiton kultainen ansiomerkki 1981
  • Paikallislehtien liiton Antti-patsas 1981
  • Kalajokilaakson Kotiseutuliiton kunniajäsenyys 1982
  • Rotary-säätiön PHF-mitali 1986.

Kunnallisneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1966.

Vanhemmat

talollinen Joonas Kivioja (alkuaan Hosio) ja Selma Linna

Puoliso

Nivalassa 6.12.1931 Suoma Justiina Haapala, syntynyt 30.12.1911 Ylistaro, äiti Helvi Matilda Similä, e. Kujala, o.s. Haapala