Kokkolan yksityisestä ruotsinkielisestä yhteiskoulusta ylioppilaaksi 1917 kirjoittaneen Alice Kiviojan papinemännän ura alkoi Rovaniemellä ja päätyi Hyrynsalmen kautta Kalajoelle, jonne vuoden 1918 lopussa avioitunut Kivioja tuli 1923. Perhe kasvoi tasaista menoa siten, että lapsia syntyi 23 vuodessa 11. Nuorimman syntyessä äiti oli täyttänyt 46 vuotta.

Suurperheessä riitti kätevälle äidille työtä aikana, jolloin kaikki alusvaatteet, liivit ja housut monine käsintehtyine napinläpineen valmistettiin itse. Samoin tikattiin itse kaikki tarvittavat täkit. Kotona leivottiin leivät, viljeltiin vihannekset ja kasvatettiin kukantaimet omassa lavassa. Kappalaisen navetassa oli 16 lypsävää, vasikoita, lampaita, porsaita ja emakkoja. Pika-asutuksen vähennettyä viljelysmaita oli Jokelan kirkkoherran pappilassa jäljellä vain puolet tästä määrästä, kunnes maanviljelyksestä luovuttiin vuoden 1951 alusta.

Alice Kivioja oli kaupunkilaistyttö, joka joutui pappiloissa aivan uuteen vastuuseen. Kiinnostuneena hän opiskeli karjanhoitoa ja -jalostusta. Itse hän ei kuitenkaan osallistunut navettatöihin vaan kävi päivittäin navetassa seuraamassa karjakkojen ja harjoittelijoiden työtä, neuvottelemassa ja päättämässä. Alun alkaen hän liittyi karjantarkkailuyhdistykseen ja suunnitteli tarkastuskarjakon kanssa ruokintaa ym. navetan asioita. Lastensa hämmästykseksi hän kuului Etelänkylän sonniosuuskunnan johtokuntaan. Paitsi maitotaloustuotteet karjasta saatiin myös liha; sen emäntä omakätisesti suolasi aittaan suureen puutiinuun talven varaksi.

Jo vuonna 1924 Alice Kivioja oli maanviljelysseurassa puuhaamassa Kalajoelle Rauha Stålhammarin kutomakurssia, samoin hän oli mukana puuhaamassa keittokursseja. Lasten vuoksi hän ei kuitenkaan itse päässyt osallistumaan kursseille vaan opetteli kotona laskemaan ja pystyttämään kankaita taitavan ruustinnan Anni Heilalan opastuksella. Kankaan kudonnasta tulikin hänen suuri harrastuksensa, jopa vielä niin, että eläkekodissaan hän kutoi, vaikkei enää itse nähnyt panna kaiteeseen. Melkein aina koossa olleissa kangaspuissa kudottiin ikkunaverhoja, pyyheliinoja, mattoja, raanuja, ryijyjä, pukukankaita sekä villasta että kesälenkinkejä pellavasta. Pellava oli omassa pellossa kasvatettua, samoin hamppu. Saipa Alice Kivioja maatalousnäyttelyssä 1933 palkinnonkin hampunviljelystä. Hänen pellossaan oli yli 2 metriä korkeaa hamppua. Saunapyyhkeet, joita siitä kudottiin, tulivat kestäviä. Käsinkudottujen kauniiden villapuseroiden ja lapasten määrää ei voi laskea. Tosin perheessä asuneella Alice Kiviojan äidillä oli kutomakone, jolla tarvittava sukkamäärä sekä poikien villaiset koulupuserot ja villatakit, joskus tyttöjen leningitkin, valmistettiin.

Tämä lasten rakastama Mommo oli koko ajan turvallinen apu lastenhoidossa ja myöhemmin koulukodin hoitajana, kun perheen lapsista jopa 5 kerrallaan kävi oppikoulua Kokkolassa. Perheessä oli koko ajan paitsi karjanhoitajia myös keittiöapulainen ja lastenkaitsijoita. Ilman näitä ei selittyisi se, että Alice Kivioja niin suuressa määrin osallistui kaikkeen paikkakunnan yhteiseen toimintaan. Kirkkoherran pappilassa hän toimi 1940–68 välisenä aikana kirkkoherranviraston palkattomana kanslistina. Kirkkoherran pappilan luontaisetuihin – tai niin kuin Alice Kivioja itse sanoi, aitiopaikan lisämaksuna elämän teatterissa – kuului eräänlainen hotelli-ravintolan pito. Puhuttelivatpa maailmalta lomille tulleet lapset kotia nimellä ”Hotelli Alice”.

Pappilassa pidettiin kaikki kirkkovaltuuston ja -neuvoston sekä talousjaoston kokoukset, pyhäkoulun opettajien kokoukset, kuurojen jumalanpalvelukset, diakoniatoimikunnan kokoukset, samoin uudenvuoden- ja vapunpäivinä seurat sekä opettajien kirkkokahvit lukuvuoden alkaessa ja loppuessa. Pappila oli kaikkien lähetysseuran lähettien majapaikka, samoin eri yhdistysten matkasaarnaajien koti. He majailivat yleensä viikon. Kaikille valmistettiin Jokelan keittiössä tarvittava trahteeri. Toimipa siellä 1949–51 oppikoulun kotitalousopetuskin. Muonavahvuus Hietalassa oli noin 17 henkeä; Jokelassa lasten ollessa lomalla tuli ruokaa olla kolmellekymmenelle.

Sodan loputtua sai Kalajoki Ruotsista kummikunnan 1944. Yhteydenpito Dala-Järnaan hoidettiin pappilasta, koska Alice Kivioja oli toimikunnan puheenjohtaja. Sieltä tulleet vieraat majoitettiin pappilaan ja sinne tehtiin vuorostaan matkoja. Kummikuntatyö kuului osana Mannerheimliiton työhön. Suurin tämän työn tuloksista oli, että 1947 Suomen Huolto myönsi kummikuntavaroja 500 000 markkaa terveystaloa varten.

Monista jäljempänä mainituista yhdistyksista Alice Kivioja sai viirejä ja kultaisia ansiomerkkejä, mutta arvokkain hänelle oli omien lasten ylioppilaslyyrista teetetty rintaneula. Hänellä oli seuraavia luottamustehtäviä:

  • Kalajoen maatalouskerhon johtokunnan jäsen ja sihteeri vuodesta 1932 yhteensä 27 vuotta
  • Kalajoen maatalousnaisten johtokunnan jäsen 1932–68, puheenjohtaja 35 vuotta
  • Keski-Pohjanmaan edustaja Maatalousseurojen keskusliiton edustajistossa 1941–52
  • Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnan jäsen 1941–63
  • Kalajoella toimivan Keski-Pohjanmaan kiinteän kotiteollisuuskoulun johtokunnan puheenjohtaja 1946–66
  • Mannerheimliiton Kalajoen osaston pj. 1944–52
  • Mannerheimin lastensuojeluliiton Oulun läänin piirihallituksen jäsen 1950–52
  • Vapaan Huollon työvaliokunnan sihteeri ja rahastonhoitaja 1939–49
  • Suomen Punaisen Ristin Kalajoen osaston johtokunnan jäsen 1951–60, pj. vuodesta 1954
  • Suomen Punaisen Ristin Oulun piirihallituksen jäsen 1950–60.

Alice Kivioja sai 1954 Mannerheimin lastensuojeluliiton ansiomerkin kummikuntatyöstä ja 1970 Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin.

Vanhemmat

vaakamestari Anders William Bergroth ja Brita Johanna Fröjdlund

Puoliso

Kokkolassa 31.12.1918 kirkkoherra Vilho Heikki Kivioja, syntynyt 21.1.1896 Kalajoki, kuollut 2.11.1977 Kalajoki, vanhemmat talollinen Heikki Kivioja ja Susanna Sofia Himanka