Laina Kivelä eli elämänsä muiden hyväksi. Hän toimi jatkosodan aikana runsaat kaksi vuotta viesti- ja lääkintälottana Itä-Karjalassa, Kannaksella, Laatokan saarilla ja Viipurissa. Kivelästä tuli sacri ministerii candidatus 1944 (lat., ’pyhän pappisviran kandidaatti’, niin sanottu jumaluusopillinen erotutkinto, jota nykyään vastaa teologian kandidaatin tutkinto).

Hän auskultoi Tyttönormaalilyseossa ja toimi Sallan seurakunnan tyttö- ja naistyöntekijänä vuoteen 1946 asti, jolloin hän huomasi sattumalta kolme kuukautta vanhasta Kotimaa-lehdestä ilmoituksen lähetyskurssista. Suomen Lähetysseuran ilmoitus uuden kurssin alkamisesta 1946 muutti maisteri Kivelän elämän täysin. Hän haki ja pääsi kurssille, ja hänet siunattiin lähetystyöhön 15.6.1948 Helsingin Johanneksen kirkossa.

Ura lähetystyöntekijänä alkoi Namibiassa 3.3.1949 ja kesti vuoteen 1986, jolloin Laina Kivelä jäi eläkkeelle. Hän oli Olukondassa pappisseminaarin opettajana vuoden 1952 alusta, Engelan seurakuntaopiston opettajana 1959–1961, koulujen tarkastajana Ambomaalla vuodesta 1961 alkaen ja Omukwetu-lehden toimitussihteerinä.

Hänet on palkittu 1961 Etelä-Afrikan koululaitoksen kultaisella merkillä. Kivelä oli 1966 mukana perustamassa Oniipan partiotyttölippukuntaa, joka oli ensimmäinen mustien tyttöjen keskuuteen perustettu lippukunta Lounais-Afrikassa. Hän käänsi lukuisia kirjasia partiotytöille ja -johtajille englannista ndongan kielelle. Hänelle on myönnetty ansiomerkki 20-vuotisesta partiojohtajatyöstä.

Kivelä on kääntänyt Namibiassa Ambomaan kielille, ndongaksi ja kwanuamaksi, mm. A-, B-, C- ja D-kirjat, jotka sisältävät uskonnollisia kertomuksia. Lisäksi hän on kirjoittanut tyttöjen hartauskirjan ja oikolukenut ndonga–englanti-sanakirjan.

Varsinaisen elämäntyönsä Laina Kivelä teki raamatunkäännösten parissa. Hän kuului raamatunkäännösryhmään yli kaksikymmentä vuotta. Hän oikoluki dhimbankielisen Johanneksen evankeliumin; kwangalinkielinen raamatunkäännös ilmestyi 1974 ja ndongankielinen 1987.

Raamattujuhlassa 1974 hän sai työnsä tunnustuksena Etelä-Afrikan hopeisen neulan ja 1987 Britannian Raamattuseuran merkin. Hänet on myös palkittu Missio Ecclesiae Finlandiae -mitalilla.

Eläkevuosinaan Laina Kivelä julkaisi kaksi omaelämäkerrallista teosta: Elämän saatossa Afrikassa koettua 1949–1986 (Kalajokilaakson Kirjapaino Oy 1991) ja Herättäjä-Yhdistyksen kustantamana Sallan selkosilta Afrikan aavikoille (1991).

Eläkeläisen suurimpana haaveena oli nähdä itsenäistynyt Namibia. Kesällä 1991 tuo haave toteutui, ja Laina Kivelä näki Namibian liput entisten Etelä-Afrikan lippujen tilalla.

Hänelle on myönnetty 2. lk:n Vapaudenmitali ja Sininen risti.

Vanhemmat

talollinen Vilhelm Kivelä ja Anna Löytynoja