Kirvesmäen pariskunta tuli Reisjärvelle Perhosta 1876, ja he asuivat huonemiehinä ensin Parikunnan tilalla ja sen jälkeen Mäntypuron tilalla. He saivat toimeentulonsa perunan- ja viljanviljelystä, mutta sen lisäksi heillä oli kaksi tai kolme lehmää. Lehmille he hankkivat rehua nevaniityiltä, ja heinän hankkimisesta lienee virinnyt Kirves-Heikille ajatus lisäniityn saamiseen.

Kirves-Heikki on henkilö, josta tosiasialliset tiedot ovat varsin vähäiset, mutta hänen työstään ja sinnikkyydestään on jäljellä vielä tämän päivän ihmistä puhutteleva näkyvä muisto: Iso-Kotajärven ja Kuivajärven välisellä kannaksella oleva valtava käsin kaivettu kanava. Iso-Kotajärvi ja Kuivajärvi sijaitsevat Reisjärven pitäjän eteläosissa, Etelä-Sydänmaalla, lähellä Pihtiputaan kunnan rajaa. Matkaa järvikannakselle tulee Reisjärven keskustasta toistakymmentä kilometriä. Nykyisin alueelle on rakennettu metsäautotie, mutta Kirves-Heikin urakan aikoihin 1800-luvun loppupuolella seutu on ollut aikalaistenkin käsityksen mukaan todellista sydänmaa-aluetta.

Heikki on saanut siten ilmeisen rauhassa keskittyä suuren unelmansa toteuttamiseen. Unelmana oli kuivatuskanava, jolla Heikki suunnitteli kuivaavansa Iso-Kotajärven ja saavansa siten järvikuiviosta tarvitsemansa heinäniityn. Tiettävästi hänellä oli pidemmälle meneviä suunnitelmia, miten hän toimittaisi heinää jopa Kinnulaan ja Pihtiputaalle saakka. Heikin kaivama kuivatuskanava oli 65 metriä pitkä, leveyttä on parhaimmillaan kymmenisen metriä, ja paikoin syvyyttä on vielä nykyäänkin melkoisesti, vaikka aikojen kuluessa väylä on pikkuhiljaa umpeutunut kasvillisuuden ja maansiirtymien alle. Käsityövoimin kaivettu kanava on vaikuttava saavutus, sillä apuvälineenä raivaajalla on ollut vain puulapio, maasepän valmistama rautakanki ja alkeelliset kivennostovälineet.

Näillä työkaluilla toteutettu kaivausurakka on varovaisestikin arvioiden täytynyt olla usean vuoden uurastuksen tulos. Kaivannon reunamilla olevat isot kivet kertovat miehen sisusta ja vankasta raivaajahengestä. Suunnitelma kuivatuksesta on ollut kunnianhimoinen, ja työ kertoo tekijän uskoneen vankasti asiaansa. Hankkeen ilmeisenä esikuvana on ollut onnistuneesti toteutettu Kalajanjärven kuivattaminen vuosina 1861–67.

Mutta onni ei ollut Kirves-Heikin suunnitelmien mukana. Pelkkä raskas ruumiillinen työ ei tuonut toivottua tulosta, sillä toteuttajalta puuttui riittävä tieto ja taito järvenkuivatuksesta. Heikki ei ollut tehnyt, tai luultavimmin hän ei ollut osannut tehdä, riittäviä laskelmia kuivatusjärjestelyihin liittyvistä käytännön järjestelyistä. Iso-Kotajärven kuivattamiseksi olisi pitänyt pystyä laskemaan vielä Kuivajärvenkin pintaa, jotta kaikki vesi olisi saatu pois. Lisäksi kanavaa olisi pitänyt syventää entisestään.

Vaikka Heikki olisi saanut kuivattua Iso-Kotajärven, ei hän ollut tutkinut riittävästi tulevaa kuiviota, sillä järven sorapohja oli heinän kasvatukseen täysin sopimaton. Tarinat eivät kerro, miten uudisraivaaja on ottanut vastaan tiedon epäonnistumisestaan, mutta pettymyksen on täytynyt olla karvas yritykseen uhrattuun työmäärään nähden.

Perheen vuonna 1877 syntynyt Elias-poika lähti Yhdysvaltoihin 1899.

Puoliso

15.1.1871 Sanna Kirvesmäki, syntynyt 4.7.1842 Karstula. Kuolinaikaa ei löydy Reisjärven kirkonkirjoista, joissa ei ole perheestä muitakaan merkintöjä.