Runoilija Väinö Antero Kirstinä syntyi maanviljelijäsukuun Tyrnävän perinteisessä karjatalous- ja maanviljelyspitäjässä. Lapsuutensa hän vietti Tihisen tilalla. Tihisen taloon kuului 1930-luvun alussa 400 hehtaaria maata; tila olikin kyläkunnan suurin tai toiseksi suurin talo. Tiluksia ja karjaa oli hoitamassa monta renkiä ja piikaa, jotka asuivat talossa.

Kirstinä aloitti kansakoulun Tyrnävän Ängeslevän Ylipäässä, jossa hänen lapsuuskotinsa sijaitsi. Siellä hän kävi koulua kolme luokkaa. Sotien jälkeen Kirstinät muuttivat viljavalle lakeudelle Tyrnävän Alapäähän, jossa Kirstinä jatkoi kouluaan ja kävi sitä vielä kaksi luokkaa. Kaksitoistavuotiaana hän aloitti opintonsa Oulun keskikoulussa. Siellä hän opiskeli vuosina 1948–1953. Tämän jälkeen opinnot jatkuivat Oulun Lyseossa, jossa hänellä oli luokkatoverinaan muiden muassa Martti Ahtisaari. Ylioppilastutkintonsa Kirstinä suoritti vuonna 1956 neljällä laudaturilla, jotka hän sai äidinkielessä, reaalissa, englannissa ja lyhyessä latinassa.

Elokuun lopulla 1957 Väinö Kirstinä muutti Helsinkiin aloittaakseen opintonsa Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Asuntopulasta kärsivässä pääkaupungissa Kirstinä muutti yhteisasuntoon, jossa sai asuintoverikseen Veijo Meren. Yliopistossa Kirstinän oppiaineina olivat kotimainen kirjallisuus, suomen kieli sekä kansanrunouden tutkimus. Osakuntatoiminta oli tärkeä osa ylioppilaselämää, ja Kirstinä olikin aktiivisesti mukana Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan toiminnassa, muun muassa kotiseutukerhossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1963; opinnäytteenään hän tutki Charles Baudelairen vaikutusta suomalaiseen lyriikkaan.

Kirstinä rahoitti opiskelujaan ensimmäisinä opintovuosinaan äidinperintönä saadun metsä- ja peltomaan myynnillä, mutta myöhemmin opintovelat alkoivat painaa päälle. Hän teki monenkirjavia tilapäistöitä työskennellen muun muassa Tyrnävän kotiseutumuseon hoitajana, postiauton rahastajana, auton apumiehenä ja sähkötuotteiden ovelta ovelle -myyjänä mutta joutui silti tiukimmillaan ollessaan myymään rannekellonsa ja kanittamaan pukunsa sekä ensimmäisen kirjoituskoneensa. Rahan säästämiseksi Kirstinällä oli opintojensa aikana tapana myös luopua kesän ajaksi asunnostaan ja viettää kesä Oulussa tai Tyrnävällä. Syksyllä opintojen jatkuessa hän vuokrasi taas asunnon.

Väinö Kirstinä työskenteli opintojensa ohella suomentajana United Press Internationalin uutistoimistossa Helsingissä vuosina 1959–1960. Hän jättäytyi töistä pois, kun huomasi, ettei jaksanut tehokkaasti sekä opiskella että suomentaa uutisia vuorotöissä. Kirstinä on työskennellyt myös äidinkielen lehtorin viransijaisena Joensuussa 1963 ja Haapajärvellä 1964, dramaturgina Yleisradion teatteriosastossa 1965–1972 ja luovan kirjoittamisen opettajana Tampereen yliopiston draamastudiossa 1968–1972. Sittemmin hän muutti Tampereelle ja toimi Hämeen läänin läänintaiteilijana 1977–1982 ja lopulta freelancekirjoittajana sekä vapaana kirjailijana. Vuodesta 1995 lähtien Kirstinä asui Helsingissä. Muiden töidensä ohella hän avusti muun muassa Parnassoa, Suomalaista Suomea, Helsingin Sanomia ja Ylioppilaslehteä.

Väinö Kirstinän kirjoitusharrastus heräsi varsinaisesti vasta yliopisto-opintojen alettua Veijo Meren innostamana. Kun Kirstinä aloitti opintonsa, oli Meri jo julkaissut novellikokoelman Ettei maa viheriöisi. Meri antoikin Kirstinälle monia mieleenpainuvia ohjeita kirjallisten harrastusten suhteen. Väinö Kirstinän ensimmäisiä opiskeluaikaisia runoja ilmestyi Oulun lyseon kerhojulkaisussa Valon terho. Vuoden 1959 Nuoren Voiman Liiton talvikilpailuissa hän voitti yli 22-vuotiaiden sarjassa ensimmäisen palkinnon. Samana vuonna hän osallistui Ylioppilaskunnan kirjoituskilpailuun ja sijoittui toiseksi.

Kirstinän runoja ilmestyi Parnassossa vuonna 1960 ja samana vuonna ilmestyneessä Tauno Peltomäen, Erno Paasilinnan, Pekka Tarkan ja Kai Laitisen toimittamassa antologiassa Kymmenen. Kirstinän esikoiskokoelma Lakeus ilmestyi vuonna 1961. Kokoelman ansiosta hän sai vuonna 1962 arvostetun Kalevi Jäntin palkinnon, 250 000 silloista markkaa. Samana vuonna hän sai myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taidepalkinnon ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon. Lisäksi Pohjois-Pohjalainen Osakunta myönsi hänelle hopeisen harrastusmerkin.

Kirstinä tutustui osakunnan kirjallisuuskerhoa syystalvella 1958 johtaessaan tulevaan vaimoonsa, Eila Annikki Kostamoon. He kihlautuivat noin vuoden seurustelun jälkeen 1.1.1960 vuoden alun kunniaksi. Avioliittoon pari vihittiin samana vuonna 21.12. Kirstinöille syntyi tytär elokuussa 1962, mutta jo kolme vuotta myöhemmin avioliitto päättyi asumuseroon ja lopulta avioeroon tammikuussa 1966. Syksyllä 1965 Kirstinä tapasi Maria Leena Horpun Hämäläis-Osakunnan kirjallisuuskerhon illanvietossa. Näitä kahta yhdisti muiden tekijöiden ohella ranskalaisen kirjallisuuden ja musiikin, kuten Charles Aznavourin, harrastus. Pariskunta meni kihloihin 14.6.1966, ja heidät vihittiin avioliittoon 28.8.1966. Heille syntyi tytär toukokuussa 1969.

Väinö Kirstinä julkaisi elämänsä aikana kahdentoista runokokoelman lisäksi laajasti esseitä, kuunnelmia sekä suomensi kirjallisuutta muun muassa ranskasta. Yrjö Hosiaisluoman kirjoittama, vuonna 1996 ilmestynyt elämäkerta Tähdet lähellä, kengässä lunta, luetteloi varsin perusteellisesti Väinö Kirstinän koko tuotannon ja häntä koskevat kirjoitukset. Kirstinä sai eläessään useita kirjallisuuspalkintoja, muiden muassa Kansanvalistusseuran palkinnon vuonna 1978, Eino Leinon seuran palkinnon vuonna 1981, Väinö Linnan rahaston palkinnon vuonna 1987 sekä Eeva-Liisa Manner -runopalkinnon vuonna 2005. Vuonna 1992 Kirstinä palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Väinö Kirstinä kuoli Helsingissä 23.9.2007.

Vanhemmat

Pauli Jaakko Kirstinä ja Martta Elisabet Matinolli

Puoliso

  1. 21.12.1960 Eila Annikki Kostamo, ero tammikuussa 1966
  2. 14.6.1966 professori Maria Leena Horppu

Lähdeluettelo

  • Hosiaisluoma, Yrjö: Tähdet lähellä, kengässä lunta: Väinö Kirstinän öitä ja päiviä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1996
  • Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1990
  • Helsingin kaupunginkirjasto: Sanojen aika - Suomalaisia nykykirjailijoita: Väinö Kirstinä [http://kirjailijat.kirjastot.fi/kirjailija.aspx?PersonID=28&PageContent=-1 (toimimaton linkki)].
  • Matinolli, Kyllikki & Asunmaa, Martti: Merestä noussut maa : Tyrnävä 1800–2000. Tyrnävän kunta, [Tyrnävä] 2005