Efferi Kinaret syntyi maanviljelijäperheeseen, jossa kodin maataloustyöt kävivät hänelle tutuiksi lapsuudesta alkaen. Kylässä ei ollut vielä kansakoulua, joten luku- ja kirjoitustaito oli hankittava vanhempien, lähinnä äidin, opastuksella. Ruotsia äidinkielenään puhuneella perheenäidillä ei liene olut helppo tehtävä lastensa alkeisopetuksessa. Alkuun päästyä olikin lapsen ja nuoren itseopiskelu ainoa keino tieto- ja taitomäärien kartuttamiseen. Efferi Kinaret oli erinomainen päässälaskija, ja esimerkiksi kertotaulu pysyi hallinnassa vanhuuden päiviin saakka. Aikuisiässä hän kävi yhden talvikauden kestäneen Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran kiertävän käsityö- ja veistokoulun. Siellä hankitut taidot tulivat myöhemmin hyödynnetyksi niin talonrakennustyössä kuin huonekalujen valmistamisessakin.

Kunnalliselämään Kinaret tuli mukaan jo sangen nuorena. Hänet valittiin 25-vuotiaana kunnallislautakunnan jäseneksi ja kolme vuotta myöhemmin esimieheksi. Himangan kunnanvaltuuston jäsenenä hän oli runsaat neljäkymmentä vuotta, joista kaksi viimeistä vuosikymmentä puheenjohtajana. Sota-aika ja silloinen kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajuus olivat kunnalliselämän raskaimpia vuosia. Hän oli mukana myös seurakunnan hallinnossa; hän toimi muun muassa kirkkohallintokunnan puheenjohtajana pitkän aikaa. Keskeisellä tavalla hän vaikutti lukuisissa paikkakunnan lauta- ja toimikunnissa ja eri yhteisöissä. Hän teki lukuisten kuolinpesien pesänkirjoitukset, toimitti perinnönjaot, laati kauppakirjat kaupanvahvistuksineen, haki lainhuudot ja valvoi testamentit kihlakunnanoikeudessa 40-vuotisen lautamieskautensa aikana.

Himangan säästöpankin tilintarkastajaksi hänet valittiin 1925, josta pari vuotta myöhemmin hän siirtyi pankin hallitukseen ja toimi sen puheenjohtajana 1960-luvulle saakka. Pankkitoiminnan ansioista hän sai Suomen säästöpankkiliiton ansiomerkin. Kotikuntansa edustajana Efferi Kinaret hoiti pitkän ajan lukuisia kuntainliittojen tehtäviä ja maakunnallisia luottamustoimia. Tällaisia olivat Seinäjoen piirisairaalan, Keuruun työlaitoksen, Järviseudun mielisairaalan ja Kalajoen sairaalan liittovaltuuston tai hallituksen jäsenyys. Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton kunnallisvaliokunnan ja Pohjois-Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan hallintoneuvoston jäsenenä sekä Keski-Pohjanmaan osuuskaupan tilintarkastajana hän oli pitkään. Hän oli myös perustamassa Kokkolan ammattikoulua ja toimi sitä ylläpitävän Keski-Pohjanmaan ammattikoulun kuntainliiton liittovaltuuston puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Ammattikoulun saaminen maakuntaan ja koulun kehittäminen olivat hänelle erityisen läheisiä ja tärkeitä asioita.

Efferi Kinaret hallitsi myös käsityötaidon ja rakentamisen. Kotitilansa jaon jälkeen hän rakensi omien piirustustensa mukaan kodin perheelleen. Rakennuksessa oli käsihöylällä tehdyt ikkunapuitteet sekä peiliovet. Tarvittaessa syntyivät kärrynpyörät, puusaavit ja tuolit, joiden kestävyyttä hän itse piti kirvesmiestyön taidonnäytteenä. Vielä 1930-luvulla monet vainajat kannettiin hautaan Kinareella omaisten pyynnöstä valmistetuissa mustiksi maalatuissa arkuissa. Talonrakennus oli kuitenkin haastavinta ja näkyvintä taitoa vaativaa työtä, jota hän myös itse arvosti suuresti. Kunnissa ei ollut koulutettuja rakennusmestareita tai -insinöörejä, joten myös julkisten rakennusten rakentaminen ja peruskorjaus suoritettiin itseoppineiden ja käytännön työssä taitonsa hankkineiden henkilöiden työnjohdolla. Ainakin yksi Efferi Kinaretin rakennuttama koulurakennus ja useita omakotitaloja on yhä pystyssä Lestijoen alajuoksulla. Myös kirkon peruskorjaustöihin hän osallistui.

Efferi Kinaretin elämää sävytti ennen kaikkea kotikunnan ja sen asukkaiden asioiden hoitaminen. Kuntalaiset kääntyivät luottamuksella hänen puoleensa, eikä ketään käännytetty takaisin. Hän perehtyi huolellisesti asiakkaan ongelmiin ja pyrki ratkaisemaan kaikki asiat parhain päin. Hänen toimintansa piirteisiin kuului varovaisuus – joidenkin mielestä liikaakin. Hän pyrki torjumaan riskialttiit suunnitelmat ja taloudellisen kantokyvyn ylittävät uudistukset. Vastapainona varovaisuudelle hänellä oli tinkimätön velvollisuuden tunto ja halu auttaa niin ihmisiä kuin yhteisöjäkin, joiden tehtäviä joutui hoitamaan. Hänen elämänsä peruspilarit olivat koti, uskonto ja isänmaa. “Tee kaikessa parhaasi” oli yksi hänen elämänohjeitaan. Kaikissa toimissaan hän itse pyrki vilpittömästä olemaan sanojensa mittainen mies. Efferi Kinaret sai taloustirehtöörin arvonimen 1947.

Vanhemmat

talollinen Johan Andersinpoika Kinaret ja Matilda Uunila

Puoliso

  1. Himangalla 27.6.1915 Iida Josefiina Salmén, syntynyt 6.1.1892 Himanka, kuollut 1.5.1947 Himanka, vanhemmat talollinen Juho Salmén ja Eeva Johanna Puusaari
  2. Himangalla 23.2.1948 Anna Lusiina Rautila (syntyään Yli-Parkas), syntynyt 11.11.1906 Himanka, vanhemmat talollinen Jaakko Yli-Parkas ja Anna Sofia Karhumaa