Oili Kettunen muutti Lappeelta Ylivieskaan, jossa hän toimi opettajana Kirkonkylän koulussa 1.8.1923 alkaen kuolemaansa saakka, siis yli 36 vuotta. Tästä ajasta hän oli johtajaopettajana 10.1.1945 alkaen. Virkavapaana hän oli 1.11.1941–31.5.1942, jolloin hän toimi opettajana Itä-Karjalassa. Hän oli myös eri vuosina lyhyemmillä opintovirkavapailla. Oili Kettunen oli ammattinsa osaava, tiukka opettaja. Hän sai lempinimen ”Pippuri”, ja hänet tunnettiin järjestyksen ihmisenä sekä tulisieluisena isänmaan ystävänä.

Kettunen toimi Lotta Svärd -järjestön Ylivieskan paikallisosaston puheenjohtajana 1929–44. Hän koki lottatyön sydämen asiakseen ja kutsumustaan täydentäväksi kantavaksi voimaksi. Lokakuussa 1939 talvisotaa edeltäneen liikekannallepanon tapahduttua hän alullepanijana ja puheenjohtajana organisoi taloudellisen tuen hankkimisen vaikeuksissa oleville reserviläisperheille. 20.11.1939 hän oli perustamassa Vapaan Huollon Ylivieskan paikallisosastoa. Osaston puheenjohtajana hän ohjasi paikallisosastoa antamaan taloudellista tukea poikkeusajan oloissa puutteeseen joutuneille perheille ja yksityisille. Hän oli vankkumaton heimoaatteen tukipilari. Aatteen kutsumana hän toimi Aunuksen heimokansan lasten opettajana Äänislinnassa. Sota-ajan dokumenttifilmissä nähdään sotamarsalkka Mannerheimin kättelevän lotta-opettaja Oili Kettusta Aunuksessa.

Viisikymmentäluvulla Oili Kettunen kokosi toimikunnan, joka vapaaehtoisin voimin hankki ja valmisti vuodevaatteita Ylivieskassa valmistumassa olleeseen vanhainkotiin.

Vanhemmat

seppä Juhana Antinpoika Kettunen ja Josefina Juhontytär Hietakangas

Puoliso

Oili Kettunen ei ollut naimisissa.