Israelin tarkoitus oli jatkaa vähävaraisen uudistilan viljelyä, mutta hän iski kirveen polveensa, jota sairasti pitkään. Hän joutui lopulta luopumaan maanviljelystä, koska polvi jäi jäykäksi. Sairastaessaan Israel opetteli omin päin lukemaan ja harjoitteli kirjoittamista päreelle. Polvi vaati sairaalahoitoa Kokkolassa, missä hän pääsi kirjoittamaan paperille ja sai hieman ruotsinkielen opetusta.

Kokkolasta Israel pääsi jatkamaan opintojaan Pietarsaareen, missä hän sai opetusta Vaasan lyseon opettajilta, mm. Yrjö Sakari Forsmanilta (Yrjö Koskinen), jonka 1859 antaman todistuksen mukaan Israel puhui ja kirjoitti suomenkieltä ”täydellisesti”, oli ”hyvin harjaantunut” ruotsinkielessä, oli vähän harjoitellut saksaa, latinaa ja venäjää sekä osasi ”luvunlaskua ja mittaudenoppia”. Muutamia lukion luentojakin hän sai kuunnella, sen pitemmälle ei opintie vienyt, mutta kirjurin toimeen se oli juuri sopivasti.

Israel palasi Nivalaan, hankki kirkonkylältä Hyppyiän tilan, jota viljeli ja jossa piti kestikievaria. Tämän lisäksi hän kuljetti vielä postia kirjurintoimensa ohella. Hän oli Pidisjärven seurakunnan kirjuri ja hänestä tuli vuonna 1867 perustetun Pidisjärven (Nivalan) kunnankirjuri entisellä palkalla. Karvosenojalie maksettiin palkkaa, vaikka tavallisesti siihen aikaan luottamusmiehet hoitivat kirjurinkin tehtävät. Kunnantupa oli Karvosenojan omassa talossa Hyppyiässä ja kunnankanslia kamarissa. Sinne kannettiin loukkaantuneet saamaan hoitoa ja sieltä haettiin apua riitojen ja tappeluiden rauhoittamiseen.

Yleisen hallinnon lisäksi Karvosenoja hoiti kunnan kassaa ja kirjanpitoa; hänellä oli yksi kolmesta kunnan kassalippaan avaimesta. Kansakoulua varten hän vuokrasi maa-alueen Hyppyiästä 1881 koulutontiksi ja oli ensimmäisen kansakoulun johtokunnan jäsen. Hän hoiti 1865–1904, siis kuolemaansa saakka, manttaalikunnan lainajyvästöä, ns. kunnanmakasiinia, ja toimi manttaalikunnan sihteerinä.

Kunnallisten toimiensa lisäksi Israel Karvosenoja oli säätyvaltiopäivillä 1877–78 talonpoikaissäädyn edustajana Piippolan tuomiokunnasta. Hän oli säätynsä aloiterikkain edustaja. Erityisesti hän ajoi köyhien aseman parantamista kansanopetuksen avulla, nimenomaan suomalaisia kansakouluja perustamalla. Naisille hän ehdotti aikansa yleistä kantaa vastaan samanlaista perimysoikeutta kuin miehille. Hän ajoi myös aviottomien lasten aseman parantamista.

Karvosenoja oli valtiopäivien rautatievaliokunnassa. Kestikievarinpito selittää hänen valtiopäiville esittämäänsä vaatimusta, että väkijuomia oli jaettava kullekin perhekunnalle sen tarvitsema määrä. Israel Karvosenoja oli leppoisa ja huumorintajuinen mies, sen näkee hänen kirjoittamistaan tarkoista asiakirjoista, joiden kieli on rikasta ja omintakeista. Jäykkä polvi, talon nimi ja luonteen leikillisyys johtivat lempinimeen ”Hyppy-Isko”.

Karvosenoja hoiti yksin kunnan asiat, kunnes sai 72-vuotiaana apulaisen kirjoitustyöhön. Hyppy-Isko sai yhden ensimmäisistä kunnallisista eläkkeistä 1904. Vuosieläke oli 100 markkaa rahassa ja 30 hehtolitraa jyviä, puoleksi rukiita ja puoleksi ohria, kunnan lainajyvästöstä. Kauan ei Karvosenoja ehtinyt eläkettä nauttia; hän kuoli jo samana vuonna. Eläke oli yksi arvonannon osoitus, julkista tunnustusta hän sai myös silloiselta maaherralta G. von Alfthanilta.

Nivalan Manttaalikunta pystytti 1958 koruttoman hautakiven ja muistolaatan Israel Karvosenojan haudalle yhdessä kunnan ja kotiseutuyhdistyksen kanssa.

Vanhemmat

uudistilallinen Matti Karvosenoja ja vaimonsa Brita Lena

Puoliso

  1. Nivalassa 6.3.1863 Anna Matintytär Kukkola, synt. Nivalassa 24.11.1838 Nivala, kuollut 22.12.1867 Nivala, vanhemmat talollinen Matti Kukkola ja puolisonsa Anna-Kaisa
  2. Nivalassa 1.12.1868 edellisen sisar Johanna Matintytär Kukkola, synt. 21.10.1842 Nivala, kuollut 23.10.1894 Nivala