Värikäs ja originelli pudasjärveläinen piirieläinlääkäri Matti Kantola syntyi Antti ja Maria Kantolan perheeseen 29.3.1886. Hän kävi Petäjäkankaan kansakoulun. Talvisin noin viiden kilometrin koulumatka sujui hiihtäen, kevät- ja syysrospuuton aikana täytyi pitää Varpukylässä kortteeria. Kansakoulun jälkeen terävä koululainen laitettiin Oulun lyseoon lukemaan ylioppilaaksi. Opinnot jouduttiin rahoittamaan pääosin velkarahalla. Myös Oulussa Matti Kantola joutui luonnollisesti olemaan kortteerissa, josta hän pääsi käymään kotona vain muutaman kerran vuodessa joko rahtimiesten kyydissä tai joskus jalkaisin kahdeksan peninkulman matkan. Tarina kertoo, että kerran talvisessa tuiskussa paarustavan Kantolan ohi oli karauttanut kyytiä tarjoamatta pappi, joka oli ollut ajamassa poikaansa samaan kouluun. Tästä oli nuori opiskelija sydämistynyt koko kirkolle niin, että oli luvannut, ettei pappi pääse häntä edes vihkimään. Kantola ei mennytkään eläessään naimisiin.

Matti Kantolan luvut Oulussa sujuivat hyvin, ja hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1906. Jatko-opinnotkin houkuttelivat; tuoreen ylioppilaan mielessä kangasteli lääkärin ura, mutta isä-Antille oli kertynyt pojan opinnoista jo ennestään paljon velkaa. Eläinlääkärin opinnot tulivat halvemmiksi, joten Kantola matkustikin Saksaan Hannoveriin ja ryhtyi opiskelemaan kuninkaallisessa eläinlääkärikoulussa. Lokakuussa 1911 hän valmistui eläinlääkäriksi ja palasi seuraavana vuonna kotipitäjäänsä Pudasjärvelle hoitamaan ammattiaan. Työmatkat olivat pitkiä; kesällä Kantola kulki hevosella ja kieseillä, talvella reslassa. Myös naapuripitäjissä riitti hänelle töitä.

Matti Kantola toimi eläinlääkärinä Pudasjärvellä vuoteen 1915 saakka. Seuraavana vuonna hän siirtyi Jämsän kunnaneläinlääkäriksi, jossa toimessa hän oli vuoteen 1918 saakka. Sittemmin hän toimi eläinlääkärinä vielä Lammilla ja Vetelissä, josta hän palasi Pudasjärvelle piirieläinlääkäriksi vuonna 1928. Tätä tointa hän hoiti eläkkeelle jäämiseensä saakka. Jäätyään vuonna 1949 eläkkeelle Kantola kuohitsi vielä muutamia tuttujensa oriita mutta lopetti sittemmin kaikki lääkärintoimensa. Hän kirjoitteli vielä jonkin verran ”pirtulappuja” eli pirtureseptejä lääkkeeksi hevosille, sioille tai lehmille, joiden omistajat tietysti lääkitsivät pirtulla itseään. Kaikki pyytäjät eivät pirtulappua saaneet, sillä jotkut isännät Kantola tiesi humalassa pahapäisiksi eikä tällaisille reseptiä kirjoittanut. Sittemmin pirtureseptien kirjoittaminen loppui, kun se kiellettiin 1960-luvulla.

Pudasjärvellä omintakeinen eläinlääkäri tiedettiin mieheksi, jolla oli vahvat mielipiteet asioista ja joka ei sietänyt juurikaan vastustusta. Nuorena lyseolaisena Kantola oli kärsinyt kyläläisten epäilyistä hänen opintojensa suhteen, samoin siitä, että opinnot jouduttiin maksamaan velkarahalla – oli puhuttu, että Matin opiskelut veisivät isä-Antin vielä konkurssiin. Vielä eläkeiässäkin asia nähtävästi kaiveli Kantolaa, sillä eläinlääkäri purki usein mieltään erilaisina nimittelyinä; kollajanniemeläiset esimerkiksi olivat ryssänrantalaisia. Myös epämieluisille poliitikoille Kantola antoi omaperäisiä lisänimiä. Hän käytti myös tavallisessa puheessaan monesti voimakkaita ilmaisuja, jotka eivät kaikkien korvia miellyttäneet.

Yhteensä kolmeen sotaan osallistunut Kantola oli sotilasarvoltaan eläinlääkintämajuri. Hän oli huumorintajuinen ja rentoutui toisinaan alkoholin avulla, ”istumalla” ystäviensä kanssa. Puheen alkuun päästyään hän pystyi tiettävästi kertomaan työstään, matkoistaan ja sattumuksistaan vuorokauden ympäri. Kantola pyrki pitämään terveydestään hyvää huolta, ja kuntoa tulikin hoidettua halonteolla, vedenkannolla ja lumenluonnilla sekä toisinaan talvisin myös hiihtämällä. Lukeminen oli yksi Matti Kantolan mieluisimmista harrastuksista, ja hän antoi arvoa muun muassa Ilmari Kiannon ja Kalle Päätalon teoksille.

Matti Kantola ei mennyt koskaan naimisiin, vaikka hänellä naisia ja vaimoehdokkaita riittikin. Suhteet olivat usein lyhytaikaisia, ja naisystävät vaihtuivat. Vielä 1990-luvulla saattoi Oulussa tiettävästi tavata mummoja, jotka muistelivat, ”kuinka ihana mies se Kantolan Matti oli”. Kantolan viimeinen pitempiaikainen naisystävä oli 1960-luvulla Repolaan saapunut Tyyne Haataja. Hänestä nuoruudestaan asti innokkaasti metsästystä ja kalastusta harrastanut eläinlääkäri sai mieluisan kalakaverin verkoille ja katiskalle. Haatajan kanssa hän innostui myös kieltenopiskelusta ja yritti lukea tämän kanssa ruotsia ja englantia. Ruotsinopiskelussa päästiinkin niin pitkälle, että television ruotsinkieliset säätiedotukset alettiin ymmärtää.

Viimeisinä vuosinaan vanhuuden vaivat pakottivat Matti Kantolan muuttamaan talven ajaksi Ouluun, mutta kesäksi hän palasi aina Pudasjärven Kollajalle.

Matti Kantola kuoli 22.4.1974. Hänet haudattiin Pudasjärven kirkkomaahan, vaikka ”kuohariksi” toisinaan kutsuttu eläinlääkäri olisi tarinan mukaan puhunut puolileikillään haluavansa tulla haudatuksi hautausmaan sijasta Kantolanharjulle. Valmiina olisi ollut jo hautakirjoituskin: ”Tässä se kuohari kutjottaa, mullan alla mutjottaa.”

Pudasjärven kirjastossa on esillä originellin eläinlääkärin kirjakokoelma kirjahyllyineen ja kirjoituspöytineen. 1990-luvun puolivälissä testamenttilahjoituksena saatu kirjakokoelma sai sittemmin seurakseen myös muita Kantolalle kuuluneita esineitä, esimerkiksi tämän silinterihatun ja opiskeluaikaiset muistiinpanot.

Vanhemmat

Antti ja Maria Kantola

Lähdeluettelo

  • Pudasjärven kotiseutukokoelma. Matti Kantola: Matti Kantola, piirieläinlääkäri.
  • Osastolla myös työhuoneen kalusteita: kirjastossa on esillä piirieläinlääkäri Matti Kantolan vanha kirjakokoelma. Iijokiseutu 16.1.1997, s. 7