Kansakoulun käytyään ja asevelvollisuuden suoritettuaan Risto Kalajo toimi metsätyönjohtajana 1938–39 ja 1940–41. Haavoituttuaan jatkosodan alkuvaiheissa hän toimi Suomen Aseveljien Liiton Keski-Pohjanmaan piirin piirisihteerinä 1942–45. Tämän jälkeen seurasivat vuodet urheilujärjestöjen työntekijänä. Kalajo oli Suomen voimistelu- ja urheiluliiton Keski-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtajana 1945–48 ja SVUL:n Pohjois-Suomen alueen järjestöohjaajana 1948–52. Kalajoen yhteiskoulun liikuntakasvatuksen ja terveysopin opettajana ja samanaikaisesti Kalajoen sairaalan kuntainliiton taloudenhoitajana hän oli 1953–55. Tämä ennakoi jo siirtymistä muihin tehtäviin. Yrittäjäin Vakuutuksen Kokkolan konttorin hoitajana Risto Kalajo oli 1956, minkä jälkeen hänestä tuli pankinjohtaja. Kansallis-Osake-Pankin konttorinjohtajana hän toimi Kälviällä, Kannuksessa ja Ylivieskassa 1956–79.

Risto Kalajo oli henkeen ja vereen urheilumies. Hän oli Kalajoen Junkkareiden perustajajäsen, sihteeri 1936–37 ja puheenjohtaja 1941–43 sekä 1949–50. SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana hän oli vuodesta 1959 alkaen 17 vuotta ja sen jälkeen piirin kunniapuheenjohtajana. Oulun läänin urheilulautakunnan jäsen hän oli 1951–55, SVUL:n liittohallituksen jäsen 1959–68 sekä liittovaltuuston jäsen 1969–75. Hänet kutsuttiin SVUL:n kunniajäseneksi.

Risto Kalajolla oli luottamustehtäviä myös urheilun ulkopuolella. Hän oli Kalajoen kunnanhallituksen jäsen 1948–50, 1951–53 ja 1954–55. Kannuksen kunnanvaltuuston jäsen hän oli 1960–64 ja kunnanhallituksen jäsen 1965–68. Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton valtuuskunnan jäsenenä Kalajo oli 1943–48; lisäksi hän oli jäsenenä Keski-Pohjanmaan sotainvalidien piirihallituksessa. Hän oli Keski-Pohjanmaan matkailijayhdistyksen perustajajäsen, myöhemmin sihteeri ja puheenjohtaja. Hän oli myös Suomen Matkailuliiton hallituksen jäsen. Keski-Pohjanmaan pienteollisuusliiton sihteerinä Kalajo oli 1956–60 ja puheenjohtajana 1961–64.

Asevelvollisuutensa Risto Kalajo suoritti SVK:ssa 1937–38. Talvisodassa hän oli ryhmänjohtajana ja haavoittui kahdesti. Vuonna 1940 hän toimi Kalajoen suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Jatkosodassa hän oli komppanian vääpeli ja jalkaväen joukkojen johtaja (haavoittui 1941), sen jälkeen sotavankisairaalan autojoukkueen johtaja Kokkolassa.

Risto Kalajon nuorena saama innostus urheiluun johti hänet aluksi urheiluseuratoimintaan kotipitäjässään ja myöhemmin laajaan maakunnalliseen ja myös valtakunnalliseen urheilun järjestötyöhön. Useiden vuosien ajan urheilu oli hänelle sekä harrastus että työ. Maakunnallisen ulottuvuuden Risto Kalajon harrastukset ja työ saavuttivat myös talouselämän alalla. Esimerkiksi Kalajoen matkailuelinkeinon alkuunsaattamiseksi hänen panoksensa oli merkittävä. Useat tunnetut valtakunnalliset vaikuttajat ovat luonnehtineet Risto Kalajoa ja hänen työtään eri aloilla myönteisillä arvioilla: esiintymis- ja aloitekykyinen, tarmokas, täsmällinen ja tunnollinen, palvelumielinen ja -kykyinen, joustava, tasapuolinen. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta Risto Kalajo saavutti kaikissa tehtävissään eri yhteisöjen ja eri kansalaispiireihin lukeutuvien henkilöiden täyden luottamuksen. Hän oli uskollinen kotipitäjälleen ja -maakunnalleen.

Risto Kalajolle on myönnetty Vapaudenristi 4, Vapaudenmitali 2, Suomen Urheilun kultainen ansioristi, SVUL:n ja SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin kultaiset ansiomerkit, XV Olympia Helsinki 1952:n muistomitali, Suurkisojen plaketit 1947 ja 1956.

Vanhemmat

liikemies Antti Kustaa Lindeman ja Hilma Katariina Ojala

Puoliso

Kalajoella 20.3.1937 Aino Maria Siipola, syntynyt 1.6.1915 Kalajoki, kuollut 18.1.1985, vanhemmat maanviljelijä Antti Siipola ja Hanna Heusala