Kuvanveistäjä, akateemikko Oskari Jauhiainen syntyi 31.10.1913 Kiimingissä. Hänen äitinsä oli Kreeta Miina Heikintytär Huttu, joka oli avioitunut Alfred Juhonpoika Jauhiaisen kanssa vuonna 1898. Puolisot tuomittiin avioeroon helmikuussa 1913. Vaikka Oskari piti sukunimenään Jauhiaisen ja myös ilmoitti erinäisissä taiteilijamatrikkeleissa ym. isäkseen Alfred Jauhiaisen, oli hänen isänsä todellisuudessa Kiimingin seppä Iisak Eemeli Aukusti Heikinpoika Heikkinen.

Avioeron jälkeen Kreeta Miina Jauhiainen asettui poikansa kanssa Kiimingin Huttukylään. Koti oli köyhä, ja Oskari Jauhiainen itsekin muisteli 70 vuotta täyttäessään: ”Synkempää lapsuutta kuin minulla on tuskin kenelläkään ollut koko pohjoisella pallonpuoliskolla.”

Äidinpuoleiselta suvultaan kädentaidot perinyt Jauhiainen teki jo lapsena puukolla paljon puutöitä. Alle kymmenvuotiaana hän veisteli pieniä laivoja ja toiselle kymmenelle päästyään elätti itsensä veistämällä ilmeikkäitä puuhahmoja, joita ihmiset ostivat. Nuoren itseoppineen veistäjän töille riitti tilauksia Oulua myöten, ja jo vuonna 1930 hän oli tehnyt noin 80 puista pienoisveistosta.

Vuonna 1938 Oskari Jauhiainen pääsi poikkeuksellisesti kesken lukuvuoden Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa hänen merkittävin opettajansa oli Felix Nylund. Jauhiainen ehti käydä koulua puolitoista vuotta, kunnes sota katkaisi hänen opiskelunsa. Talvisodan jälkeen hän palasi kouluun. Felix Nylund oli kuitenkin kuollut vuonna 1940, eikä opiskelu hänen seuraajansa johdolla maistunut Oskarille. Hän kävi koulua vielä vuoden verran mutta jätti sen sitten kesken eikä siis koskaan valmistunut.

Jo ennen opiskeluaikaansa, vuonna 1936, Jauhiainen oli pystyttänyt Ylikiimingin Vesalankylään ensimmäisen julkisen monumenttinsa, neljän metrin korkuisen luonnonkivistä muuratun Pekka Vesaisen pään. Seuraavana vuonna hän valmisti Pyhäjoen Yppäriin kivestä ja sementistä Isonvihan muistomerkin.

Sodan jälkeen Oskari Jauhiainen teki monien muiden kuvanveistäjien tavoin sankaripatsaita ja erilaisia kaatuneiden muistomerkkejä, joita syntyi häneltä kaikkiaan kymmenen kappaletta. 1950-luvulla hän opetti kuvanveistoa Suomen Taideakatemian koulussa, osallistui näyttelyihin ja teki muotokuvia ja mitaleita. Eräs julkisuutta saanut ja sittemmin kiistanalaiseksi käynyt projekti tuolloin oli Suomen Marsalkan ratsastajapatsas -kilpailu, jonka voitti kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ja Oskari Jauhiaisen ehdotus. Projektin kuluessa Jauhiaisen ja Tukiaisen näkemykset kuitenkin erosivat toisistaan siinä määrin, että heidän yhteistyönsä katkesi. Vuonna 1956 Jauhiainen sanoutui lopullisesti irti ratsastajapatsastyöstä, ja Tukiainen saattoi patsaan valmiiksi.

Oskari Jauhiainen tuli tunnetuksi etenkin monumenttien veistäjänä, ja hänen teoksiaan on ympäri Suomea. Eräs Jauhiaisen vaikuttavimmista töistä ja myös hänen päätyönään pidetty Mikael Agricolan patsas Turun tuomiokirkon seinustalla paljastettiin vuonna 1952. Jauhiainen lainasi läpimurtotyölleen omia kasvonpiirteitään. Oskari Jauhiaisen elämäntyö oli laaja ja hänen työskentelytapansa hidas ja perusteellinen. Jauhiainen oli yksi sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä realistisista veistäjistä, joka otti aiheensa syvältä suomalaisesta kansanperinteestä. Hän teki myös monia merkittäviä omakuvatutkielmia.

Kuvanveistämisen ohella Jauhiaisen suuri intohimo oli lukeminen. Hän luki laajalti niin kaunokirjallisuutta ja runoutta kuin tietokirjojakin ja perehtyi taidekirjallisuuden lisäksi myös biologiaan, tähtitieteisiin, historiaan ja sotatieteisiin. Jauhiaisen suuri lukeneisuus teki hänestä tietomiehen ja loistavan keskustelijan, joka pystyi luennoimaan laajalti esimerkiksi suomalaisesta ristikirkkoperinteestä tai Venäjän suurista timantti- ja jalokivikokoelmista. Myös kalastus oli hänelle mieluisa harrastus. Helsingissä asunut Jauhiainen oli ostanut Kiimingistä Eskolan tilan, jossa hän vietti monet kesät kalastellen Kiiminkijoesta haukia, lahnoja, ahvenia ja särkiä. Eskolassa saivat myös alkunsa monet monumenttiveistokset, kuten Limingan Niittomies, Kiimingin Haravatyttö ja Muhoksen Vanhat vaeltajat.

Oskari Jauhiainen sai professorin arvonimen vuonna 1967, ja akateemikoksi hänet nimitettiin vuonna 1982. Nimityskeskustelu oli alkanut jo 1960-luvulla. Oskari Jauhiainen kuoli Helsingissä 20.1.1990. Kiimingissä toimii hänen nimeään kantava säätiö, joka perustettiin vuonna 1996 vaalimaan hänen taiteellista perintöään, sekä galleria, joka avattiin yleisölle vuonna 1997.

Vanhemmat

Kreeta Miina Heikintytär o.s. Huttu ja Iisak Eemeli Aukusti Heikinpoika Heikkinen

Puoliso

Kyllikki o.s. Hautajärvi

Lähdeluettelo

  • Rönkkö, Pekka: Oskari Jauhiainen (1913–1990). 1994
  • Puusti, Artturi: Oskari Jauhiainen 1913–1990: Kiimingin mestariveistäjän elämästä ja taiteesta I. Kaltio 1991: 3, s. 92–94
  • Puusti, Artturi: Oskari Jauhiainen 1913–1990: Kiimingin mestariveistäjän elämästä ja taiteesta II ja viimeinen osa. Kaltio 1991: 4, s. 120–122
  • Kansallisbiografia: Oskari Jauhiainen