Kun Juhon isä kuoli 1833 ja uudelleen avioitunut äiti 1856, hän sai nuoremman veljensä Sefaniaksen kanssa Ylitalon haltuunsa, ja he aloittivat voimaperäisesti uudisviljelysten teon ja talon asumisen. Uutta niittymaata raivattiin suopellolle isot alat. Ostettuaan 1860 kaksi talo-osuutta Jaakolasta Juho muutti sinne pieneen mökkiin perheensä kanssa asumaan ja muutti ajan tavan mukaan sukunimensä myös Jaakolaksi. Kun metsät oli hakattu tervan ja potaskan polttamiseksi, täytyi asuinrakennuksetkin tuoda muualta, ja niin Juhokin osti Haapajärveltä iso savupirttitalon, joka siirrettiin Ylivieskaan 1863 rahtiajureitten kuljettamana. Tästä rakennuksesta tuli eräs maakunnan tunnetuimmista paikoista. Rahdinajajat toivat Kalajoen satamaan lankkuja ja lautoja ja palatessaan veivät sisämaahan porvareitten ostamia tavaroita – kalaa, suolaa, nauloja, rautaa ym. – ja yöpyivät Jaakolassa, jossa heidän hevosilleenkin oli oma tallinsa, ”rahtitalli”.

Liikemiesvaistollaan Juho aloitti viljan ja voin kauppamatkat talvisaikana Pohjanmaan eri puolille, Ouluun, Kajaaniin, Pietarsaareen, Kinnulaan jne. Kaukaisin kauppapaikka oli Pietari, jonne vietiin pitkissä hevoskaravaaneissa viljaa, tervaa, potaskaa, voita, lihaa, nahkoja, pellavaa ym. Jaakola myi ne siellä ja toi tullessaan kaikenlaista kauppatavaraa, jota hän myi hyvällä voitolla. Eräällä kauppamatkallaan Juho sattui ostamaan Längelmäellä pellavia niin paljon, että hänen täytyi ostaa vielä hevoset rekineen ja palkata renkipojat ajamaan niitä Pietariin, jossa nämä myivät pellavat tehtaaseen.

Juho oli niin maakärpäsen purema, että osti aina lisää maata, mistä sitä oli saatavissa. Maan ostonsa hän maksoi kauppavoitoillaan. Lopulta hänellä oli maakunnan suurin maatila. Siinä oli 210 ha peltoa, 1 000 ha metsää, 100 lehmää, 15 hevosta, talon omaa väkeä 30, palvelijoita 10 ja työmiehiä 20 henkeä. Jokaisena arkipäivänä paistettiin 100 leipää ja lämmin leipä annettiin kerjäläisenkin kainaloon. Siitä tuli sanonta ”leipä-Jaakola”. Kaikki 22 talokauppaa, jotka Juho puumerkillään allekirjoitti, eivät aina menneet ostajan luulon mukaan. Hänet haastettiin käräjille hänen ostettuaan talon, joka oli ollut edellisellä omistajalla vain kaksi viikkoa. Kauppa todettiin lailliseksi. Viimeisen talon ostonsa Juho teki 1904. Hän oli silloin 79-vuotias.

Vuonna 1905 Juho kutsuttiin Oulun läänin talousseuran vakinaiseksi jäseneksi. Karjanjalostuksen hän hyväksyi heti, kun siihen oli mahdollisuus. Lääninkarjakko asuikin Jaakolassa ja järjesti parhaat lehmät ja sonnin karjanäyttelyihin, joista tuli useita palkintoja. Suuren karjan tuottaman maidon jalostaminen voiksi oli veivikirnulla käsivoimin raskasta. Sen vuoksi hankittiin oma höyrymeijeri koneineen vuonna 1900. Kun metsiäkin oli paljon, niin rakennettiin höyrysaha ja mylly. Oma puutavaraliike myi jalostettua puutavaraa. Vuonna 1904 ostettiin päältä syötettävä suuri puimakone, jonka voimakoneena oli lokomobiili. Samoihin aikoihin ostettiin ensimmäinen niittokonekin. Pohjanmaan rautatien tullessa Ylivieskaan 1886 Juho Jaakola rakennutti Jaakolan pihaan toisen ison hirsitalon, jossa oli kestikievari, majatalo ja matkustajakoti yli 70 vuotta. Talossa yöpyivät niin presidentti kuin maaherratkin matkoillaan maakuntaan.

Juhon harvinainen taito oli ihmisten jäsenvikojen korjaaminen. Taidon hän opetti pojalleen Oskarille, ja hoidettavia kävi kautta Pohjanmaan.

Jonas Lagus vaikutti voimakkaasti Juhon uskonnolliseen elämään. Nuorena miehenä Juho moitti Sefanias-veljeään, että talo köyhtyy, kun sinä noita körttisiä ilmaiseksi ruokit ja niiden mukana kuljet. Hänen muutettuaan Jaakolaan hänen kodistaan tuli heränneiden keskeinen kokoontumispaikka, jossa on ollut monia valtakunnallisestikin merkittäviä kokouksia ja herättäjäjuhlat. Tämä historiallinen rakennus tuli lahjoituksen kautta Herättäjäyhdistyksen omistukseen neljä sukupolvea myöhemmin 1987. Juho kuoli 1911, ja hautajaisista muodostui suuri surujuhla, kun kansaa oli paikalla 10 pitäjästä 1 500 henkeä.

Vanhemmat

talollinen Johan Tapaninpoika Helala-Ylitalo ja Maria Pertuntytär

Puoliso

Ylivieskassa 1.4.1853 Jemiina Katajala, synt. 6.11.1833 Ylivieska, kuollut 20.9.1907 Ylivieska, vanhemmat Esaias Erkinpoika Katajala ja Kaisa Bieta Simontytär