Senja Jääskeläinen pääsi ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta. Farmaseuttina hän työskenteli Uudenkaupungin ja Kittilän apteekissa ja proviisorina Kittilän ja Turun IV apteekissa. Pulkkilan apteekkarina hän toimi vuosina 1937–1947. Jääskeläinen laittoi rempalleen jääneet apteekin asiat nopeasti kuntoon. Niinpä vt. piirilääkäri H. Viranko saattoi todeta vuonna 1939, että ”siisteys ja puhtaus vallitsi kaikkialla”.

Liuokset olivat järjestyksessä omassa kaapissaan, ja uusia farmakopean määräämiä laitteita oli otettu käyttöön. Suuri määrä ruskeita pulloja oli hankittu, ja salvatölkit olivat asianmukaisesti valkeata porsliinia. Myöhemmin samana vuonna alkanut talvisota on nähtävästi ollut syynä siihen, että vuotuinen tarkastus on seuraavana vuonna jäänyt pitämättä. Apteekkia hoidettiin edelleen kahden ihmisen voimin.

Vuoden 1941 tarkastuksen jälkeen vierähtikin neljä vuotta ennen kuin lääninlääkäri Lauri Allas saapui tarkastajan ominaisuudessa Pulkkilan apteekkiin, joka toimi edelleen samassa maanviljelijä Kyrön omistamassa rakennuksessa, jossa se oli toiminut perustamisestaan saakka, puolen kilometrin päässä kirkolta, kuten pöytäkirjassa muistetaan mainita. Edelliskäynnistä henkilökunta oli kaksinkertaistunut. Apteekkarin lisäksi lääkkeistä vastasivat ja kävijöitä palvelivat farmaseutit Vieno Satimus ja Maija Simojoki. Seuraavana vuonna farmaseuttinen pätevyys vain lisääntyi, kun palvelukseen tuli farmaseutti Helvi Maunula.

Apteekkirakennus oli sotavuosien aikana päässyt rapistumaan pahasti. Vt. piirilääkäri Viranko kiinnittikin huomiota huoneiston kuntoon vuonna 1947.

”Apteekki ei ole alkuaan apteekiksi rakennettu, vaan maalaistalosta muovailtu. Sen takia se on alkuaankin ollut apteekkihuoneistoksi melko epämukava. Apteekkihuone on pimeä. Nyt sotien aikana ei apteekkihuoneistossa ole suoritettu korjauksia, ja varsinkin lattiat, joissa koskaan ei ole ollut kestopäällystä, olisivat kipeästi maalauksen tarpeessa”.

Ulkonaisten puitteiden vaatimattomuudesta huolimatta Jääskeläinen sai apteekin hoidosta ja järjestyksestä edelleen kiitosta.

Aikalaiset muistavat Senja Jääskeläisen kantaneen sota-aikana paljon huolta huono-osaisista ja orvoista. Sen minkä apteekiltaan ehti, hän osallistui myös henkilökohtaisesti hyväntekeväisyystyöhön. Vanhemmat naiset muistavat hänet ahkerana osallistujana, kun sotilaille kudottiin sukkia ja muuta lämmintä. Täytyy muistaa, että tuohon aikaan, ja vielä paljon myöhemminkin, apteekki oli käytännössä avoinna aina. Yöllä ja sunnuntaina ovikellon soidessa kävijöitä palveli samassa talossa asuva apteekkari, eli apteekkarin työpäivä saattoi venyä tosi pitkäksi.

Senja Jääskeläinen jätti Pulkkilaan nimeään kantavan rahaston, jonka korkorahat hän toivoi käytettäväksi ikäihmisten virkistykseen. Hän toimi myös aktiivisesti Mannerheim-liiton Pulkkilan osastossa puheenjohtajana ja seurakunnassa kirkkovaltuuston jäsenenä.