Oululaisen postinkuljettaja Juho Jaakko Isolan ja hänen vaimonsa Hannan perheeseen vuonna 1909 syntyneelle pojalle, Väinölle, tarjoutui tilaisuus kansakoulun jälkeisiin opintoihin omassa kotikaupungissa. Väinö Isola sai valkolakin keväällä 1930 Oulun yhteislyseosta. Kouluopintoja seurasi opiskelu Helsingin yliopistossa ja alemman oikeustutkinnon suorittaminen vuonna 1938.

Väinö Isola harjoitti yliopisto-opintojaan viran hoidon ohessa, sillä hän meni jo syksyllä 1931 Oulun lääninhallituksen palvelukseen. Isola toimi sittemmin vuosina 1932–1938 vt. nimismiehenä Sotkamossa, Ranualla, Kiimingissä, Muoniossa, Sodankylässä, Paltamossa, Paavolassa ja Kempeleessä, kunnes hänet nimitettiin vuonna 1938 Kempeleen nimismiespiirin nimismieheksi.

Sotavuosina hän oli III AEK:n talouspäällikkö sekä Kempeleen talkoo- ja väestönsuojelupäällikkö. Isola hoiti myös Kempeleen Aseveljien sihteerin tointa. Suuremmat tehtävät olivat edessä syksyllä 1944, kun Isola määrättiin pariksi kuukaudeksi evakuoinnin kohteeksi joutuneen Kuusamon piirin nimismieheksi.

Isola siirtyi toukokuun alussa 1947 Kempeleestä Oulaisten piirin nimismieheksi, tehtävään, jota hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä eli kevääseen 1969 asti. Kempeleen-vuosinaan hän oli perustamassa Kempeleen seudun yleistä riistanhoitoyhdistystä ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1937–1947. Lämpimistä suhteista kertoi, että kempeleläiset ystävät osallistuivat joukolla Isolan 50-vuotispäivän juhlintaan Oulaisissa.

Nuoruusvuosinaan Isola harrasti innokkaasti metsästystä ja urheilua. Kansallispelimme pesäpallo oli erityisen mieluinen laji. Isola pelasikin pesäpalloa Oulun Pyrinnön, Paavolan Kisan ja suojeluskuntapiirin edustusjoukkueissa ja toimi vielä aktiiviuran jälkeen vuosia pesäpallotuomarina. Kun Oulaisiin perustettiin verkkopallo- eli tennisseura, Isola lähti aktiivisesti mukaan seuratyöhön.

Ajatus omasta reserviupseerikerhosta virisi Oulaisissa kesällä 1947 ja muuttui todeksi saman vuoden marraskuussa. Kerhon ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin luutnantti Väinö Isola, joka toimi sittemmin pariinkin otteeseen kerhon sihteerinä. Tässä ominaisuudessa hän luonnehti vuonna 1952 laatimassaan kirjeessä omaa kerhoa ”suureksi onneksi”, sillä sen kautta Oulaisten, Vihannin, Haapaveden ja Merijärven reservinupseerit olivat päässeet kosketuksiin toistensa kanssa. Veljeyttä edisti myös vuonna 1954 perustettu Oulaisten Rotary-klubi, jonka charter-jäseniin Isola kuului.

Isola osallistui yhteisten asioiden hoitoon mm. Oulaisten kunnanvaltuuston jäsenenä. Hän oli myös Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan hallintoneuvoston jäsen vuosina 1953–1958 ja vuonna 1957 avatun PYP:n Oulaisten konttorin valvoja konttorin avaamisesta alkaen. Hän oli perustamassa Pyhäjokiseutu-lehteä ja toimi vuosina 1954–1962 Pyhäjokiseudun Kustannus Oy:n hallituksen puheenjohtajana sekä kuusi vuotta myös tämän lehteä kustantaneen yhtiön toimitusjohtajana. Väinö Isolan puheenjohtajakaudella paikallislehti selviytyi alkuvaikeuksistaan ja voimistui elinkelpoiseksi. Isolan 50-vuotismerkkipäivän aikoihin Pyhäjokiseudussa julkaistussa jutussa todettiinkin: ”Nimismies Isolan asiantuntemus ja vakaa taloudellinen harkinta on kaiken aikaa ollut yksi niistä perustoista, joille kotiseutulehti taloudellista runkoaan rakentaessaan on voinut pohjalaattansa valaa.”

Pitkän uran nimismiehenä tehnyt Isola oli perustamassa Pohjanmaan Poliisipäälliköt -yhdistystä ja toimi vuosia sen puheenjohtajana. Tunnustuksena monista ansioistaan hänelle myönnettiin mm. 4. luokan Vapaudenristi, Suomen Leijonan rintamerkki, Reserviupseeriliiton kultainen ansiomerkki, Poliisiansioristi erikoistunnuksin, Suomen nimismiesyhdistyksen hopeinen ansiomerkki sekä Pesäpalloliiton ansiomerkki.

Puoliso

vuodesta 1937 Elsa Elina Huovinen (1911–2006)

Lähdeluettelo

  • Nimismies Väinö Isola 50-vuotias – Pyhäjokiseutu 5.3.1959
  • Nimismies Isolan 50-vuotispäivä – Pyhäjokiseutu 12.3.1959
  • Väinö Isola – Pyhäjokiseutu 17.9.1969
  • Suomen poliisipäällystö 1966 (toim. Åke Backström). Mikkeli 1966
  • Isäin tietä astumassa (toim. Harri Turunen). Raahe 1995
  • Harri Turunen, Viisi vuosikymmentä vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Oulaisten Reserviupseerikerho 1947–1997. Oulainen 1997