Vuonna 1869 syntynyt lumijokinen ”sahantarkastaja” Heikki Heikinpoika Iisakka oli erikoinen ja värikäs persoona, joka kierteli 1920-luvulla omatoimisena tarkastajana Pohjois-Suomen sahoilla ja meijereillä. Iisakan omalaatuisuuden syyksi mainitaan seuraavanlainen tarina:

Heikin veli, Jussi Iisakka, matkusti aikoinaan Amerikkaan. Kertoman mukaan hänen mielenterveytensä siellä ollessa järkkyi, ja Heikki sai tehtäväkseen lähteä hakemaan hänet kotiin. Merimatkalla Jussi sitten suuttui Heikille jostakin syystä ja pieksi tämän liki tajuttomaksi. Siinä rytäkässä Heikki sai päähänsä pysyvän vamman eikä palannut enää ennalleen. Hän esimerkiksi oli raitis mies, mutta näki kuulemma silti pikku-ukkoja, joita joutui hätistelemään kauemmaksi häiritsemästä. Mukanaan ja päällään hän kantoi aina purkkeja, purnukoita, julisteita ym. erikoisia ripustuksia; erityisen ihastunut hän oli kiiltäviin nappeihin tai kaljapullon korkkeihin. Jos joku halusi ripustaa Heikin takkiin tai lakkiin jonkin tällaisen koristuksen, sai sen tehdä maksusta.

Varsinaisen ”elämäntyönsä” Heikki Iisakka teki sahan- ja meijerintarkastajana Pohjois-Suomessa. Hänet tunnettiin myös nimillä Ylikurreeri, Sotamuru ja Muru. Kerran hänet oli tarinan mukaan pidätetty Raahessa, josta vallesmanni sitten soitti Lumijoelle ja kysyi, miten irtolainen palautettaisiin Lumijoelle. Lumijoen nimismies oli kehottanut kertomaan Iisakalle, että Lumijoen meijeri oli särkynyt. Sahantarkastaja olikin tiedon saatuaan pikimmiten jouduttanut itsensä takaisin Lumijoelle ja meijerille sen kuntoa tarkastamaan.

Yksi Iisakan merkillisistä tavoista oli jaella ”haasteita”, jos hänen tekemissään tarkastuksissa ilmeni huomauttamista, kuten esimerkiksi huono järjestys, joku tupakoimassa lautatarhalla tms. Haasteista täytyi aina maksaa muutama kolikko, joko haastetun tai niiden, jotka olivat sahantarkastajan toimittaneet haastamaan. Haasteessa ilmeni käräjäpaikka ja tie sinne sekä istunnon päivämäärät. Kaikki nämä tiedot olivat kuvitteellisia; tie käräjäpaikalle oli aina sellainen, ettei sitä löytynyt, samoin päivämääriä ja kuukausia oli turha hakea almanakasta. Istuntopäivä saattoi olla esim. tuohikuun 32. päivä tms.

Sahantarkastaja Heikki Iisakka kuoli 21.9.1933 Lumijoella naimattomana.

Lähdeluettelo

  • Utriainen, Pentti: Sahatarkastaja Heikin seikkailut. Rantapohja 5.4.2001, s. 12
  • ”Sahantarkastaja” Lumijoen Ylipäästä. Staffin Pohjoinen: Stora Enson Pohjois-Suomen yksiköiden henkilöstölehti 2009: 1, s. 32