Lempi Huttunen kävi viisi luokkaa Lappeenrannan yhteiskoulua. Hän oli farmasian oppilaana ja sittemmin farmaseuttina kotikaupungissaan. Proviisorina hän toimi Joutsenon, Viipurin, Oulun, Limingan ja Tikkurilan apteekeissa. Huttunen siirtyi apteekkariksi Pulkkilaan vuoden 1950 loppupuolella.

Lempi Huttusta voi hyvällä syyllä sanoa viimeiseksi vanhan ajan apteekkarisukupolven edustajaksi. Hän johti Pulkkilan apteekkia lähes kolmekymmentä vuotta, ja hänen persoonallinen tyylinsä muistetaan paikkakunnalla vielä vuosituhannen vaihteessakin. Apteekkari, hänen puolisonsa August Huttunen ja tytär Pirkko saapuivat Pulkkilaan Helsingistä, mistä käsin Lempi Huttunen oli käynyt työssä Tikkurilan apteekissa sen proviisorina.

August Huttunen oli ennen eläkkeelle jäämistään toiminut Suomen armeijassa ylikapellimestarina. Seuraava kesä jäi musiikkieverstiluutnantti Huttusen viimeiseksi. Aikalaiset Pulkkilassa muistavat hänet ystävällisenä miehenä, joka kuljeskeli mielellään kylänraitilla maalaisilmaa haistelemassa ja ihmisiä jututtamassa. Lempi Huttusen puolestaan kerrotaan eläneen niin täysin apteekille, että hän haisteli ulkoilmaa enimmäkseen vain apteekin ovelta.

Huttuset saapuivat Pulkkilaan vuoden 1950 loppupuolella. Pirkko Huttunen muistelee, että muutto Helsingistä tuon ajan Pulkkilaan oli melkoinen elämys. Sähköä sai, jos generaattori pyöri, tiet olivat syksyisin rapavelliä, ja kaiken lisäksi Kyrön talossa kerrottiin kummittelevan. Maalaiselämän hyvät puolet aukenivat kuitenkin hiljalleen, ja apteekkarin perhe alkoi viihtyä. Apteekki oli toiminut yli 30 vuotta Kyrön talossa, jonka tilat kävivät jo kylmiksi ja muutenkin epätarkoituksenmukaisiksi. Lempi Huttunen ryhtyi pian paikkakunnalle asetuttuaan suunnittelemaan apteekki-asuintaloa kirkonkylän pääraitin varrelle. Muuttoa joudutti sekin, että Amerikasta palannut Kyrön sukulainen halusi talon omaan käyttöönsä.

Apteekki muutti uuteen taloon joulun ja uuden vuoden välissä 1954. Tuolloin teknillisenä apulaisena toiminut Lea Piippo muistaa vieläkin, miten hyvältä tuntui muuttaa lämpimään keskuslämmitystaloon. Lääkkeiden raaka-aineitakaan ei tarvinnut enää juosta hakemassa kylmistä ulkovarastoista tai kellareista. Apteekintarkastaja Grenman saattoikin todeta vuonna 1955 apteekin huoneiston erittäin hyväkuntoiseksi, tilavaksi ja valoisaksi, ja vaikka kalustus seurasikin Kyrön talosta, sekin oli hyvässä kunnossa.

Uusi aika teki tuloaan ja asetti lisääntyviä vaatimuksia myös apteekeille. Vuonna 1963 apteekin välineisiin kirjattiin muun muassa sähköliesi ja uusi kirjoituskone. Samalla uusittiin pöytävaaka, punnukset, jakeluvaaka, pulveripuhallin, seulat ja astioita.

Aviopuolison kuoltua Lempi Huttunen suuntasi kaiken aikansa ja tarmonsa apteekkiin. Huttusen apteekissa työssä olleet muistelevat häntä äidillisenä johtajana ja tarkkana taloudenpitäjänä, jolle apteekin väki oli kuin omaa perhettä. Taloudellisuudestaan huolimatta hän usein säälistä jatkoi kesätyöntekijöiden pestiä, minkä seurauksena apteekissa oli välillä henkilökuntaa paljon enemmän kuin tosiasiassa oli tarpeen.

Lempi Huttusen mutkattomasta tavasta suhtautua alaisiinsa kertoo muun muassa keino, jolla hän testasi uuden työntekijän rehellisyyttä. Ensimmäistä tiliä maksaessaan hän sujautti siihen satasen liikaa. Rehellinen tilinsaaja palautti ”väärin lasketun”, ja apteekkari oli tyytyväinen. Lempi Huttunen oli Senja Jääskeläisen tavoin mukana Mannerheim-liiton Pulkkilan osaston työssä. Kirjallisuus ja puutarhanhoito olivat hänen erikoisharrastuksensa. Niin yhtä Lempi Huttunen oli apteekkinsa kanssa, että vielä vakavasti sairastuttuaankin hän hoiti apteekkiaan lähes kuolemaansa saakka sivuhuoneen sairasvuoteelta.

Lempi Huttunen on haudattu miehensä viereen Oulun hautausmaalle. Lempi Huttusen toivomuksesta hänen tyttärensä Pirkko Huttunen lahjoitti apteekin historiallisesti arvokkaan irtaimiston lähes kokonaisuudessaan Pohjois-Pohjanmaan (Ainolan) museolle. Nuo apteekkari Hanneliuksen Nivalan apteekista käytettynä ostamat apteekkikalusteet olivat käytössä pelkästään Pulkkilassa noin 60 vuotta. Todennäköisesti ne oli hankittu Nivalassa 1893 avattuun apteekkiin, eräiden tietojen mukaan käytettynä turkulaisesta apteekista.

Vanhemmat

poliisi Johan Wiktor Nurminen ja Amalia o.s.Hautaluoma

Puoliso

musiikkieverstiluutnantti August Huttunen