Aliupseeri Matti Huotari nimitettiin vuonna 1888 Oulaisissa toimineen 13. reservikomppanian varusmestariksi. Perheen mukana Oulaisiin muutti myös tuolloin viisivuotias Kalle Herman. Käytyään kansakoulun poika pääsi 14-vuotiaana kauppa-apulaiseksi Abr. Koskisen liikkeeseen. Kun Koskinen kuoli vuonna 1903, hänen perikuntansa palkkasi Kalle Huotarin kaupanhoitajaksi.

Vuonna 1909 Kalle Huotari avasi yhdessä Frans Oskar Penttilän (1881–1948) kanssa puodin kauppias Juho Hänniseltä ostetussa ”Hännilä”-nimisessä kiinteistössä. F. O. Penttilä oli saanut liikemiesoppinsa oulaistelaisessa Andronoffin kaupassa. Vähittäiskaupan ohella miehet harjoittivat laajaa ja menestyksestä tukkukauppaa välittäen tavaraa lähiseutujen kauppiaille. Penttilä & Huotarin kaupasta kehittyikin yksi koko Pyhäjokilaakson huomattavimmista yksityiskaupoista. Miesten yhteistyö jatkui vuoteen 1922, jolloin kumpainenkin aloitti oman itsenäisen kauppiasuran.

Penttilän liiketalo sijaitsi rautatien tasoristeyksen länsipuolella ja Huotarin itäpuolella. Vuonna 1933 Huotari hankki uudet liiketilat ns. KOP:n talosta, jonka oli alun perin rakennuttanut kauppias Nikolai Ojajärvi. Talossa toimii nykyään kaupungin tekninen palvelukeskus. Huotarin kauppa ennätti toimia myös kadun vastapuolella talossa, joka tunnettiin myöhemmin ns. Piparkakkutalona.

Vuoden 1952 kesäkuussa, 70-vuotissyntymäpäivänään, talousneuvoksen arvon saaneen sekä tinkimättömäksi ja oikeudenmukaiseksi kansamieheksi kuvatun Kalle Huotarin liikemiestaitoja arvioitiin Pyhäjokiseudun muistokirjoituksessa vuonna 1955: ”Terveet liikeperiaatteet ja taitava johto olivat ne seikat, jotka tekivät talousneuvos Huotarista pidetyn ja menestyvän liikemiehen.”

Kalle Huotari oli kysytty mies monenlaisiin luottamustoimiin. Hän oli kunnallislautakunnan ja sen seuraajan kunnanhallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1940–1954. Hän johti myös vuosia majoituslautakuntaa ja oli jäsenenä terveydenhuoltolautakunnassa. Oulaisten yhteiskoulun johtokunta, jonka työskentelyyn Huotari osallistui toistakymmentä vuotta, toimi vuosina 1930–1932 hänen johdollaan. Hän oli myös Pohjanmaan Kauppiaiden Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Suojeluskuntatyö oli lähellä Huotarin sydäntä. Tätä todisti toiminta Oulaisten suojeluskunnan esikunnassa vuosina 1919–1921 ja 1933–1944. Huotarille myönnettiin suojeluskuntain ansioristi. Kalle Huotari harrasti myös kuorolaulua ja puhallinmusiikkia. Hän kuului Oulaisten torvisoittajiin jo 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ja toimi sittemmin pitkään paikallisen soittokunnan johtajana. Kalle Huotari edusti yhdessä F. O. Penttilän ja Nikolai Ojajärven kanssa Oulaisten vanhempaa yksityiskauppiaspolvea. Ojajärven liiketoimet kariutuivat 1930-luvun alun lamavuosiin. Kun F. O. Penttilä kuoli vuonna 1948, jäi Kalle Huotari tämän ”vanhan kaartin” ainoaksi edustajaksi. Sairauden vuoksi talousneuvos Huotari jätti liikkeenjohdon vastuun viimeisinä elinvuosinaan pojalleen Matti Huotarille (1914–1980), joka peri myös kunnanhallituksen varapuheenjohtajan vakanssin.

Kalle Huotarin Helmi-sisar suuntautui myös kaupan alalle. Hän työskenteli vuosina 1907–1909 kauppa-apulaisena veljensä hoitamassa Koskisen kaupassa ja siirtyi sitten Huotari & Penttilän palvelukseen. Vuosina 1918–1925 Helmi Huotari omisti Hilma Maunulan kanssa kirjakaupan ja siihen liitetyn kangas- ja lyhyttavarakaupan. Myytyään osuutensa Helmi Huotari palveli veljensä liikkeessä, kunnes hän muutti vuonna 1933 Seinäjoelle hoitamaan hankkimaansa kangasliikettä.

Puoliso

vuodesta 1913 Suoma Emilia Grönroos (1892–1974)

Lähdeluettelo

  • Suomen kauppiaita. Suomen vähittäiskauppiaita I. Porvoo 1938.
  • Harri Turunen, Opin tiellä Oulaisissa. Oulainen 1986.
  • Harri Turunen, Yhdentoista etunimen amiraali. Oulainen 1992.
  • Isäin tietä astumassa (toim. Harri Turunen). Raahe 1995.