Himanka Eino – kuten häntä kutsuttiin – oli juureva maanviljelijä Himangan Hillilän kylällä. Häneltä riitti tarmoa järjestötoimintaan ja yhteisten asioitten hoitoon. Luonteeltaan Eino oli vaatimaton, mutta valistunut ja erittäin velvollisuudentuntoinen. Hyväntuulisuus ja rehti huumori luonnehtivat häntä myös.

Eino Himanka kävi Keski-Pohjanmaan maamieskoulun Kannuksessa 1925, jolloin koulu aloitti toimintansa. Hän toimi periaatteessa kaikkien maatalouteen liittyvien paikallisten järjestöjen luottamuselimissä. Maataloustuottajayhdistyksen sihteerinä hän oli vuodesta 1928 vuoteen 1954, jonka jälkeen hän oli lyhyemmän ajan puheenjohtajana.

Hillilän maamiesseura oli yksi maakunnan virkeimmistä Eino Himangan ollessa seuran puheenjohtaja. Toinen tärkeä pohjakoulu hänelle oli Hillilän nuorisoseura, jonka esimies hän oli 1920-luvulla. Nuorisoseura jäi kuitenkin 1930-luvulla syrjään voimakkaan evankelisen uskonnollisen herätyksen vuoksi. Hän lausui usein runoja seuroissa. Kirkkovaltuustoon hän kuului vasta vanhempana (1965–74) – loppuajan varapuheenjohtajana.

Ikääntyessään Eino Himanka piti juuri seurakunnallisia luottamustehtäviä mieluisimpinaan. Kunnallisvaaleissa hän oli ehdokkaana jo 1930-luvulla, jolloin hän ylsi varajäseneksi. Kunnallisen luottamusmiehen ura huipentui jäsenyyteen kunnanhallituksessa 1965–72. Pisimmän päivätyön kunnallishallinnon alalla hän teki kouluhallinnossa. Hillilän kansakoulun johtokunnan jäsen hän oli 1946–59, kansakoululautakunnan, sittemmin koululautakunnan, puheenjohtaja (kokoonkutsuja) 1954–68 ja kansalaiskoulun johtokunnan puheenjohtaja 1961–68. Lisäksi hän kuului useihin muihin kunnallisiin lautakuntiin.

Maakunnallisesti Eino Himanka tuli tutuksi monien kuntainliittojen luottamuselimissä. Esimerkiksi Korpelan Voiman kuntainliiton liittovaltuustoon hän kuului 1962–80. Kunnallisen vaikuttamisen taustalla oli aktiivinen toiminta maalaisliitto/keskustapuolueessa. Puolueen piiritoimikuntaan hän kuului 1954–58. Omassa kunnassaan hän toimi vuosikaudet puolueen tehokkaana vaalipäällikkönä. Hänelle myönnettiin puolueen kunniajäsenyys. Ansioistaan osuustoiminnan alalta hän sai osuuspankkijärjestön hopeisen ansiomitalin.

Eino Himanka osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Hän toimi tunnollisesti niin joukkueenjohtajana kuin lähettiupseerina. Koviin taisteluihin hän joutui mm. Pitkärannassa, Raatteessa, Kannaksella ja Prokkoilassa. Prääsässä hän haavoittui. Maanpuolustus pysyi hänelle tärkeänä asiana. Sotaan lähtiessä Eino Himanka oli alikersantti. Koska hän oli hyvä sotilas, hänet ylennettiin lyhyen reserviupseerikoulun jälkeen vänrikiksi kesällä 1944. Sodan jälkeen reservissä hänet ylennettiin luutnantiksi. Hänelle on myönnetty 2. luokan vapaudenmitali (VM 2).

Vanhemmat

Johannes Mikonpoika Himanka ja Hilma Johanna Matintytär Puusaari

Puoliso

Himangalla 24.6.1930 Linne Elina Varila, syntynyt 10.2.1906 Kaustinen, vanhemmat maanviljelijä ja autoilija Kustaa Jalmari Varila (alkuaan Virkkala) ja Helga Maria Varila