Hilma Heikkilä teki merkittävän päivätyön maaseudun naisten hyväksi. Maalaistalon tyttärenä hänellä oli mahdollisuus perehtyä lapsesta saakka maaseudun arkielämään. Ympäristö ja kodin ilmapiiri juurruttivat häneen syvän aatteellisuuden. Tämä antoi suunnan koko hänen elämälleen. Kansakoulun käytyään Heikkilä hakeutui työkaudeksi 1926–27 Suomen Nuoriso-Opistoon Mikkeliin. Sen jälkeen hänet valittiin Keski-Pohjanmaan nuorisoseuran sihteeriksi, mikä merkitsi samaa kuin toiminnanjohtajan tehtävät. Tätä tointa hän hoiti 10 vuotta. Tässä tehtävässä hän sai tuntuman synnyinmaakuntansa ja maaseudun ongelmiin. Nuorisoseura-aate oli Heikkilälle erittäin läheinen jo ennen sihteerin tointa hänen kotikylänsä Savelan nuorisoseuran ajoilta: hän oli aikoinaan oman seuransa kantavia voimia.

Vuonna 1939 Hilma Heikkilä siirtyi Naisten Raittiuskeskuksen sihteeriksi Helsinkiin ja tästä toimesta sodan aikana Suomen Huollon työntekijäksi Turkuun. Vuonna 1947 hän aloitti työt Maalaisliiton Naisten toiminnanjohtajana Varsinais-Suomen piirissä. Viisi vuotta myöhemmin hän muutti toiminnanjohtajaksi saman järjestön Oulun piiriin. Näissä toimissa Heikkilä teki merkittävän päivätyön maalaisliittolais-keskustalaisen elämänkatsomuksen eteenpäin viemisessä. Työ ei ollut yksin leipätyötä, vaan siihen sisältyi Heikkilällä syvä aatteellisuus.

Kun Maaseudun terveys- ja lomahuolto 1954 perustettiin, valittiin Hilma Heikkilä järjestön ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi 1955. Hän oli tehtävässä eläkkeelle siirtymiseensä, vuoteen 1968, saakka. Niin tässä toimessa kuin aikaisemmissakin Heikkilän työ oli verrattavissa uudisraivaajan työhön. Järjestöt olivat uusia, ja valmiita toimintamalleja ei ollut. Toiminnanjohtajan tehtävässään Hilma Heikkilä kulki ahkerasti eri puolilla maata pitämässä lomaleirejä. Leirit järjestettiin tavallisimmin kansanopistoissa opistojen loma-aikoina. Kun järjestöllä ei ollut omia kiinteistöjä, ei ollut niistä aiheutuvia kulujakaan. Voimat ja varat voitiin keskittää varsinaiseen toimintaan, lomien järjestämiseen niiden tarpeessa oleville.

Runous ja kirjallisuus olivat Hilma Heikkilän sydäntä lähellä koko hänen elämänsä ajan. Ensimmäiset runot julkaistiin 1920-luvulla. Vuonna 1935 Hilma Heikkilä julkaisi yhdessä kalajokisen opettajan Anna Saaren kanssa runovihkosen. Teoksen nimi oli Runoja, ja se levisi ympäri maakuntaa. Varsinainen suurempi kokoelma Heikkilän runoja näki päivänvalon tekijän kuoleman jälkeen 1978 kokkolalaisen toimittajan Annikki Wiirilinnan kokoamana. Keskipohjalaisittain tunnetuin Hilma Heikkilän runoista lienee Eino Tulikarin säveltämä Keski-Pohjanmaa: ”Missä Pohjanlahden aallot hiekkarantaan lyö…”. Arvioidessaan Hilma Heikkilän runoja Wiirilinna toteaa: ”Heikkilä osoittaa suurta asiantuntemusta kaikessa, mikä koskee maaseudun elämää, luontoa, kasvillisuutta ja etenkin maanviljelystä, jopa maanlaatua – se lienee peräti harvinaista kun runoilijasta on kysymys.”

Vanhemmat

suutari, pientilan omistaja Akseli Vilhelm Heikkilä ja Helmi Sofia Lindgren

Puoliso

Hilma Heikkilä ei ollut naimisissa.