Taidemaalari Kaarlo Isak Antinpoika Halttu syntyi Haukiputaalla uudenvuodenpäivänä vuonna 1894. Hänen isänsä, Kuivaniemen ensimmäinen kunnankirjuri Antti Halttu – ”käsipuoli-Halttu” –, oli muuttanut vaimonsa Iida Kustaavan kanssa Kuivaniemeltä Haukiputaalle seitsemän vuotta aiemmin vuonna 1887. Ei pojasta tullut Kaarloa, Kallea eikä Iikkaa, vaan häntä alettiin kutsua Iivariksi.

Iivari lähti kahta päivää vaille 23-vuotiaana Haukiputaalta Alatornioon. Sukujuuret vetivät miestä kuitenkin Kuivaniemelle, ja niin hän asettui asustelemaan Kuivaniemelle. Liekö nuori mies saanut parhaimman inspiraation taiteellisille kyvyilleen isiensä mailta.

Kuivaniemellä hän asettui asumaan ensiksi Pohjoisrannalle ns. Pukkulmiin Villelän mökkiin. Iivari eleli yksinäisen taiteilijan boheemielämää. Hän maalaili ja kaupitteli taulujaan kyläläisille ja sai niukan elantonsa myös kyläläisten hyvän tahdon ansiosta. Ei Iivarilla mökissään ollut mitään hienoja ateljeita vaan tavallisia mökin huoneita ja huonekaluja.

Naapurin emännän ja isännän kanssa hän solmi ystävyyden, ja niinpä Iivari olikin tuttu vieras Miettulan pirtissä. Maalasipa hän taidokkaita tauluja palkaksi ystävyydestä ja vieraanvaraisuudesta, ja varmaan kotimökkiin vietäväksi taiteilijalle oli antaa hieman elannon jatkettakin.

”Kirkonmiehet” Kuivaniemellä olivat huomanneet Iivarin taiteellisen lahjakkuuden ja he pyysivät, olisiko tällä tahtoa maalata kirkkoon alttaritaulua. Iivari pani tuumasta toimeen ja asettui kirkonviereiseen ”ateljeehensa” ja alkoi ehkä suurimpaan työhönsä.

Iivari vietti taitelijoille tuttuun tapaan varsin boheemia elämää, jolloin heräsi hieman närää joidenkin ”kirkonmiesten” keskuudessa, onko taiteilija nyt sovelias maalamaan tällaista pyhää kuvaa. Mutta huomattiin kuitenkin Iivarin saavan taiteen lahjan korkeammalta taholta kuin maallisista aineista – taiteilija Jumalan armosta. Taiteilijan itse kerrotaan sanoneen kysyttäessä ”Jeesus tyynnyttää myrskyn” -alttaritaulun opetuslapsista, joista yksi näyttää puuttuvan kuvasta, että se yksi opetuslapsi olen minä jossain veneen pohjalla. Sen jälkeen ei taiteilijaa kyseenalaistettu toimistaan. Ja alttaritaulu on tuonut rauhoittavaa tunnelmaa Kuivaniemen kirkon alttarilta vuodesta 1941 saakka eli 70 vuotta.

[Kuva: Jeesus tyynnyttää myrskyn]
Jeesus tyynnyttää myrskyn

Kuivaniemen kirkon alttaritaulu ”Jeesus tyynnyttää myrskyn” on jäljennös Aleksanteri Nevskin luostarin kirkossa olevasta taulusta Pietarissa. Kerrotaan, että Iivari maalasi taulun postikortin kokoisesta kuvasta.

Sodan jälkeen Iivari muutti Kerimön törmälle, jossa hänellä oli myös pikkuinen mökki asuttavanaan. Siellä hän jatkoi taulujensa maalaamista. Välillä hän kävi kaupittelemassa tauluja, ja heikon taloutensa vuoksi hän joutui myös ottamaan ennakkoa, luvaten maalata taulun, ja näin sitten yleensä tapahtuikin.

Joskus kesäisin Iivari lähti johonkin taloon maalaamaan ja autteli talon töissä ja sai näin myös ravita itseään talonväen kanssa. Talon väki sai näin kesän aikana myös pieniä maalattuja esineitä ja tauluja palkkioksi ylöspidosta. Sen aikaiset lapset kertovat Iivarin olleen niin pitkän miehen, että hän ei tarvinnut heinän seivästyksessä heinähankoa ollenkaan, vaan hän seivästi heiniä paljain käsin. Kuten hän itse kertoi, heiniä roikutettiin.

Rakennuksia ja maisemia maalatessaan hänen mielestään paras hetki maalaamiselle oli aamuyö. Iivarin katsannon mukaan aamuöisessä usvassa näkyi kokonaisuus parhaiten, ja muutenkin hän työskenteli öisin, kuten niin monet muutkin taiteilijat.

Iivari oli kylällä kulkiessaan todellinen taiteilijan perikuva. Kerrotaan hänellä olleen musta hattu ja pitkä musta palttoo. Hän oli myös hoikka ja todella pitkä mies. Hän oli tuttu näky kesäisin koskien rannoilla harjusta eli harria pyytämässä. Lasten mielestä hän oli hieman pelottavankin näköinen ja oloinen, mutta hän oli vain taiteilijaluontoinen yksinäinen kulkija, jonka suonissa virtasi kiihkeä taiteilijan veri. Ei hänen luonaan juuri kukaan aikuinen ihminen vieraillut, mutta lapset kävivät uteliaisuuttaan joskus jopa hieman kiusoittelemassa Iivaria, mistä tämä ei tietenkään pitänyt. Mutta muuten häntä pidettiin aivan kelpo naapurina ja kansalaisena omista erikoisuuksistaan huolimatta.

Perheen perustaminen ei tullut kysymykseensäkään Iivarin kaltaisella elämäntaiteilijalla, ja tuskin hänellä koskaan oli ketään varteenotettavaa morsianehdokasta. Jälkeenpäin on kerrottu, että Iivarilla oli elämäntyylistään huolimatta hengellisyyttä eikä hän ollut ajatusmaailmassaan vain maallisiin asioihin pitäytyvä. Se ehkä näkyikin hänen maalatessaan 1940-luvulla kirkkoon alttaritaulua. Voidaan sanoa, että hänellä oli välit kunnossa korkeampien voimien kanssa.

1940-luvun lähestyessä loppuaan taiteilijan voimat alkoivat ehtyä, ja hän muutti Alatorniolle, jossa hän 8. heinäkuuta 1951 liittyi taivaallisiin taidemaalareihin vain 57-vuotiaana.

Kaarlo Isak Antinpoika Haltun maalaamia tauluja löytyy monesta kodista Kuivaniemellä ja muuallakin. Ehkä kaikkien puhuttelevin on jäljennös Eetu Iston vuonna 1899 maalaamasta Hyökkäys-taulusta. Lieneekö sattumaa, että kummankin suuren taiteilijan viimeinen leposija löytyy Alatornion hautausmaalta.

Vanhemmat

Antti Halttu ja Iida Kustaava