Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Lause on tuttu ja paljon toisteltu. Mutta kuinka on, mahdatko osata sijoittaa sen oikeaan historialliseen tilanteeseen? Mikä on se puuttuva asia? Lauseen sai kuulla nuori Paavo Ruotsalainen keväällä 1799 Laukaan Jyväskylässä. Nuorukainen oli hiihtänyt Nilsiästä Pielaveden kautta Jyväskylään hakemaan apua hengelliseen hätäänsä. Hän oli kuullut, että täällä toimi seppä, jolla oli hallussaan taito opastaa näissä asioissa.

Mikä mies oli tämä Jyväskylän seppä, Paavo Ruotsalaisen opastaja, uusherännäisyyden matkaansaattaja? Jaakko Matinpoika Hökkä syntyi 1750 Iin Karjalankylässä vuolaan Iijoen rannalla talonpoikaisperheen kymmenentenä lapsena. Hän muutti 1776 leskiäitinsä ja parin sisaruksensa kanssa Iin kirkonkylään ja omaksui sepän ammatin, jossa tehtävässä hän kierteli laajastikin Pohjois-Suomessa. Elämänkumppani Klara Antin löytyi Alatorniosta vuonna 1784. Nuoripari sai vuoden 1785 nimissä kolme lasta, nimittäin tammikuussa esikoisen ja marraskuussa kaksoset. Ohi varhaislapsuuden eli vain 1786 syntynyt Margareta, joka isänsä jälkiä seuraten sai myöhemmin mainetta herännäissaarnaajana.

Seppä-Jaakon ja pienen perheen tie vei elannon perässä 1788 Pielavedelle, sieltä Laukaaseen kirkonrakennustyömaalle ja lopulta 1797 Jyväskylän kappelin kellotapulin rakennustyömaalle. Jyväskylässä Jaakko piti pajaansa kuolemaansa 1806 saakka. Hökkä muuttui vaelluksen aikana Högmaniksi. Kyseessä ei ollut hienostelu, vaan ajan käytäntö. Käsityöammatissa toimivalta vaadittiin valtakunnnan pääkielen mukaisesti ruotsalaisasuinen nimi viimeistään silloin, kun kisällityö oli suoritettu ja siirryttiin mestariksi.

Epäilemättä Jaakko Högman on jo nuoresta syvästi pohtinut hengellisiä ajatuksiaan ja myös niitä ympäristöönsä levittänyt niin, että hänen maineensa oli kiirinyt laajallekin Pohjois-Savoon ja Keski-Suomeen. Mistä olivat sepän ajatusten rakennusaineet peräisin? Pietismi eli varhaisherännäisyys oli levinnyt Suomeen 1600-luvun lopulla. Liikkeen huomatuimpana käynnistäjänä voidaan pitää Johan Wegeliusta. Hän oli 1689–91 kirkoherrana Pudasjärvellä, jossa Jaakko Högmanin isovanhemmat varttuivat juuri tuohon aikaan. Selkosten ja jokivarsien kansa oli hyvin altis omaksumaan pietismin hengen.

Nuoruutensa kehitysvuosina Iissä Jaakko on varmasti saanut hengellisiä vaikutteita itseään muutaman vuoden vanhemmalta kappalaiselta Abraham Erikinpoika Frosterukselta (1743–1815), joka tuli Iin kappalaiseksi 1772 ja yleni kirkkoherraksi 1801. Frosterus kastoi Jaakon Iissä syntyneet lapset ja ryhtyipä itse kaksosten kummiksikin. Eiköhän vain kappalaisella ollut tarjota uskonasioista kiinnostuneelle nuorelle sepälle eräs tietty uunituore hengellinen ohjekirjanen, ikään kuin sukunsa perintönä. Iin kappalaisen setä Abraham Abrahaminpoika Frosterus (1714–1766) oli ollut Turun konsistorin notaari, joka oli kääntänyt saksasta ruotsiksi ja varustanut selityksin englantilaisen baptistipapin Thomas Wilcoxin 1600-luvulta periytyvän hengellisen kirjasen. Ruotsinkielinen laitos ilmestyi 1757, ja se julkaistiin 1779 Tukholmassa myös suomennettuna. Suomentaja ei ole tiedossa, mutta ei ole mahdotonta, että sama Abraham Frosterus olisi tämänkin käännöksen ehtinyt tehdä ennen kuolemaansa. Kyseinen Kallihit Hunajan-Pisarat Kalliosta Christuxesta oli se teos, jota Jaakko Högman elämänsä varrella ahkerasti tutki. Kiteyttämänsä hengellisen perinnön hän välitti Paavo Ruotsalaiselle, joka näin löysi sen yhden, joka oli puuttunut: Kristuksen sisällisen tunnon ja elävän uskon. Hunajanpisara-kirjasesta oli tuleva myöhäisherännäisyyden perusteos.

Vanhemmat

tilallinen Matti Josefinpoika Hökkä ja Margareta Antintytär Siurua

Puoliso

Alatorniossa 15.4.1784 Klaara Niilontytär Antin, syntynyt 20.8.1756 Alatornio, kuollut 24.5.1808 Kangasniemi

Lähdeluettelo

  • Jaatinen, Esko: Seppä Jumalan armosta. Herättäjä-yhdistys r.y. Lapua 1991.
  • Iin rippikirjat.