Kansakoulun jälkeen Heikki Gummerus viljeli maata kotitilallaan, kunnes sai itsenäisyyskipinän ja innostui värväytymään jääkäriksi. Hän saapui Saksaan Lockstedin koulutusryhmään 3. Komppaniaan 7.1.1915. Hän palveli Saksan armeijassa Kuninkaallisessa Preussin Jääkäripataljoona 27:ssa muiden suomalaisten jääkäreiden kanssa ja taisteli kesällä 1916 Missejoella, syyskuussa Riianlahdessa ja tammikuussa Aajoella vetisissä maastoissa.

25.3.1917 alkaen pataljoona sai koulutusta Libaussa. Gummeruksesta tuli varavääpeli 11.2.1918. Hänen kolmen vuoden matkansa päättyi, kun höyrylaivat Arcturus ja Castor toivat jääkäreiden pääjoukon takaisin Suomeen Vaasaan 25.2.1918.

Vapaussodassa Gummerus toimi aluksi 1. Jääkärirykmentin 1. Pataljoonan joukkueenjohtajana; 24.3.1918 hänet siirrettiin 2. Jääkärirykmentin IV Pataljoonan joukkueenjohtajaksi. Neljä päivää myöhemmin hän kaatui Tampereen Kalevankankaalla 24-vuotiaana.

Kunniamerkit: 4 lk:n Vapaudenristi ja Jääkärimerkki.

Vanhemmat

maanviljelijä August Gummerus ja Greeta Ruuska