Johan Frosterus vihittiin papiksi Turussa 1771, ja aluksi hän oli Kärsämäen kappalaisena. Vuonna 1786 hänet valittiin Pudasjärven kirkkoherraksi, jona hän toimi vuoteen 1809; siitä lähtien hän oli Kalajoen kirkkoherrana elämänsä loppuun asti, siis kolmisenkymmentä vuotta. Vuodesta 1824 hän hoiti Raahen lääninrovastin tehtäviä. Jumaluusopin kunniatohtorin arvon hän sai 1826. Lukuisten ansioitten tähden hänestä tehtiin 1819 Pyhän Vladimirin ritarikunnan sekä vähän ennen kuolemaansa 1837 Pyhän Stanislauksen ritarikunnan jäsen.

Johan Frosteruksen kirjallisesta toiminnasta mainittakoon esitys Pudasjärven ja Iin pitäjien vesistöistä Åbo tidningar -lehdessä 1795, ja 1803 julkaisi Suomen talousseura hänen kuvauksensa Pudasjärven petoeläimistä. 1780–81 julkaistiin hänen saksan kielestä suomentamansa Francken postillan jälkimmäinen osa. Vuonna 1788 painettiin hänen sururunonsa isänsä muistolle. Kalajoen-työvuosinaan hän julkaisi teokset Muutamia kristillisiä virsiä 1826 ja Käsikirja kristillisyyden opissa 1829.

Frosterus tunnettiin ankarana hallintomiehenä, joka oli tottunut johtamaan ja käskemään. Suur-Kalajoen asukasluku oli hänen aikanaan noin 17 000 ja sen alue ulottui Haapajärvelle ja Reisjärvelle saakka. Mitään kunnallishallintoa ei vielä ollut, joten lujuutta siis tarvittiin. Mutta ennen kaikkea hän oli sananjulistaja ja sielunhoitaja, johon luotettiin. Hänen nuori apulaisensa Niilo Kustaa Malmberg lausui hänestä eräässä kirjeessään:

”Johan Frosterus on hurskas ja oikeamielinen mies, keskustelee mielellään uskonnollisista asioista ja tahtoo, että saarnatuolista kajahtelisi evankeliumin pyhä kieli vapautettuna kuivista siveysopin säännöistä. Niin, hän kuuluu epäilemättä pappissäädyn parhaimpiin, sillä hän uskoo itse siihen, mitä hän opettaa. Sehän on valitettavasti harvinaista meidän päivinämme.”

Lukkarikoulujärjestelmässä havaitsemiensa heikkouksien johdosta esitti Frosterus seurakuntien hyväksyttäväksi 1819 ehdotuksen koulumestarin palkkaamisesta. Tässä oli uutta mm. se, että palkka maksettaisiin opetustyön edistymisen mukaan. Aakkosten oppiminen, tavaaminen tai katekismuksen lukemaan oppiminen merkitsi tiettyä rahasummaa kunkin lapsen osalta tämän oppimestarille. Seurakunnat hyväksyivät mielellään tämän kannustavan palkkaustavan.

Suomen sodan jälkeinen aika oli köyhää ja kurjaa. Erityisesti kerjäläislasten asema oli surkea. Kirkkokuulutuksissa Frosterus korosti sitä, että hoidon ruotutaloissa tulee olla kunnollista. Erillisiä köyhäintupia ei ollut haluttu perustaa, vaan vaivaisia kierrätettiin ruoduissa. Kun tilanne kehittyi yhä vaikeammaksi, hän lähetti 1833 maaherralle kirjelmän ruotuhoidon lisäämisestä.

Frosteruksen rakennuttamassa, myöhemmin korotetussa Kalajoen tapulissa soivat edelleen Tukholmasta 1813 ja 1830 hankitut kellot. Emäseurakunnan pappilakoti Jokelan pappila oli keskeinen paikka koko jokilaaksossa. Perukirjasta ilmenee, kuinka sen kalustus, astiasto, liinavaatteet ja kirjakokoelma olivat korkeaa tasoa. Vieraita kestittiin vieraanvaraisesti. Heitä tuli usein, läheltä ja kaukaa. Merkittävin oli keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I, joka nautti aamiaisen pappilassa 3.9.1819. Kiitokseksi keisari jätti sadan ruplan arvoisen briljanttisormuksen. Pappila oli myös mallitila, josta uudet viljelytavat levisivät ympäristöön.

Frosteruksen aikana herännäisyys tuli Kalajokilaaksoon pääasiassa Malmbergin ja Ylivieskan kappalaisen Jonas Laguksen vaikutuksesta. Frosteruksen asenne tähän uuteen herätysliikkeeseen oli varovaisen kriittinen mutta myös ymmärtävä. Tämä ilmenee mm. siitä, että hän jätti jatkuvasti lukematta saarnatuolista kuulutuksen konventikkeliplakaatista, jossa seurojen pito kiellettiin. Lisäksi mainittakoon, että nimismies Sandman lähetti vasta Frosteruksen kuoleman jälkeen heränneitä syyttävän kirjelmän, joka johti kuuluisiin Kalajoen käräjiin. Frosteruksen ajan kovuutta kuvaa se, että hän joutui saattamaan hautaan kaksi vaimoa ja kymmenen lasta. Johan Frosteruksesta on säilynyt vain Kalajoen kirkon sakastissa oleva heikkotasoinen piirros.

Vanhemmat

Haukiputaan kappalainen Erik Aabraminpoika Frosterus ja Sofia Elisabet Andersintytär Patkull

Puoliso

  1. Maria Westzynthius, syntynyt 6.9., kuollut 7.5.1792 Pudasjärvi, vanhemmat Ylivieskan kappalainen Magnus Westzynthius ja Susanna Josefintytär Calamnius
  2. Anna Beata Humble, syntynyt l.2.1758, kuollut 27.5.1837 Kalajoki, vanhemmat Pohjanmaan rykmentin majuri Henrik Johan Christerinpoika Humble ja Beata Magdalena Johanintytär Kijhl