Arnold Gustaf Vilhelm Fabritius syntyi Maaningalla 28.4.1909. Hän kävi Haapaveden yhteiskoulua 5 luokkaa. Vuonna 1927 Arnold Fabritius aloitti apteekkiuransa menemällä Korsnäsin haara-apteekkiin apteekkioppilaaksi; sieltä hän siirtyi Suolahden apteekkiin. Farmaseutiksi hän valmistui 30.5.1931. Tämän jälkeen seurasi palvelu Tampereen II apteekissa, Helsingin VI, XVI ja XVII apteekissa sekä Enson apteekissa. Proviisoriksi hän valmistui 15.12.1938. Valmistumisen jälkeen hän palveli Vöyrin apteekissa 1938–1948 ja Tampereen VII apteekissa 1948–1951. Hän sai Loimaan maalaiskuntaan perustetun apteekin apteekkioikeudet 27.4.1950 ja avasi tämän apteekin 28.8.1951. Melkein täsmälleen 10 vuoden kuluttua tästä (18.5.1961) hän sai Pudasjärven apteekin apteekkioikeuden ja otti apteekin vastaan 24.7.1961.

Sodan aikana Fabritius oli ollut sotasairaalan apteekkarina sekä lääkintäkenttävarikon proviisorina ja päällikkönä. Sotilasarvoltaan hän oli farmasian luutnantti. Aikaisemmin hän oli työskennellyt tukholmalaisessa apteekissa ja tutustunut useiden eurooppalaisten maiden apteekkialan järjestelyyn ja toimintaan. Vuosina 1934–1935 hän oli toiminut farmasian kandidaattiklubin puheenjohtajana. Myöhemmin hän toimi mm. Oy Tamro AB:n hallintoneuvoston jäsenenä.

Pudasjärvelle tullessaan Fabritius oli 52-vuotias ja jo toisessa aviossaan. Arnold Fabritius muistetaan Pudasjärvellä intohimoisena erämiehenä. Heti tultuaan Pudasjärvelle hän otti apteekilla selville, kuka olisi pitäjässä hyvä kala- ja metsäkaveri. Jorma Wiikinkoski neuvoi hänet Paavo Kuosmasen luo. Tällä oli siihen aikaan urheiluvälinekauppa, jonka hän saattoi jättää välillä toisten hoidettavaksi. Arnold Fabritius oli selittänyt Paavo Kuosmaselle, että hän oli ollut Loimaalla niin kiinni apteekissaan, ettei ollut voinut osallistua paljon mihinkään harrastukseen. Nyt hän oli sen sijaan saanut niin ison apteekin, että se kyllä pyöri ilman häntäkin. Paavo Kuosmasen mukaan apteekkari vietti aamupäivän apteekilla, sitten hän kävi pankista rahaa, ja niin lähdettiin. Koillismaan alueella – Kuusamossa, Taivalkoskella ja Pudasjärvellä – kuljettiin kalalla ja metsällä milloin missäkin. Toisinaan viivyttiin vuorokausikaupalla. Paavo Kuosmasen mukaan näissä pitäjissä ei ollut monta käymätöntä paikkaa. Toisinaan eräkaverukset kävivät kauempanakin, Lapissa. Fabritius oli hyvä ampumaan. Kalastaminen tapahtui yksinomaan virvelillä; verkkokalastus oli suorastaan kiellettyä.

Fabritius oli armoton automies. Hän joutui vaihtamaan autoja usein, sillä edellinen ajettiin hetkessä loppuun. Hänellä oli Panhard Pudasjärvelle tullessaan, sittemmin muutama Ford ja vihdoin Volvo, josta moottori leikkasi kiinni heti ensimmäisillä reissuilla. Apteekkari otti ajokistaan irti kaiken, mitä siitä irti lähti ja välillä vähän enemmänkin. Paavo Kuosmanen kertoi, että kun he olivat ensimmäisellä kalareissullaan, Arnold ajoi tiepuoleen. Sen jälkeen hän oli sanonut Paavolle: ”Silloin kun liikumme yhdessä, sinä saat ajaa.” Tämä lupaus myös piti. Eräreissujen autokuskina oli Paavo Kuosmanen. Mutta muulloin apteekkari ajoi itse, ja silloin hän olikin Pudasjärven maanteiden kauhu, sillä ajajan taito ja varmuus auton käsittelyssä eivät vastanneet armotonta vauhtia. Arnold Fabritius sai myös surmansa auto-onnettomuudessa 4.11.1982. Ajaessaan kovaa vauhtia Ouluun kokoukseen hän Pudasjärven Taipaleenharjun luona lähti ohittamaan edessä ajanutta henkilöautoa ja ajoi vastaantulevan rekka-auton alle.

Tämä vauhdikas apteekkari oli originelli persoonallisuus. Ystäviään ja läheisiään kohtaan hän oli reilu, mutta minkäänlaiseen hyväntekeväisyyteen hän ei koskaan lahjoittanut penniäkään. Hän ei liioin antanut apteekistaan ilmoituksia lehtiin. ”Se on sosiaalitoimisto kerjäläisiä varten”, oli hänen vakiovastauksensa tällaisille pyytäjille. Fabritius oli äkkipikainen tiuskahtaja, mutta hän leppyi nopeasti eikä kantanut kaunaa. Apteekin farmaseutit muistavat hänet reiluna esimiehenä, joka ei turhista niuhotellut.

Vanhemmat

haara-apteekin hoitaja, farmaseutti Herman Erik Vilhelm Fabritius ja Hulda Maria Lönnqvist

Puoliso

  1. Raili Pennola
  2. Rut Kattilin