Jacob Chydenius syntyi vuonna 1703 Rymättylän pappilassa. Hän varttui isonvihan aikana koulupojaksi ja kävi koulunsa sotapakolaisena Uppsalassa. Chydenius pääsi ylioppilaaksi vuonna 1724 ja siirtyi vuonna 1727 Sotkamon seurakunnan kappalaiseksi. Sotkamossa hän vietti noin 6 vuotta, minkä jälkeen muutti perheineen Kuusamoon.

Jacob Chydeniuksesta tuli järjestyksessä Kuusamon viides kirkkoherra, joka piti tarkkaa huolta seurakuntalaistensa uskonnollisesta kasvatuksesta. Hän piti tärkeänä, että Jumalan sanaa sekä luettiin että käytiin kuulemassa ahkerasti kirkossa. Laiskat kirkossakävijät, jotka eivät osanneet vastata oikein kristinopin kysymyksiin, saivat ankarat nuhteet ja jopa rangaistuksenkin. Kristinopin tuntemuksen ohella Chydenius työskenteli lukutaidon puolesta, sillä hänen aikanaan aloitettiin seurakunnassa rippikoulu kaikille aikuisikää lähenteleville nuorille. Myös eräänlainen valmistava koulu sai alkunsa, kun perustettiin lukkarinkoulu niille, jotka eivät saaneet kotonaan lukemisen ja kirjoittamisen opetusta. Tätä tarkoitusta varten lukkarin virka seurakunnassa vakinaistettiin. Siveellistä elämää Chydenius edisti myös taistelemalla kunnassa rehottavaa laitonta viinankaupittelua vastaan, jonka hän saikin kitkettyä.

Jacob Chydenius antoi suuren arvon maatalouden harjoittamiselle, mutta ymmärsi syrjäisen seurakuntansa kehittymisen edellyttävän myös muiden ammattien panosta. Vuonna 1737 hän teki Kuusamon käräjillä ehdotuksen, että käsityöläisille ja ammatinharjoittajille annettaisiin tiloja kirkon läheisyydestä. Tällaisia ammatinharjoittajia hän toivoi värvättävän Oulusta tai Torniosta. Hengellisen työnsä ohella Chydenius halusi siis kohentaa myös Kuusamon taloudellista elämää.

Jacob Chydenius oli viimeinen kirkkoherra, jonka aikana Kuusamon seurakunta ulottui Inariin saakka. Vuonna 1739 perustettu Kuninkaallinen Lapin kirkollistoimen johtokunta, jonka tehtävä oli johtaa Lapin lähetystyötä, pyysi Lapinmaan tuomarilta Carl Sadelinilta selontekoa alueen oloista. Sadelin luovutti vuonna 1742 selvityksensä, jossa ehdotti, että Lappi tulisi jakaa neljäksi seurakunnaksi: Kuusamo, Kemijärvi ja Sodankylä olisivat kukin oma, itsenäinen seurakuntansa, ja Koutakeinosta lohkaistaisiin Utsjoki emäseurakunnaksi, johon Inari liitettäisiin kappeliseurakuntana. Jacob Chydenius oli tuolloin niin Kemijärven, Sodankylän kuin Inarinkin esipaimen, ja hän vastusti Sadelinin ehdotusta. Hän katsoi, ettei Inarin liittämisellä Utsjokeen saavutettaisi mitään, vaan Inariin tulisi pikemminkin perustaa riittävästi palkattu virka kappalaiselle, jonka esimiehenä olisi Kuusamon kirkkoherra. Esivallan tuli hänen mielestään myös rakennuttaa Inariin uusi kirkko ja pappila. Kemin lääninrovasti ja Turun tuomiokapituli asettuivat puoltamaan Chydeniuksen ehdotusta, mutta vastakkaisiakin mielipiteitä löytyi. Muiden muassa Sodankylän kappalainen Henrik Wegelius arvosteli tapaa, jolla Kemin lääninrovasti ja Kuusamon kirkkoherra olivat vastustaneet Lapin seurakuntajakoa ja epäili heidän vaikuttimiaan. Lapin kirkollistoimen johtokunta kannatti Lapin seurakuntajakoa ja sai sille kuninkaan vahvistuksen 26.6.1747. Tuon vahvistuksen mukaan Kemijärvi jäi itsenäistymättä, Sodankylästä tuli kirkkoherrakunta, jonka kirkkoherraksi nimitettiin Henrik Wegelius, ja Inari liitettiin kappeliseurakuntana Utsjokeen. Chydenius ei kuitenkaan ollut enää ottamassa kantaa päätökseen, sillä hän oli siirtynyt jo vuotta aiemmin kirkkoherraksi Kokkolaan. Hän kuoli Kokkolassa vuonna 1766.

Vanhemmat

kirkkoherra Antti Chydenius ja Turun tuomiorovastin tytär Maria Flachsenius

Puoliso

Hedvig Hornaeus

Lähdeluettelo

  • Poukkula, Antti: 300-vuotisen Kuusamon seurakunnan paimenten kronikka. 1978.
  • Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan.