Lohtajan papin Berndt Ferdinand Cajanuksen poika Teofilus Bernhard hankki nahkurin ammattitaidon Pietarsaaressa. Ylivieskan kuntakokouksessa 1872 hänet valittiin Ylivieskan pitäjän nahkuriksi. Vuonna 1874 hän muutti Ylivieskaan ja osti Marja-Liisa Juurikoskelta tilan, jolle hän perusti nahkimon sekä nahka- ja jalkineliikkeen 1876. Nahkimossa valmistettavat vuodat Teofilus pyrki pääasiassa ostamaan maanviljelijöiltä. Valmiit nahat hän teetätti pitäjän suutareilla jalkineiksi, jotka sitten nahkatarvikkeiden ohella myytiin omassa liikkeessä. Nahkimon toiminta jatkui vuoteen 1944, mutta toiminta supistui kotiteurastusten vähetessä.

Reguel ryhtyi isänsä apulaiseksi käytyään kolme vuotta Oulun lyseota. Hän aloitti varsinaisen vähittäiskaupan 1904 monipuolisemmalla tavaravarastolla, johon kuuluivat mm. elintarvikkeet ja tekstiilit, viitisen vuotta ennen isänsä kuolemaa. Päinvastoin kuin isänsä, joka oli erittäin kiinnostunut maanviljelyksestä ja pyrki mahdollisuuksien mukaan lisäämään tilamäärää, Reguelin päämääränä oli liiketoiminnan laajentaminen ja kehittäminen. Hän katsoi sen paljon kannattavammaksi, ja siihen hän realisoi omaisuutta tarpeen mukaan. Hän perusti Reisjärven ja Raudaskylän sivumyymälät, joista edellinen toimi omassa kiinteistössä ja jälkimmäinen aluksi vuokratiloissa.

Voimakkaan tuen Cajanus sai 1906 syntyneestä pojastaan Artturista, joka kauppaopiston suoritettuaan siirtyi vuorostaan isänsä apulaiseksi 1920-luvun lopulla. Tämä teki mahdolliseksi mm. sen, että Reguel saattoi omien liiketoimiensa ohella ottaa muitakin tehtäviä. Niinpä hän oli kuolemaansa saakka Hamarin Mylly ja Sähkö Oy:n toimitusjohtajana sekä Puhelinosuuskunnan toimitusjohtajana 1927–34. Tänä aikana osuuskunnan taloudellinen tila kohentui merkittävällä tavalla. Hänellä oli myös seurakunnallisia luottamustehtäviä: kirkkovaltuustoon hän kuului 1922–38, ja hän toimi vuodesta 1937 kuolemaansa saakka kolmijäsenisen kirkkohallintokunnan jäsenenä.

Liiketoiminnassa jatkuivat uudistus- ja laajennushankkeet. Vuonna 1936 tehtiin viides merkittävä laajennus ja uudistus. Myymälä käsitti nyt noin 200 neliötä ja sisälsi mm. erillisellä sisäänkäynnillä varustetun elintarvikeosaston. Erikoista tälle myymälälle oli sen kalusto. Siihen sisältyi mm. 5 kappaletta 4,5 metrin pituista seinältä lähtevää ns. ”pistofakkia”. Tällä tavalla myymälään saatiin 300 juoksumetriä hyllyä ja siten runsaasti tavaraa asiakkaiden nähtäväksi. Uudistus herättikin laajalti kiinnostusta ja sitä käytiin katsomassa ympäri Suomea. Tämän rakennusvaiheen jälkeen vanhasta liikepaikasta oli muodostunut maakunnan ajanmukaisin ja uhkein liikehuoneisto. Vähäisestä, vaatimattomasta alusta oli liike vuosien varrella varttunut, voimistunut ja laajentunut.

Vanhemmat

nahkuri Teofilus Bernhard Cajanus ja Sofia Lovisa Enqvist

Puoliso

Ylivieskassa 30.9.1905 Otteliana Niemimäki, syntynyt 15.3.1880 Haapavesi, kuollut 7.12.1945 Ylivieska, vanhemmat Juho Niemimäki ja Maria Torkkola