Vilho Auno syntyi Karungin Kukkolan kylässä. Hän lähti jo 13-vuotiaana töihin tukkikämpälle ja muutti nuorena miehenä Rovaniemelle sepän oppilaaksi. Auno perusti Rovaniemen Saarenkylälle oman pajan, ja hänestä tuli tunnettu seppä, jonka viikatteita käytettiin Norjaa myöten. Sodassa tuhoutuneesta pajasta muistuttaa edelleen paikalla kulkeva Sepäntie.

Vilho Auno löysi puolisonsa Emman (o.s. Järvelä) ollessaan armeijassa Oulussa ja perusti tämän kanssa perheen. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, joista kaksi kuoli pienenä.

Sodassa Auno toimi kengitysaliupseerina. Sota-aikana hän totesi Rovaniemen liian vaaralliseksi paikaksi perheelleen ja ryhtyi etsimään uutta kotia etelämpää. Hän osti maatilan Kalajoen Käännänkylältä vuonna 1942.

Auno keskittyi Käännänkylällä aluksi maanviljelykseen ja harjoitti karjanjalostusta muun muassa tuomalla Etelä-Pohjanmaalta ayrshire-lehmiä, joita ei tuohon aikaan vielä Kalajoen seudulla juuri ollut. 1950-luvun taitteessa Auno rakensi Käännänkylälle pajan ja ryhtyi tekemään myös sepän töitä.

Vilho Auno kiinnostui kirjoittamisesta varttuneemmalla iällä, ja pakinointi oli hänelle mieluisa harrastus. Pakinoitaan hän julkaisi nimimerkillä Kalajoen kauhukakara. Auno oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista mutta ei kuitenkaan koskaan suostunut minkään puolueen kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Auno sai jo nuorena pohjoisessa liikanimen Kälmi-Ville, joka kertoo siitä, että hänet tunnettiin aikamoisena koiranleukana. Hänen sanavalmiudestaan kertoo muun muassa sananvaihto kirkkoherra V. H. Kiviojan kanssa, kun Auno oli sairaalassa toipumassa vakavasta aivoverenvuodosta vuonna 1957. Auno ei kuulunut kirkkoon, ja Kivioja kehotti häntä liittymään sillä perusteella, että siten saisi hautapaikan. Auno vastasi, että koko maapallon väki mahtuisi kuutiokilometrin monttuun eikä tulisi täyteenkään. Kiviojan ei auttanut muu kuin todeta, että osaa se ainakin laskea.

Puoliso

Emma o.s. Järvelä