Lohtajan talonpoikaisista kauppiaista merkittävin ja rikkain oli 1500-luvun jälkipuolella Mikko Mattila, jonka isä oli jo ollut varakas kauppias ja laivanomistaja. Tällaisesta talosta pystyttiin lähettämään poika opintielle aikana, jolloin se oli Pohjanmaalla hyvin harvinaista. Antiikin kieliin perehdyttyään Pieti Mikonpoika otti nimekseen Arctophilacius, jonka merkityksen osoittaa parhaiten hänen poikansa Gabriel Calamniuksen nuorena käyttämä muoto Arctophilax. Atte Kalajoki on todennut sen juontuvan kreikan kielen sanasta arktophylaks, ’karhunvartija’, joka on pohjoisen taivaan komean tähtisikermän vanha nimi. Sen Mattilan Pieti epäilemättä tiesi, mutta kun arktos merkitsee samalla ’pohjoista’, Arctophilacius voidaan tulkita myös ’pohjolan vartijaksi’.

Pietari Arctophilacius oli 1603 ilmeisesti kapteeni Lauri Niilonpojan pohjalaisen lippukunnan sotapappina Virossa, jossa hän taisteli Puolaa vastaan, mutta viimeistään 1607 hänestä tuli Kalajoen kappalainen ja 1610 saman pitäjän kirkkoherra. Hän toimi sittemmin myös lääninrovastina ja edusti Pohjanmaan papistoa vuoden 1634 valtiopäivillä.

Herra Pietari oli taloudellisesti yritteliäs ja taitava mies. Hän hankki itselleen Kalajoen Eteläkylän Siipolan ja Hietalan talot, ja vuonna 1627 hänellä oli niissä ja pappilassa yhteensä muun muassa 6 hevosta, 20 härkää, 3 sonnia ja 51 lehmää – ilmeisesti Pohjanmaan suurin karja. Päästäkseen osalliseksi Rahjan saariston tuottavaan lohenpyyntiin kirkkoherra hankki pappilan omistukseen Paattiskarit ja Korkiakarin. Kun Arctophilaciukselle kokoontui omista elinkeinoista ja kirkkoherran suuresta palkasta paljon kauppatavaraa, hän hankki oman laivan, jollainen hänellä oli viimeistään 1617. Siitä lähtien herra Pietarilla näyttää olleen aina vähintään yksi merikelpoinen alus. Laivoja hän käytti paitsi omien tavaroiden kuljetukseen myös kruunun verovarojen rahtaamiseen; 1620 kirkkoherran alus tuhoutui kovassa myrskyssä Kruunupyyn Hästöfjärdenillä täynnä verojyviä. Vuonna 1631 hän myi erään laivan kruunulle.

Veronvuokraaja Jaakko Burmanin jäätyä 1625–26 suureen velkaan kruunulle hänen takaajansa, joihin Pietari Arctophilacius kuului, tuomittiin maksamaan velka. Tämä oli tuntuva isku, mutta hallituksen on kerrottu myöntäneen kirkkoherralle vuodeksi yksinoikeuden tervan ostamiseen Kalajoen markkinoilta, mistä hän sai Terva-Pietin liikanimen. Arctophilacius kuoli rikkaana miehenä, kuten näkyy siitäkin, että hänen arkkunsa koristamiseen käytettiin vähintään naula (425 grammaa) hopeaa. Pietari Arctophilaciuksesta polveutuvat Calamniusten ja Kallingien suvut, ja lukuisia hänen jälkeläisiään oli pappeina Kalajoen suurpitäjässä 1700-luvulle saakka.

Vanhemmat

isä Lohtajan nimismies, talollinen ja kauppias Mikko Matinpoika Mattila (Matinmikko)

Puoliso

Magdalena Östenintytär Sursill, eli Kalajoella vielä 1650, vanhemmat talollinen ja valtiopäivämies Östen Erikinpoika Sursill Uumajan pitäjästä Ruotsista ja Magdalena Erikintytär