Stiina-Liisa Ajakainen tunnettiin Reisjärvellä Huivi-Tiinana, koska hän ansaitsi elantonsa valmistamalla ja myymällä erilaisia mattoja, huiveja ja liinoja. Sen lisäksi hän kauppamatkoillaan hieroi pysähdyspaikoissaan tuttujen isäntien ja emäntien kipeitä selkiä ja jäseniä. Huivi-Tiinan elämä sisälsi monenlaisia vaikeuksia, mutta siitä huolimatta hän säilytti rohkeutensa ja elämänuskonsa vaikeissa paikoissa.

Elämän kovuus selvisi hänelle jo varhain, kun hänen miehensä lähti työnhakumatkalle, joka vei hänet aina Amerikkaan asti. Mies hävisi sille tielleen, eikä hänestä sen jälkeen nähty tai kuultu mitään. Nuori vaimo jäi Suomeen ja Reisjärvelle vielä syntymättömän lapsensa kanssa. Teofilus Ajakainen julistettiin kuolleeksi vuonna 1951, ja vasta silloin Stiina-Liisa Ajakaisen avioliitto ”elävän leskenä” päättyi. Yksin jääminen pakotti Huivi-Tiinan tarmokkaaseen työhön. Aina saatuaan valmiiksi erän kankaita ja mattoja hän matkasi kirkolle kantamukset mukanaan ja alkoi kaupata niitä. Saattoivatpa myyntimatkat ulottua kunnan rajojen ulkopuolellekin. Hänet nähtiin myös joka vuosi eri puolilla maata pidetyillä heränneiden juhlilla myymässä itse valmistamiaan körttihuiveja.

Ahkeralla työllään hän pystyi elättämään itsensä ja pienen lapsensa. Tulipa menestystä jopa niinkin paljon, että hän pystyi hankkimaan itselleen pienen mökin, Katajarannan, Reisjärven Pakoperältä. Mutta taloudelliset huolet eivät olleet vielä ohi. Tytär Ida meni naimisiin 21-vuotiaana Elias Pietilänahon kanssa, ja he asettuivat vakituisiksi asukkaiksi Katajakankaan pieneen mökkiin. Ida-tytär sai miehineen kahdeksan lasta, ja loppujen lopuksi koko perheen elättäminen jäi Huivi-Tiinan vastuulle. Tytär ja hänen miehensä sairastelivat paljon, eikä perheen ruokkiminen ilman mummon apua onnistunut. Huivi-Tiina ei valittanut kohtaloaan vaan totesi: ”Mitä tässä nyt surkeilemaan. Jumala on aina auttanut. Ystävät antavat palkan ja hinnan kaksinkertaisena, tämä on siunaus. Nöyryyttä on rukoiltava ja jos suodaan, pysyn terveenä.”

Usko oli tärkeä osa Stiina-Liisa Ajakaisen elämää. Hän oli kokenut herännäisherätyksen 1890-luvulla, ja siitä lähtien hän oli aktiivisesti mukana liikkeessä ja sen toiminnassa. Hänen tunnetuin käsityötuotteensa olikin villainen tai puuvillainen körttihuivi. Hän osallistui aina, kun se oli vain mahdollista, seuroihin ja etenkin niiden jälkeen pidettyihin keskustelu- ja juttutuokioihin. Näissä kamarikeskusteluissa pohdittiin tavallisesti seurapuheissa esiin tulleita ajatuksia ja opillisia kysymyksiä. Naiset osallistuivat harvemmin näihin keskusteluihin, mutta Huivi-Tiina ei arkaillut kertoa ajatuksiaan ja mielipiteitään pidetyistä puheista, joskus hyvinkin suorasukaisesti. Rovasti Malmivaara olikin kerran todennut perheelleen: ”Kyllä tuo Stiina-mummo taivaaseen menee, mutta miten käy meidän muiden?”

Stiina-Liisa Ajakainen eli korkeaan ikään. Vielä yli 90-vuotiaana hän kävi kirkossa ja osallistui säännöllisesti seuroihin. Tosin herättäjäjuhlamatkat hänen oli loppuaikoina jätettävä. Vaikka fyysinen kunto heikkeni, niin hänen ajatuksensa ja mielipiteensä pysyivät terävinä ja suorasukaisina loppuun asti.

Vanhemmat

Antti Jaakonpoika Räisänen ja Fredriika Juhontytär Räisälä

Puoliso

Reisjärvellä 6.1.1888 kirvesmies Teofilus Ajakainen, syntynyt 11.1.1860 Reisjärvi, julistettu kuolleeksi 1.1.1951, vanhemmat David Juhonpoika Luomanen ja Anna Maria Karjunen