Ajan nuorison venäläistämistä vastustanutta suurta yksimielisyyttä osoittaa Aukustinkin, työväenyhdistyksen jäsenen, värväytyminen jääkärikoulutukseen. Vuoden 1913 alussa Aukusti Aitto-oja lähti työmieheksi Kemiin, josta hän saapui Saksaan Lockstedtin koulutusleirille 3. Komppaniaan 7.12.1915. Jääkärinä hän osallistui Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n mukana taisteluihin Liivinmaan Missejoella, Riianlahdessa ja Kuurinmaan Aajoella. Maastot olivat vetisiä ja taistelut laimeita, mutta olosuhteet jääkäreillä kaikkea muuta kuin kuninkaalliset; vartio- ja työpalvelu oli rankkaa ja ruoka heikkoa, niinpä monet sairastuivat.

Ilmeisesti saksalaiseen sotilaskuriin alistuminen tuotti ongelmia itsenäiselle suomalaisluonteelle, koskapa Aukusti siirrettiin 22.2.1917 Altona-Bahrenfeldin tykistövarikon työkomennuskuntaan, kuten 224 muutakin suomalaista jääkäriä, ja elokuussa siviilitöihin. Suomeen hän palasi 29.11.1918 jääkäreiden jälkijoukossa. Suomessa Aitto-oja palveli Kajaanin Sissipataljoonan (myöhemmin Pohjanmaan Jääkäripataljoona) 3. Komppanian koulutusaliupseerina. Vuosina 1919–21 hän toimi Jääkäriprikaatin Aliupseerikoulun vääpelinä ja vuodesta 1921 kuolemaansa saakka 1923 Pataljoonan Esikunnan varastonhoitajana. Aukusti Aitto-oja kuoli 28-vuotiaana.

Vanhemmat

talollinen Knut Aitto-oja ja Amanda Matintytär Kaarlela

Puoliso

Aukusti Aitto-oja ei ollut naimisissa.