Joonas suoritti Ylivieskan kirkonkylän vastaperustetussa kansakoulussa 4-vuotisen kurssin kahdessa vuodessa. Arvannoston perusteella hän suoritti asevelvollisuutensa Keisarillisen 4. tarkka-ampujapataljoonan Oulaisten reservikomppaniassa. Hyvänä kirjoittajana ja asioitten hoitajana hän toimi jo verrattain nuoresta monissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Ylivieskan kunnanvaltuustossa hän oli 1929–45, kunnallislautakunnassa puheenjohtajana 1930–33, holhouslautakunnassa 1900–40, josta puheenjohtajana 1916–40. Kirkkovaltuustossa hän oli 1919–42 ja kirkkoneuvostossa 1932–46. Edellä mainittujen lisäksi hän oli kunnan tilintarkastajana, valtion tulo- ja omaisuusverolautakunnassa, sosiaaliministeriön määräämässä arviolautakunnassa, kunnantalon johtokunnassa, työttömyyslautakunnassa, hinnoittelulautakunnassa, terveyslautakunnassa, kutsuntalautakunnassa, Raudaskylän keskikoulun ja lukion vanhempainneuvostossa, Pylvään kansakoulun johtokunnassa ja osuuskaupan hallintoelimissä. Luottamustoimia hoitamaan, varsinkin kevättalvisin ”taksoitusten” aikaan, hänet vietiin hevosella eväskontteineen aina koko viikoksi kunnantalolle. Yöpymistä varten hänellä oli kunnantuvan nurkassa oma telttasänky.

Maatalouden harjoittajana Joonas Ängeslevä oli eturivin miehiä. Ennakkoluulottomasti hän hankki tilalleen maatalouden uutuuskoneita työtä helpottamaan. Hän laajensi tilaansa lunastamalla osuudet kolmelta veljeltään. Uudisraivaajana hän hoiti 1920- ja -30-lukujen kovina pula-aikoina oman kyläkuntansa työttömät sillä tavalla, että mökkien ukot poikineen kuokkivat ja ojasivat suota pelloksi. Lauantaisin viikon työt laskettiin rahaksi, jonka arvosta annettiin palkaksi puhtaita leipäjauhoja säkkiin. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä tähän käytäntöön. Saman maksutavan mukaan talvisin ajettiin raiviolle savea jopa 2 000 hevoskuormaa talvessa. Tämä järjestely pelasti monta perhettä mieron tieltä. Kuvaavana esimerkkinä Joonas-isännän oikeamielisestä lähimmäisenrakkaudesta kerrotaan vapaussodan aikana sanotun, että vaikka kaikki muut isännät ammutaan, niin Ängeslevän isäntää ei, koska hän auttaa kaikkia. Hyväntahtoisena miehenä hän takasi suuren määrän lainoja ja vekseleitä, joita hän sitten pula-aikana joutui maksamaan. Tilalla oli paljon hyvää metsää, mikä pelasti tilanteen.

Kolme sukupolvea käsittävän suurperheen rauhallisena ja patriarkaalisena hahmona Joonas Ängeslevä pelkällä läsnäolollaan rauhoitti riidat ja rumat puheet. Omia lapsia syntyi perheeseen 12. Henkikirjoitettuun ruokakuntaan kuului suurimmillaan sota-aikana – evakot mukaan luettuina – noin 70 henkeä. Joonas-isäntä kuoli kotonaan aamukahvinsa äärellä vanhimman poikansa syliin. Näin päättyi ansiokas ja monivaiheinen elämä, jota monet muistelivat pitkään lämmöllä.

Vanhemmat

maanviljelijä Mikko Ängeslevä ja Liisa Pylväs

Puoliso

Ylivieskassa 31.5.1895 Amanda Sofia Leanderintytär Seppälä, syntynyt 4.4.1875 Ylivieska, kuollut 18.1.1942 Ylivieska, vanhemmat Leander Seppälä ja Anna Liisa Matintytär Pylväs