Pitkälle päästiin talvessa ennen kuin piti penkoa varsinaiset talvikamppeet esiin. Mutta pengotaanpa vähän sitäkin, minkälaisia olivat menneiden aikojen talviasusteet.

Ensiksi vähän hameväen vaatteista. Kuten tietty, sisävaatetuksena olivat ne tutut läninki ja essu. Perusvaatetta olivat myös pitkät villasukat, villapöksyt ja tarvittaessa tikkuri, villatakki. Ulkovaatteista päällystakkina naisilla näki tavallista talvitakkia tai puolitakkia. Parhaassa tapauksessa saattoi yllä olla turkisvuorella varustettu kelsiturkki. Päässä yleensä lämmin huivi tai talvilakki.

Paremmaisilla oli yllään minkki, krimi tai muu arvoturkki ja joillakin käsissään muhvi. Muhvi oli lämmin, eläimen turkista tehty käsiensuoja, jonka sisään kädet sujautettiin kahtapuolta. Siten kädet olivat ikään kuin lukossa muhvin sisällä vatsan päällä. Me arkisemmin vaatetetut käytettiin vanttuita ja kinttaita.

Syylingit löytyivät etupäässä miesten jaloista kumisaappaiden sisältä. Ne eristivät kylmää ja lämmittivät jalkoja. Talven kylmyydessä ei kumisaappaita tietysti käytetty, mutta sohjosäällä ne olivat hyvät ja ovat edelleenkin. Kyllä ne syylingit naistenkin jalkoihin kelpasivat. Muistan, kuinka meillä Niemeläntörmän OOK:n myyjillä oli kovilla pakkasilla syylingit jaloissa. Siis sisällä, sillä kaupan lattiat olivat kylmät. Pelkät paksut, kevyet ja lämpimät huopoasyylingit jaloissa oli mukava tassutella.

Paltto ja pomppa

Miehet pysyivät lämpiminä palttoissaan. Se oli pitkä, vuorellinen talvitakki. Pomppa taas oli paksu, villakankainen puolipitkä miestentakki. Työasuna oli paljolti sarkapusero ja housuina sarkahousut.

Kun katselee hyvinkin vanhoja valokuvia, on merkillepantavaa, että rahvaallakin siinä 20–30-luvulla, ja ehkä aiemminkin, vaatetus oli fiksua. Kuvissa naisväellä on sievät leningit tai puserot ja pitkät hameet. Miehet poseeraavat komeissa takeissa ja puvuissa, raakut (kravatit) kaulassa. Ne ovat tietenkin pyhä- ja juhla-asuja. Vanhat kuvat ovat hyvänlaatuisia ja taustana näkee niissä usein jonkinlaista rekvisiittaa. Näinä päivinäkin näkee taas kuvaamoissa otetuissa valokuvissa rekvisiittataustoja.

Wanhoissa kuvissa näkyy myös pussihousuja, ja säärystimet ainakin yhdellä miehellä. En oikein tiedä mikä kansanosa silloin käytti mm. pussihousuja ja säärystimiä. Osa kuvista on niin vanhoilta ajoilta – isän ja äidin peruja kuinka kaukaa lieneekään – etten tunnista kaikkia henkilöitä. Muistan tosin, että myöhemmin maalais-isännät ainakin pitivät jaloissaan pussihousuja.

Sisätyötä tekevillä virkamiehillä oli töissä yllään joko puku tai suorat housut, kauluspaita ja sen päällä joko puvuntakki, slipoveri tai pulloveri. Kravatti, täydensi asua. Slipoveri ja pulloveri olivat hihattomia, lämpimiä neulepuseroita. Toki niitä käyttivät miehet yleensäkin.

Vanhaan aikaankin – ja olletikin silloin – päällepantavat riippuvat paljolti lompakon sisällöstä. Sota-aikana ja sodan jälkeen myös siitä, mitä sattui kaupoissa olemaan.

Vinkkelit ja jatsarit

Mitä jalkineisiin tuli, niin jaloissa oli joko vinkkelit (huopatossut) tai talvikengät. Miehillä oli myös jalkineita, joiden terät olivat huopaa ja varret nahkaa. Niin sanottuina parempina kenkinä miehet pitivät jalassaan pattiineita ja jatsareita. Kielitoimiston mukaan patiini on nilkan yli ulottuva miesten nahkakenkä. Patiini tulee ilmeisesti ranskan bottine-sanasta, arvelee Suomi 24 -hakukone.

Jatsarit olivat nahkaa, pohjat kumia tai nahkaa. Nahkaiset lapikkaat olivat puolestaan niitä kippurakärkisiä saappaita. Mahtaneeko olla vielä nykyaikanakin? Ei pidä unohtaa myöskään Aino- ja Reino-tossuja, jotka kylläkin ilmestyivät kuvioihin myöhemmin. Mutta ne ovat sitkaasti pysyneet pinnalla kuin ongen korkki.

Mainitsinkin jo säärystimet. Mutta yllätys tavallaan, näinä päivinäkin säärystimiä käytetään. Muun muassa urheilijalla oli olla sellaiset harjoitellessaan juoksua kylmässä. Säärystimissä ei ole teräosaa.

Naisten juhlakenkiä sanottiin muuten näppäskengiksi tai ehkä hieman leikillisesti koppakengiksi. Märällä kelillä näppäskengät saivat suojakseen kumiset päällyskengät. Miesten pikkukengät pysyivät kuivina kalossien sisällä.

Laamapaita aluspaidan päälle

Siihen aikaan, mihin muistini yltää, naiset käyttivät alusasuina trikoopaitaa ja -housuja. Laamapaitaa pidettiin aluspaidan päällä. Aina silloin tällöin kiertävä kauppias kävi kapsäkkeineen kauppaamassa naisten Interlock-asusasuja. Hän kiersi mökistä toiseen ja puhui vähän mitä sattuu. Mutta myyntitavarat olivat laadukasta trikoota. Housut lahkeellisia, porsaanvärisiä ja lämpimiä. Sellaisia niitä vanhaan aikaan käytettiin. Ne olivat kunnon pöksyjä eivätkä mitään rihmoja niin kuin tätä nykyä mainoksissa näkee. Eiväthän ne nykyiset olemattomat kangassuikaleet lämmitä pemppua (pyllyä) himpun vertaa!

Kun olin pikkutyttö, rintaliivejä ei ainakaan kypsemmän iän naisilla vielä ollut. Olikohan niitä edes kaupan? Tai jos oli, olivatko kenties vain hienojen naisten saavutettavissa? Vähitellen rintaliivejäkin alkoi olla saatavilla, ja omassa nuoruudessani jo hyvinkin.

Talvisin sukkapuikot saivat liikettä, kun kudottiin pässinpökkimiä, lampaanvillaisia asusteita. Monesti lanka oli omasta lampaasta kerittyä, kartattu ja rukilla langaksi kehrättyä.

Vanhat rakennukset pakkasivat olemaan, jos nyt ei ihan hollitalleja, niin ainakin sinnepäin. Siis vetoisia asumuksia. Sisävaatetuskin piti olla paksuhko. Ja saalihan se oli vanhempien ihmisten hartioilla hyvä lämmittäjä.

Miesten ja poikien alusvaatteina oli laneli (flanelli)-housut ja lanelipaita. Flanellia kuuli sanottavan myös raneliksi. Siis ranelipaita, ranelihousut… Välihousuina miehet pitivät ainakin villahousuja. Tamppahousutkin ovat olleet kuvioissa aika pitkään. Hän, joka joutui kulkemaan pyörällä työmatkansa – kuten suuri osa Santaholman työläisistä – tarvitsi pöksyjä ”vinon pinon” päällekkäin. Nykyisin puhuttua kerrospukeutumista on toteutettu ehkä ilmoisen iät.

Karvareuhka arkipäähine

Entäs päässä? No päässä oli miehillä arkena karvareuhka, jonka sai vedettyä tietysti korvillekin. Hattu tällättiin päähän pyhinä tai jonnekin lähtiessä – jos silloinkaan. Korvaläpät suojasivat silloin, kun lakki ai antanut suojaa korville.

Naisten päätä peitti lämmin huivi tai varojen antaessa myöten kangas- tai turkislakki. Pienemmällä väellä oli jonkinsorttinen lämmin takki tai pusero, talvilakki tai villamyssy, ja jaloissaan villasukat ja huopatossut. Ihan pienillä muun muassa lämpöiset tamaskit, damaskit. Voi sanoa, että ne olivat sen ajan villasukkahousut ilman teräosaa. Kudotut töppöset tulivat pienimpien lapsukaisten jalkaterien lämmikkeeksi.

Arvattavasti vanhan ajan asusteina oli paljon muutakin. Sellaisia vaatteita, joista en tiedä tai joita en hoksaa. Ehkä joku kertoo niistä.