Monia vuosikymmeniä sitten kylien osuuskaupat ja muut kyläkaupat olivat pienoisia tavarataloja valikoimiltaan. Valitettavasti ajan myötä monet kaupat lopetettiin. Haukiputaan Niemeläntörmällä oli parhaaseen aikaan neljä ruoka- ja sekatavarakauppaa: Haukiputaan Osuuskauppa, Oulun Osuuskauppa, Raution kauppa ja Puuperän kauppa. Enää ei ainuttakaan. Suuremmat yksiköt tulivat muotiin, ja tavaravalikoima supistui, kun alkoi ilmestyä erikoisliikkeitä.

Oulun Osuuskaupassakin Niemeläntörmällä myytiin ennen yhtä jos toista. Muun muassa lihat, makkarat, leivät ja jauhot tulivat leipä- tai kuorma-autolla Oulusta. Jauheliha jauhettiin kaupassa, naudan- ja sianlihat tulivat isoina köntteinä. Ne pienittiin lihapölkyn päällä lihakirveellä ostajan haluaman määrän kokoisiksi, ainakin suunnilleen.

Jauhot kaadettiin säkistä laariin. Ostotilanteessa sieltä soukalla paperipussiin ja punnittiin se määrä, minkä asiakas halusi. Kerran eräs vanhempi ihminen tuli käytetty jauhopussi hyppysissään jauhonostoon. Sen ajan kierrätystä! Minunkin puotipuksuaikanani myytiin alkuun vielä raakaakin papukahvia, jolloin se piti kotona paahtaa hällän päällä rännärillä. Valmiiksi paahdettu kahvi jauhettiin kaupan sähköisessä myllyssä, karkeaksi tai ohuemmaksi, asiakkaan valinnasta riippuen.

Lyhyttavaraa oli monenlaista, ja joitain kankaitakin. Oli näppärit, partavedet, illotiinit (Illodin). Löytyi myös kuminauhaa, kanttinauhaa ja sukkanauhaa. Illodinia jotkut ressukat ostivat muka suunhuuhteluun, mutta mahanhuuhteluun se melkoisella varmuudella meni.

Myyntitavaraa olivat myös pesupulverit, saippuat, lipeäkivi, naulat, niitit jne. Ja mitä ei ollut, se tilattiin. Vaikka kumisaappaat.

Ja mitä ei saanut tilaamallakaan, sen toi Oulusta nuori puuseppä Jaakko Paavola! Ehkä tuo oli hieman liioitellen sanottu, mutta tosi on, että Jaska toimitti monen kyläläisen tarvikeostoksen. Hän toimi Oulussa kultaseppänä Pekurin kultasepänliikkeessä. Kerran hän ”joutui” ostamaan jopa naisten käsilaukun.

Sementtiä ja rehuja

Ulkovarastosta löytyi tervaa kuten myös maaliaineeksi käytettyä kimröökiä (nokimustaa), punamultaa, maaliöljyä ja tärpättiä. Sementtiä ja kalkkiakin varasto piti sisällään. Ainakin OOK:n Asemakylän myymälässä oli myös hevosenkenkiä, hevosenkenkänauloja, rehuja, lannoitteita ja muuta maatalouteen liittyvää. Siellä oli myös eläinten nahkojen ostopalvelu. Vuodat lähetettiin Ouluun. Bensantarvitsijoille myyjä kävi pumppaamassa pihalla olevasta bensiinin myyntipaikasta menoainetta. Öljyt olivat varaston puolella.

Nykykaupasta vaikea löytää sitä oikeaa

Kun katsoo nykyisten myymälöiden valikoimaa, niitä rasittaa joissakin tuotteissa ostajan kannalta orjallinen formaatti. Hyi, että tuli sanottua hienosti! No vähemmän hienosti sanottuna kaupat pysyvät visusti tietyissä tavaramerkeissä. Sopimustensa mukaisesti tietenkin. Silti kauppojen hyllyt ovat kymmeniä metrejä pitkiä ja joistakin tuotteista lajivalikoimaa on yltäkylläisesti niin, että sitä ”oikeaa” on jopa vaikea löytää.

Ollaan silti tyytyväisiä. Viisainta ollakin, kun ajattelee, miten paljon maailmassa on niitä, jotka hamuavat pienintäkin ruokapalasta. Oli se mitä tahansa.