Toivo-laiva rakennettiin 1871, mutta esikuvansa sillä on kauempana historiassa, sillä Toivo laivan nimenä on ollut hyvin yleinen. Toivo oli fregatti, suurin Oulussa rakennettu laiva, mutta pienten, rannikkolaivojen osuus on ollut alueellamme kuitenkin merkittävin.

Purjealusten rakennushistoria juontaa Suomessa 1500–1600 -luvuille, jolloin rakennettiin pienehköjä yksi- tai kaksimastoisia, 15–20 metriä pitkiä kauppa-aluksia. Esim. bojorttia on rakennettu Jouksholmenin veistämöllä, Pohjanmaalla vuosina 1675–1679 yhteensä 18 kappaletta. Bojortin alkuperämaana pidetään Hollantia. Muita tämän ajan 1700-luvun alustyyppejä olivat mm. flöitit, bootit, katit, koffit, kaljuutit ja snaut.

Snau oli aikakautensa suurin kaksimastoinen tyyppi, jota rakennettiin myös Suomessa aina 1800-luvulle saakka. Snaun tai snouvin rinnalla esiintyy oululaisissa laivaluetteloissa sellaisia alustyyppejä kuin kaljaasi, jahti, jähti, kuunari, prigantiini, kreijari, priki, fregatti ja parkki, joka yleistyi 1800-luvun loppua kohden. Kuten huomataan, alustyyppejä oli runsaasti. Suurimmat niistä kuitenkin kolmimastoisia, kuten fregatti Toivo.

Tässä yhteydessä on syytä mainita kauppalaivastomme perustyyppien suunnittelija, F. H. Chapman, joka toimi mm. Viaporin telakan johtavana laivanrakennusmestarina vuosina 1762–64. Chapman kävi jo aiemmin 1758–1759 Pohjanmaalla tutkimassa laivanrakennukseen sopivia metsiä ja tutustui ennen kaikkea alueemme veistämöihin eli varveihin.

Kurtinhaudan ja Annonniemen varvit

Millaisia aluksia ja missä niitä sitten alueellamme rakennettiin? Suurimmat laivat rakennettiin luonnollisesti Oulussa. Veistämöiden paikoista mainittakoon Korkeasaari, Toppilan salmi, Varjakka ja myöhemmin Pateniemen saha. Pienempiä varveja on ollut myös Haukiputaalla, Iissä, Kuivaniemellä ja Kemissä. Haukiputaalla on 1700-luvulla ollut laivavarvit Martinniemen Kurtinhaudassa ja Annonniemessä. Iissä on laivoja rakennettu jokisuulla ja Olhavassa, Kuivaniemellä omilla rannoillaan ja Varvinkarissa. K. M. Engmanin kauppahuone omisti Kurtinhaudan laivaveistämön ja lienee ollut 1800-luvun alussa Oulun suurin laivanvarustaja.

Kurtinhaudan laivaveistämölle myönnettiin privilegio v. 1782 ja Uhlströmin omistuksessa olleelle Annonniemelle samoin v. 1782. Haukiputaalla rakennettiin myös isompia aluksia. Fregatti Le Gouverneur de la Nord, valmistumisvuosi 1779, purjehti kapteeninsa Gustaf Sevonin johdolla aluksi terva- ja pikilastissa Lontooseen, missä lasti myytiin oululaisten isäntien (Lundman, Nylander, Fellman, Franzen ja Engman) laskuun. Sieltä laiva lähti ansaitsemaan rahaa Välimeren rahdilla, mutta joutui matkalla, 10.11.1780, espanjalaisten kaappaamaksi; sitä pidätettiin Malagassa kevättalveen 1781 saakka. Laiva, jonka kantavuus oli 138 lästiä (noin 200 tonnia) haaksirikkoontui sittemmin 1784.

Laivoja rakennettiin paitsi omaan tarpeeseen niin runsaasti myyntiin. Vuonna 1774 Haukiputaalla rakennettu fregatti Hoppet, 170 lästiä, myytiin Ranskaan 1779 lasteineen 10 734 riikintaalarista.

Muista Haukiputaalla rakennetuista laivoista mainittakoon Kurtinhaudalla 1814 rakennettu 203 lästin Superbe, v. 1815 rakennettu priki Faforite, 134 lästiä sekä suuri alus, 313 lästin fregatti Sultan, joka kuului kauppaneuvos Engmanille. Oululainen hovineuvos, Nybyn lasitehtaan vuonna 1784 perustanut Johan Nylander, myi Olhavan veistämöllä rakennettuja aluksia pääkaupunkiin Tukholmaan.

Talonpoikaisjähdit

Kuitenkin suurin osa Haukiputaan, Iin, Kuivaniemen ja Simon laivoista oli pienempikokoisia, sluuppeja ja jähtejä, joita rakensivat myöskin talolliset. Talonpojat saivat vuosien 1765–1766 valtiopäivillä vapaan purjehdusoikeuden valtakunnan alueella. Isoille, katetuille aluksille ei lupaa myönnetty, joten talonpoikien piti tyytyä pienempiin kattamattomiin aluksiin. Vasta vuonna 1842 poistuivat kaikki rajoitukset ja kannellisiakin jähtejä voitiin rakentaa.

Jähdin esikuvana voidaan pitää A. F. Chapmanin suunnittelemaa kaljaasia, joka oli varsin yleinen laivatyyppi. Jähdit olivat kaksimastoisia keulapuomilla varustettuja purjealuksia. Isossa mastossa ja perämastossa oli tavallisesti kiinteä kaffeli. Suurimmat purjeet olivat isoseeli ja takaseeli, niiden yläpuolella toppiseeli sekä edessä kliivarit. Runko oli 16–22 metriä pitkä, leveyttä 5,5 metristä 6,2 metriin. Matalien lastauspaikkojen vuoksi syväys jäi 1,5 metristä 1,9 metriin. Perällä oli kajuutta nukkumista, keittämistä ja oleskelua varten. Jähdeillä kuljetettiin sahatavaraa, tervaa ja mm. halkoja, kalaa, nahkoja ja voita pääasiassa Ouluun, mutta käytiinpä Tukholmassakin saakka. Takaisin tuotiin siirtomaatavaraa, kuten suolaa, jauhoja ja mm. rakennustarvikkeita.

Vaikka jähdeillä purjehdittiin vielä 1900-luvun puolella, on niistä säilynyt vain muutamia valokuvia jälkipolville noista ajoista kertomaan. Niistä tunnetuimpia lienee kuva Kaiston jähdistä, Ahdista, Olhavajoen suulla 1900-luvun alussa.

Laivarakentamisen huippukausi

Laivojen rakentamisen huippukausi osuu 1850-luvun lopusta 1860-luvulle ja kestää varsin lyhyen ajan. Krimin sodan aikana vuosina 1854–1856 hävitti englantilainen laivasto-osasto suurimman osan Oulussa ja perämeren rannikolla olleista laivoista. Kellolaisten ja iiläisten talonpoikaislaivoja poltettiin yhteensä 20, 6 735 ruplan arvosta. Oulun satamassa poltettiin kaksi laivaa, Olof Viinamäen jähti Olof ja Benjamin Kurttilan jähti Sultan. Sen lisäksi kaapattiin ja poltettiin kaksi laivaa Kellonlahdessa, kolme Haukiputaan edustalla, kaksi Kemin edustalla, neljä laivaa Kuivaniemen edustalla, Simossa varvilla ollut kuunari ja neljä jähtiä Simon saaristossa.

Sodan loputtua pääsi laivanrakennus nopeaan nousuun. Kolmessa vuodessa Oulun kauppalaivaston lästimäärä oli noussut korkeammaksi kuin ennen sotaa. Vuonna 1867 saavutettiin ennätys; 9080 lästiä ja 41 laivaa. Oulu oli noussut Suomen toiseksi suurimmaksi merikaupungiksi Raahen jälkeen.

Merkittävä osuus laivojen rakentamisessa oli Pateniemen laivavarvilla, joka perustettiin Haukiputaan Kellon kuuluneelle Pateniemen tilalle. Ensimmäinen laiva valmistui jo vuonna 1858. Se sai nimekseen Suuriruhtinas Konstantin. Niin Pateniemen kuin toisen oululaistelakan, Varjakan varvin, odotukset kohdistuivat siihen, että Venäjän valtio tilaisi heiltä sota-aluksia. Odotuksissa jouduttiin kuitenkin pettymään, sillä Oulun seudulla rakennettiin ainoastaan yksi sotalaiva, Pateniemessä valmistunut korvetti Waråg eli Varjakka. Varjagin rakentaminen liittyi Venäjän laivanrakennusohjelmaan, jonka mukaan oli tehtävä 14 korvettia. Ne oli varustettava 200 hevosvoiman höyrykonein, 18–26 tykillä. Korvetti oli 1700-luvun lopulla fregatista kehitetty sota-alus, mutta se oli fregattia keveämpi ja ketterämpi. Laiva soveltui partiointiin ja kauppapurjelaivojen kaappaamiseen. Kuitenkin samanaikaisesti kehitetyt panssarilaivat olivat osoittautuneet paremmiksi, ja näin ollen puisten sotalaivojen aikakausi oli ohitse.

Laivavarvi siirtyi 1856 kauppaneuvos Bergbomin omistukseen. Hänen aikanaan purjealuksia rakennettiin siellä 11 kappaletta. Bergbomin kauppahuone tunnetaan myös merkittävänä sahojen perustajana. Bergbom oli perustamassa mm. Iihin Suomen ensimmäistä höyrysahaa, Maunun sahaa Haukiputaalle ja Pateniemen sahaa. Pateniemen varvilla rakennettiin vielä Gustaf Adolf -niminen fregatti, kolmimastoiset parkit Kaleva, Felix, Onni ja Birger, kaksimastoinen Aalto ja hinaaja Jalo. Viimeinen Pateniemen varvilla v. 1873 rakennettu suuri alus, parkki Felix, oli myös viimeinen Oulun seudulla rakennettu purjealus.

Laiva Toivo, Oulu

Syyskuussa 1871 valmistui Toppilan veistämöltä suurin Oulussa koskaan rakennettu purjelaiva. Se oli J. W. Snellman G:son varustamon kolmimastoinen fregatti Toivo. Sopimus aluksen rakentamisesta tehtiin varustamon ja veistämön välillä 20.12.1869, ja rungon ilman takilaa piti olla valmiina 1. maaliskuuta 1871. Laivan rakentamisesta vastasi 32 kirvesmiehen mestarina Joh. Kjeldström. Aluksen piirustukset oli tehnyt William H. Varney Bostonissa, Pohjois-Amerikassa.

Kaksikantisen laivan pituus oli 57 m, leveys 12 m ja ruuman korkeus kölistä pääkanteen 7,5 m. Kantavuus oli 530 lästiä eli 1 058 rekisteritonnia. Keskimäärin tuonaikaisten oululaisten laivojen tavallinen koko oli 300–400 lästiä. Oulu oli suuri laivanvarustajakaupunki, jossa rakennettiin Oulun tapulioikeuksien jälkeen yli 500 luetteloitua laivaa. Niistä fregatti Philadelphia vuodelta 1762 on ensimmäisenä ja Pateniemessä 1874 rakennettu parkki Felix viimeisenä.

Aluksen ensimmäisenä kapteenina oli nuori, 23-vuotias Henrik Wilhelm Snellman, varustajan poika. Laivaväkeä oli 19 miestä. Ensimmäinen matka tehtiin Englantiin, Liverpooliin, jonne saavuttiin marraskuun lopulla 1871. Aluksen pohja päällystettiin kuparilevyillä trooppisten vesien simpukoita ja pieneliöitä vastaan. Tämä näkyy selvästi mm. Toivosta tehdyissä maalauksissa.

Toivo teki useita pitkänmatkan purjehduksia; se kävi mm. 1873 Cardiffissa ja Honkongissa, 1876 Pensacolassa, Liverpoolissa, Setubalissa ja Oulussa, jonne saapuessaan se törmäsi karille Marjaniemen lähellä. 1878 käytiin Surabajassa, 1879 Rio de Janeirossa, Rochefordissa ja Philadelphiassa.

1879 otti laivan päällikkyyden H. W. Snellman vanhempi, joka sittemmin toimi Oulun satamakapteenina ja kuoli 93-vuotiaana 1934. Hamina-Villen alaisuudessa laiva teki vuosien 1879–80 aikana kaksi matkaa Amerikkaan, toisen Philadelphiaan, toisen New Yorkiin. Elokuussa 1880 Toivo tuli Kööpenhaminan kautta Ouluun toisen kerran. Silloin aluksen takilassa tehtiin muutoksia. Takimmaisesta mastosta poistettiin raakapurjeet ja laiva takiloitiin parkiksi.

Toivo kävi Oulussa myös vuosina 1883 ja viimeisen kerran 1885. Vuoden 1887 lopulla Toivo vietiin Cardiffiin, missä se tammikuussa 1888 myytiin norjalaiselle varustajalle Osloon. Kauppahinta oli 2 700 puntaa. Alus poistettiin Lloyd’sin rekisteristä 1895. Syytä tähän ei ole saatu selville sen enempää kuin laivan vaiheistakaan norjalaisten varustamana.

Kuuluisaksi Toivo-laivan teki siitä tehty Oulun tunnetuin merimieslaulu, Toivon laulu. Tämä Toivon Herrasta, siis H. W. Snellmann nuoremmasta kertova laulu tehtiin parkkilaiva Onnissa matkalla Dublinista Baltimoreen. Baltimoresta sanat lähetettiin New Yorkiin Wallgrenin Allulle, joka sävelsi ne. Kun laiva 1877 saapui Ouluun ja väki lähti rediltä isolla paatilla läpi Toppilansalmen kaupunkiin soutamaan, se lauloi yhtenä miehenä Toivon laulua.