Sisällysluettelo

  1. Työväenaatteen saapuminen maalaispitäjään
    1. Vuosisadan vaihteen Haapavesi – rahvasta ja koulukansaa
    2. Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n perustaminen ja siihen johtanut kehitys
  2. Nuoren yhdistyksen toiminta – politiikkaa ja sirkushuveja
    1. Yhdistyksen tavoitteet ja yhteiset pelisäännöt
    2. Yhdistyksen toiminta – agiteerausta ja viatonta hauskanpitoa
    3. Poliittinen innostus johtaa tuloksiin
  3. Yhdistyksen jäsenrakenne
    1. Jäsenmäärän kehitys – suurlakon innosta vaalien jälkeiseen laantumiseen
    2. Kaiken kansan yhdistys – jäsenten sosiaaliset taustat

Johdanto

Liberalistinen eli wrightiläinen työväenliike rantautui Ruotsista Suomeen 1880-luvulla, mutta varsin pian sen sisäiset ristiriidat johtivat työväenjohtoisen, sosialistisen työväenliikkeen syntyyn. Ideologisen murrosvaiheen jälkeen, vuonna 1899 pidetyssä työväenyhdistysten edustajakokouksessa, päätettiin perustaa Suomen työväenpuolue, joka sai selväpiirteisen sosialistisen ohjelman Forssan kokouksessa vuonna 1903. Tällöin puolueen nimeen lisättiin määre ”sosiaalidemokraattinen”.1 Sosialistisen työväenpuolueen syntyyn ja kasvuun vaikutti niin kaupunkien tehdastyöläisten kuin maaseudun tilattoman väestönkin heikentynyt sosiaalinen ja taloudellinen asema.2 Pohjois-Suomessa poliittinen työväenliike sai alkunsa vuosina 1886–1894, jolloin wrightiläiset työväenjärjestöt aloittivat toimintansa Oulussa, Kemissä, Raahessa ja Kajaanissa. Ensimmäisiin Pohjois-Suomen maaseutupitäjiin, Liminkaan ja Kempeleeseen, perustettiin työväenyhdistykset 1890-luvun lopussa. Vuosina 1902–1905 tapahtui useissa pohjoissuomalaisissa työväenyhdistyksissä vallanvaihdos sosialistien eduksi.3

Haapavesi sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Pyhäjokilaaksossa. 1900-luvun alussa Haapavedellä oli noin 6 000 asukasta, joista huomattava enemmistö oli maata viljelevää väestöä. Maatalous oli 1890-luvulla pääelinkeino yli 80 prosentille haapavetisistä, joista yli puolet oli tilatonta väestöä. Teollisuus ja käsityö olivat pääelinkeinoina tuolloin vain 1,2 prosentilla väestöstä.4

Yhdistystoiminta virisi Haapavedellä 1890-luvulla nuorisoseuran perustamisen myötä.5 Haapaveden Työväenyhdistys perustettiin kesällä 1903, ja saman vuoden lopussa se liittyi Sosialidemokraattiseen Työväenpuolueeseen. Se oli myös ensimmäinen varsinainen poliittinen yhdistys Haapavedellä.6 Haapaveden Työväenyhdistyksen sääntöehdotuksessa sanotaan yhdistyksen tarkoituksen olevan ”olla yhdyssiteenä työväen ja ammattilaisten kesken, edistääkseen heidän parastaan henkisessä, aineellisessa ja siveellisessä suhteessa”.7 Työväenyhdistys lakkautettiin vuonna 1932 niin sanottujen kommunistilakien perusteella.8

Työni tarkoitus on tutkia Haapaveden Työväenyhdistyksen perustamiseen ja toiminnan muotoutumiseen liittyviä erityispiirteitä. Yhdistyksen perustamisen ja toiminnan lisäksi keskityn sen jäsenistöön: mitä ammattiryhmiä oli mukana, miten jäsenmäärä vaihteli, tapahtuiko jäsenrakenteessa muutosta ensimmäisinä toimintavuosina? Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat työväenyhdistyksen tavoitteet ja niiden toteutuminen käytännössä. Mielestäni on myös tarpeellista tarkastella itse paikkakuntaa, Haapavettä. Oliko 1900-luvun taitteen Haapavedellä mitään erikoispiirteitä, jotka olisivat vaikuttaneet työväenyhdistyksen perustamiseen, ja mikä oli Haapaveden väestörakenne tuolloin?

Työväenyhdistyksen olemassa oleva arkistoaineisto on määrällisesti vähäistä. Tutkimukseni päälähteenä on Haapaveden Työväenyhdistyksen arkisto, joka on järjestämättömänä Oulun maakunta-arkistossa. Lisäksi olen käyttänyt Haapaveden Opiston arkistoaineistoa sekä Haapaveden Raittiusseura Salama I:n arkistoa, joka sijaitsee Oulun maakunta-arkistossa. Aineiston vähäinen määrä ja vaihteleva laatu on asettanut omat rajoituksensa tutkimukselle; esimerkiksi kattava pöytäkirja-aineisto Haapaveden Työväenyhdistyksen arkistossa alkaa vasta vuodesta 1909. Alkuvuosilta on säilynyt vain muutamia pöytäkirjoja, joiden kautta yhdistyksen toimintaa voidaan tarkastella esimerkinomaisesti, mutta erityisesti yhdistyksen aatteellisen kehityksen tarkastelu tämän aineiston pohjalta on mahdotonta. Sen sijaan olen pyrkinyt työssäni tuomaan esille paikkakunnan ja yhdistyksen sisäisiä erityispiirteitä, joiden varaan työväenyhdistyksenkin toiminta perustui. Lähestymistapani on siis paikallishistoriallinen. Ajallisesti rajasin työni käsittelemään aikaväliä 1903–1907, työväenyhdistyksen perustamisesta ensimmäisiin eduskuntavaaleihin. Mielestäni vaalit ovat perusteltu rajapyykki, jota ennen yhdistyksen jäsenrakenne ja ideologia vasta saivat vakiintuneen muotonsa.

Haapaveden Työväenyhdistystä on tutkittu hyvin vähän. Haapavesi Ennen ja Nyt II -teoksessa on Rauno Rassin kirjoittama artikkeli ”Pitäjän politiikkaa ja poliitikkoja ennen II maailmansotaa”, jossa hän käy pääpiirteittäin lävitse Haapaveden Työväenyhdistyksen vaiheita lähinnä Kosti Raution keräämän aineiston pohjalta. Myös Rautio on koonnut aihetta sivuavan teoksen Kansanedustaja Juho Alfred (Ahvi) Komu 10.12.1877–16.12.1928. Elämäkertatietoja, joka käsittelee erästä Haapaveden Työväenyhdistyksen perustajajäsentä. Rautio on teoksessaan käynyt läpi asiaa koskevaa sanomalehtiaineistoa 1900-luvun alkuvuosikymmeneltä, joten itse en ole käyttänyt sanomalehtiä lähdeaineistona tutkimuksessani. Vertailukohteena käytän Kirsi Järvenpään pro gradu -työtä Limingan Työväenyhdistys 1898–1999. Pyrin ottamaan selvää, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä yhdistysten välillä on havaittavissa ja mistä ne johtuvat. Käyttämästäni tutkimuskirjallisuudesta tärkeimmiksi teoksiksi ovat nousseet Haapavesi Ennen ja Nyt II -kotiseututeoksen artikkelit, Risto Kentän pro gradu -työ Pohjois-Suomen työväenjärjestöjen asema valtakunnallisessa työväenliikkeessä 1880-luvun lopulta 1920-luvun alkuun sekä Martti E. Asunmaan pro gradu Oulun työväenliike vuosina 1907–1916.

1. Työväenaatteen saapuminen maalaispitäjään

1.1. Vuosisadan vaihteen Haapavesi – rahvasta ja koulukansaa

Vuosisadan vaihteen jälkeen Haapaveden väkiluku kasvoi voimakkaasti. Vuodesta 1900 vuoteen 1910 kasvua oli yli 14 prosenttia, kun vuodesta 1890 vuoteen 1900 kasvua oli vain 3,4 prosenttia.9 Väestönrakenne 1800-luvun lopulla oli alueelle hyvin tyypillinen: vuonna 1880 pitäjän asukkaista yli 90 prosenttia oli talonpoikaissäätyyn kuuluvia, kun taas säätyläisinä pidettyjä henkilöitä10 oli vain yksi prosentti väestöstä. Tilatonta väestöä oli jonkin verran enemmän kuin tilallisia, suurimpana ryhmänä mäkitupalaiset, joihin kuului kolmasosa tilattomasta väestöstä.11

Teollisuutta vuosisadan vaihteen Haapavedellä ei juurikaan ollut kotiteollisuutta lukuun ottamatta, vaikka tilastojen valossa 1890-luvulla teollisuus ja käsityöt olivat pääelinkeino 71 haapavetiselle, joka oli 1,2 prosenttia väkiluvusta.12 Vuonna 1906 Ruusu Merikallio perusti Haapaveden Kotimarjalan, joka suoranaisesti työllisti vain pari henkeä, mutta marjanpoiminta-aikaan se mahdollisti lisätulojen hankkimisen useille kymmenille perheille. Mylly- ja sahalaitokset myös työllistivät haapavetisiä: Joutennivan mylly työllisti 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jatkuvasti kolmesta neljään henkeä ja Haapakosken mylly parhaimmillaan jopa 20 henkeä.13

Vaikka vuosisadan vaihteessa Haapavesi oli monella tapaa tyypillinen maaseutupitäjä omalla alueellaan, erosi se yhdessä suhteessa naapuripitäjistään: Haapavesi oli alueellaan merkittävä koulu- ja sivistyspitäjä. Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Haapavedelle jo vuonna 1870, ja se oli yksi ensimmäisistä Pohjois-Suomeen perustetuista kansakouluista. Samoin 1890-luvulla Haapavedellä aloittivat toimintansa kaksi muuta merkittävää oppilaitosta: Rovastinna Nora Pöyhösen johtama Kasvitarha- ja keittokoulu perustettiin vuonna 1893, sekä piirilääkäri Konrad Relanderin (myöh. ReijoWaara) aloitteesta alkunsa saanut Keski-Pohjanmaan Kansanopisto (myöhemmin Haapaveden Kansanopisto)14 vuonna 1896. Kummankin sitoutumattoman oppilaitoksen tarkoituksena oli tehdä kansansivistystyötä, ja kummankin oppilaitoksen perustaminen oli ensisijassa yksityishenkilöiden henkilökohtaisen innostuksen ja panostuksen tulosta. Oppilaitoksiin tuli opiskelijoita jo ensimmäisinä toimintavuosina ympäri Suomen.15

1.2. Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n perustaminen ja siihen johtanut kehitys

Haapaveden Työväenyhdistys perustettiin 27.8.1903,16 ja saman vuoden joulukuussa se liittyi Suomen Sosiaalidemokraattiseen Työväenpuolueeseen.17 Luultavasti yhdistyksen perustamiseen lopullisen sysäyksen antoi aiemmin samassa kuussa pidetty Suomen Työväenpuolueen Forssan kokous. Työväenaatteen kipinä lienee kuitenkin Haapavedelläkin syttynyt jo paljon aikaisemmin.

Yhdistystoiminta Haapavedellä alkoi Haapaveden Nuorisoseuran perustamisesta vuonna 1897. Seuran perustajakokouksessa läsnäolleista seitsemästä henkilöstä kolme, Juho Alfred Komu, ylioppilas Elis Friman ja työnjohtaja J. V. Haanpää, olivat myöhemmin aktiivisesti mukana myös työväenyhdistyksen toiminnassa.18 Erityisesti on huomattava, että mukana oli tuleva SDP:n kansanedustaja J. A. Komu, joka myöhemmin toimi Haapaveden Työväenyhdistyksen johdossa.19 Hän oli varsin aktiivisesti mukana nuorisoseuran toiminnassa sen toiminnan alkuvuosina: hän toimi johtokunnassa ja kirjoitti aktiivisesti nuorisoseuran Virittäjä-lehteen.20 Nuorisoseura-aate saapui Haapavedelle kuitenkin jo vuosia ennen varsinaisen nuorisoseuran perustamista 1890-luvun alussa, jolloin piirilääkäri Konrad Relander ryhtyi järjestämään kulttuuripersoona Pasi Jääskeläisen kanssa haapavetisille nuorille nuorisoseurailtamien kaltaisia tilaisuuksia sunnuntai-iltapäivisin.21 On todennäköistä, että jo näissä tilaisuuksissa Friman, Haanpää ja Komu tutustuivat jo 1870-luvulta saakka Oulun Työväenyhdistyksessä toimineen Relanderin22 ajatuksiin sekä yhdistystoiminnasta yleensä että wrightiläisestä työväenaatteestakin.

Haapaveden Työväenyhdistyksen johtohahmoja sen perustamisesta saakka olivat työläistaustaiset veljekset, Juho Alfred ja Yrjö Komu,23 jotka molemmat olivat opiskelleet Haapaveden Kansanopistossa.24 Kansanopiston perustajahahmo, jo aiemmin mainittu piirilääkäri Konrad Relander, oli kunnostautunut paitsi suomenkielisen lääketieteen, myös politiikan saralla: hän oli Oulun kaupungin edustajana useilla valtiopäivillä ja toimi 1890-luvulla Oulun Työväenyhdistyksen puheenjohtajana.25 Vaikka hän itse ei varsinaisesti toiminut kansanopistossa, hän toimitti sen kirjastokokoelmaan runsaasti kirjallisuutta, joiden joukossa oli myös työväenasiaa käsitteleviä teoksia26 Kansanopiston kirjastokokoelmaan kuului muutenkin runsaasti sosialismia ja työväenliikettä käsittelevää kirjallisuutta,27 joten mielestäni on perusteltua sanoa, että tällä sitoutumattomalla oppilaitoksella oli selvä vaikutus työväenaatteen rantautumiseen Haapavedelle oppilaidensa kautta.

Mikä oli Kansanopiston vaikutus itse Haapaveden Työväenyhdistyksen perustamiseen? Työväenyhdistyksen jäsenluettelojen mukaan monet kansanopiston opiskelijat olivat yhdistyksen jäseniä opiskeluaikanaan. Myös kansanopiston opettajista Antti ja Hanna Muttonen toimivat työväenyhdistyksessä aktiivisesti.28 Rassin laatiman muistitietoihin perustuvan listan työväenyhdistyksen perustajajäsenistä vertaaminen kansanopiston oppilasluetteloihin ei kuitenkaan anna suoraa vastausta kysymykseen kansanopiston merkityksestä työväenyhdistyksen syntyyn.29 Vain muutamat työväenyhdistyksen perustajajäsenistä olivat opiskelleet Haapaveden Kansanopistossa,30 mutta on huomattavaa, että juuri he toimivat aktiivisesti yhdistyksessä johtokunnassa ja hallituksessa sekä muissa luottamustoimissa.31 Haapaveden Työväenyhdistyksen sääntöehdotuksessa painotetaan raittiusasian tärkeyttä,32 ja myös tässä voidaan mahdollisesti nähdä Konrad Relanderin vaikutus, sillä Relander oli vuonna 1898 alkaneen suuren juomalakkoliikkeen voimatekijöitä.33 Työväenyhdistyksen toiminnassa sen alkuvuosina oli vahvasti mukana myös opettajapariskunta Hanna ja Antti Muttonen.34 He molemmat toimivat opettajina Haapaveden Kansanopistossa 1900-luvun alkuvuosina, ja Antti Muttonen kuului myös opiston johtokuntaan sekä toimi johtokunnan puheenjohtajana 1905–1905.35 Kuitenkaan kansanopiston suoraa vaikutusta työväenyhdistyksen perustamiseen ei voida todeta; sen sijaan opiston epäsuora vaikutus yhdistyksen syntymiseen nimenomaan työväenaatteen Haapavedelle saapumisen kautta on mielestäni selvä.

Työväenyhdistyksen perustamiskokous pidettiin muistitietojen mukaan Haapaveden kirkonkylällä Launosen talon pihalla. Kokouksessa läsnä olivat muun muassa tulevat kansanedustajat J. A. ja Yrjö Komu sekä Iisakki Vahe sekä Kansanopistossa toiminut opettaja Antti Muttonen.36 Suurin osa muistitietojen mukaan mukana olleista oli erittäin näkyvästi mukana yhdistyksen toiminnassa sekä luottamustehtävissä että iltamaohjelmien järjestäjinä.37 Ensimmäisiä kokouksia yhdistys joutui toimitilojen puutteessa pitämään sellaisten yhdistyksen jäsenien luona, joilla oli tähän tarkoitukseen sopivat tilat. Ensimmäisen varsinaisen toimitilansa, kirkonkylällä sijaitsevan Laaksolan eli Huurteen talon, yhdistys vuokrasi.38 Ilmeisesti tämä tapahtui syksyllä 1903, sillä syyskuun kuukausikokouksessa päätettiin, että toimihuoneisto vuokrataan, ja valittiin henkilöt suorittamaan tätä tehtävää.39 Vuokrasuhde ei kuitenkaan ollut varsin pitkäaikainen, sillä Rassin mukaan toimintaa pyöritettiin myös useissa muissa toimitiloissa ennen kuin työväenyhdistys osti itselleen oman palstatilan vuonna 1907.40 Iltamia ja muita tilaisuuksia, kuten vappujuhlia, pidettiin myös Haapaveden nuorisoseuratalossa Ahjolassa pientä tilavuokraa vastaan.41

Haapavedellä kiinnostus työväenliikkeen toimintaan kasvoi vähitellen myös sivukylillä, ja jo vuonna 1906 perustettiin Haapaveden Mieluskylän Työväenyhdistys, jossa alkuaikoina oli jäseniä 37. Sen sijaan Vatjusjärven Työväenyhdistys perustettiin vasta vuonna 1912.42 Muille syrjäkylille mahdollisesti perustetuista yhdistyksistä ei ole tietoa.

2. Nuoren työväenyhdistyksen toiminta – politiikkaa ja sirkushuveja

2.1. Yhdistyksen tavoitteet ja yhteiset pelisäännöt

Tarkoitus: olla yhdyssiteenä työväen ja ammattilaisten kesken, edistääkseen heidän panostaan henkisessä, aineellisessa ja siveellisessä suhteessa. Ja työskentelee yhdistys siis ensiksi voimakkaasti edistääkseen säästö-, sairausavustus- ja eläkerahastoja, nautinta-asunto- ja ammattiyhdistyksiä, sekä muita yrityksiä, jotka ovat omiaan edistämään työväen hyvinvointia.43

Haapaveden Työväenyhdistyksen sääntöehdotuksessa käy selvästi ilmi, että yhdistyksen ensisijaisena tavoitteena on työväen sivistäminen ja taloudellisen aseman parantaminen. Kirjastojen ja lukusalien perustaminen sekä luentojen ja ”sivistävien huvitusten” järjestäminen korostuu sääntöehdotuksessa, samoin erityisesti raittiusasia:

––– herättää työväessä harrastusta raittiuteen ja yleensä siveellisen kunnon kohotukseen, perustamalla keskuuteensa raittiusjaostoja, sekä käyttämällä muita siveellisiä ja luvallisia keinoja.44

Raittiuden periaatteista pidettiin kiinni myös sääntökirjan ulkopuolella. Jäsenluetteloista löytyy useita mainintoja juopottelun takia erotetuista jäsenistä.45 Ilmeisesti etupäässä pyrittiin huolehtimaan omien tapahtumien siisteydestä: jäsenten yksityiselämään ei luultavasti puututtu. Sääntöehdotuksen mukaan jäsenen erottaminen yhdistyksestä tapahtui johtokunnan esityksestä yhdistyksen mielipiteen kuulemisen jälkeen. Erottamisen mahdolliseksi syyksi mainitaan järjestyksen rikkominen sekä yhdistystä alentava käytös.46 Jäsenluetteloissa tapahtuneiden erottamisten syyksi mainitaan joko juopottelu ja rettelöinti yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa tai jäsenmaksun maksamatta jättäminen. Yhdistyksestä erottamisia tapahtui tosin vain vähän.47

Sivistyksen ja valistuksen vastapainona sääntöehdotuksessa mainitaan myös taloudellinen puoli, jonka tarkoituksena oli toisaalta luoda yhdistykselle mahdollisuus rahoittaa ja kehittää omaa toimintaansa rahastoja perustamalla ja toisaalta perustaa erilaisia rahastoja, joiden avulla paikallisen työväestön elinolosuhteita pyrittäisiin parantamaan. Jo ehdotuksessa mainitaan erikseen rahastojen perustaminen omaa toimihuoneistoa varten,48 mutta oman työväentalon yhdistys rakensi vasta 1920-luvun alussa; siihen saakka toimintaa harjoitettiin vuokratiloissa.49

Työväenyhdistyksen johtokuntaan kuului yhdeksän jäsentä, jotka valittiin joka vuosi yhdistyksen vuosikokouksessa suljetulla lippuäänestyksellä. Johtokunnan lisäksi valittiin kirjuri vastaamaan kokousten pöytäkirjoista ja yhdistyksen kirjeenvaihdosta, rahastonhoitaja huolehtimaan yhdistyksen taloudellisista asioista, sekä kirjastonhoitaja huolehtimaan yhdistyksen kirjastosta ja lukusaleista sekä arkistosta. Näiden lisäksi valittiin huvitoimikunta, joka huolehti yhdistyksen järjestämästä seuraelämästä ja järjestyksenpidosta yhdistyksen tilaisuuksissa.50

Sääntöehdotuksen mukaan yhdistyksen jäseneksi hyväksyttiin 15 vuotta täyttäneet miehet ja naiset, jotka maksoivat ”sisäänkirjoitusmaksun”. Tämän lisäksi jäsenten tuli maksaa vuosittain jäsenmaksua. Vuonna 1905 kumpikin näistä maksuista oli 25 penniä hengeltä, mutta jäsenluetteloiden mukaan muutamat jäsenet maksoivat ilmeisesti vapaaehtoista lisämaksua jopa kolmeen markkaan saakka. Yhdistyksessä aktiivisesti toimivat jäsenet voitiin harkinnan mukaan vapauttaa maksuista. Jäsenyys oli mahdollista säilyttää paikkakunnalta muuttamisen jälkeenkin; näin toimi esimerkiksi Oulussa Kansan Tahdon toimittajana vuonna 1906 toiminut ja seuraavana vuonna kansanedustajaksi valittu J. A. Komu.51

Haapaveden Työväenyhdistyksen tavoitteet vuonna 1903 olivat lähestulkoon samat kuin Limingan Työväenyhdistyksen vuonna 1898 vahvistetuissa säännöissä; ainoastaan mitään mainintaa ”kristillissiveellisestä perustuksesta” ei Haapaveden Työväenyhdistyksen sääntöihin enää sisältynyt.52 Kuitenkin sääntöehdotuksen perusteella voidaan katsoa Työväenyhdistyksen toiminnan perusteiden olleen lähellä liberalistista linjaa. Tästä huolimatta ehdotuksen viidennessä pykälässä on maininta, että yhdistyksen johtokunnan jäsenistä 2/3 täytyi olla työväkeen kuuluvia henkilöitä.53

2.2. Yhdistyksen toiminta – agiteerausta ja viatonta hauskanpitoa

Haapaveden Työväenyhdistyksen ensimmäisinä toimintavuosina viriteltiin vilkasta huvielämää. Säilyneiden pöytäkirjojen perusteella iltamat ja yhdistyksen kokoukset olivat hyvinkin ohjelmallisia: esimerkiksi 13.9.1903 pidetyssä kuukausikokouksessa kuunneltiin ensiksi Matti Hillisen pitämä puhe, Klaara Brusilan esittämä runo, J. A. Komun opettavainen kertomus sekä Kalle Keckmanin runo. Vasta ohjelman jälkeen alettiin käsitellä varsinaisia kokoukseen kuuluvia asioita. Iltamia pidettiin myös erikseen, ja niiden järjestäminen oli huvitoimikunnan vastuulla. Yleensä iltamien ohjelmaan sisältyi poliittisia puheita, näytelmä tai vuoropuhelu, runolausuntaa, sekä lopuksi leikkiä eli tanssia. Myös keskustelulle varattiin aikaa ohjelmaa suunniteltaessa.54Järvenpään mukaan iltamilla oli tärkeä osa suomalaisessa työväenkulttuurissa. Ne loivat toiminnalle taloudellisen pohjan, ja iltamissa oli myös mahdollista valistaa työväkeä sekä levittää työväenaatetta. Samalla iltamat toimivat taideharrastusten kanavana.55 Mitä ilmeisimmin iltamien merkitys yhdistyksen toiminnan rahoittamiselle on ollut suuri Haapavedelläkin: jäsenmaksujen lisäksi Haapaveden Työväenyhdistyksellä ei juuri muita tuloja ollut. Toisaalta iltamat olivat paras keino tehdä yhdistys tunnetuksi ja saada lisää jäseniä – varmasti monikin jäseneksi liittynyt tutustui yhdistyksen toimintaan juuri iltamien kautta ennen jäseneksi liittymistään.

Työväenyhdistys järjesti vappujuhlan vuodesta 1904 lähtien säännöllisesti joka vuosi. Vuonna 1904 juhla koostui Sulkaperälle suuntautuvasta kävelyretkestä, jonka lähtöpaikkana oli nuorisoseurantalo Ahjola. Retken päätepisteessä oli yhteislaulua, keskustelua sekä leikkiä. Samana iltana järjestettiin Ahjolassa myös iltamat, joiden ohjelmistoon kuului ”kertomus, runo, esitelmä, satu, kertomus, lopuksi leikkiä”. Yhdistykseen kuulumattomilta perittiin pääsymaksu, yhdistyksen jäseniltä ei.56 Vapun lisäksi kävelyretkiä ja mielenosoituksia järjestettiin muulloinkin. Esimerkiksi 5. päivänä kesäkuuta 1904 kello 16 suunnattiin taas Sulkaperälle. Määränpäässä pidettiin esitelmiä: Matti Wiitanen puhui äänioikeudesta, J. P. Junttila kieltolaista ja J. A. Komu ”normaalityöpäivästä”.57Raution mukaan myös Kansan Tahdossa 3.6.1906 oli kirjoitus Haapaveden Työväenyhdistyksen mielenosoitusretkestä, jolla pidettyjen esitelmien aiheet olivat hyvin samankaltaiset kuin edellä mainitulla retkellä: J. A. Komu puhui valtiollisesta vapaudesta, Matti Wiitanen kahdeksan tunnin työpäivästä, A. Muttonen sananvapaudesta, Matti Ollanketo kieltolaista ja Aadolf Jussila yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta. Mielenosoitusretkellä oli ollut mukana noin sata henkilöä, joista suurin osa oli ollut miehiä.58 Luultavasti kävelyretkien tarkoitus oli saada hieman syrjempänäkin asuvia kiinnostumaan yhdistyksen toiminnasta.

Näiden esimerkkien perusteella voidaan päätellä, että Haapaveden Työväenyhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa pidetyt puheet olivat enimmäkseen poliittisia ja aatteellisia. Näillä kyseisillä retkillä pidetyt esitelmät heijastelivat tuolloin yleisesti esillä olleita poliittisia kysymyksiä, ja on luultavaa, että esitelmät pidettiin etupäässä sanomalehtikirjoitusten pohjalta. Valitettavasti puheiden luonnoksia ei ole arkistoista löytynyt.

Raution mukaan työväenyhdistyksen kirjastossa oli 114 nidettä jo vuonna 1903 ja vuonna 1906 124. Vuoteen 1912 mennessä nidemäärä nousi jo 314 kappaleeseen.59 Se, että yhdistys on jo heti toiminnan alkaessa kiinnittänyt huomiota kirjastokokoelman muodostamiseen, kertoo mielestäni ennen kaikkea halusta sivistää työväestöä. Valitettavasti vain vuoden 1912 lainaajatiedot ovat säilyneet. Vuonna 1912 kirjastokokoelmaan kuului etupäässä romaaneja, kuten Setä Tuomon tupa, Tytöistä parhain ja Tuomas piispa, Juhani Ahon teoksia, opettavaisia kirjasia, mm. J. V. Snellmanin elämä, sekä eri sanomalehtien vuosikertoja, kuten Pellervo ja Lasten kuvalehti. Yleissivistävien teosten lisäksi kokoelmaan kuului myös työväenaatteeseen liittyviä kirjoja ja lehtiä, esimerkiksi Työväenpuolueen kokousten painettuja pöytäkirjoja ja työväenkalentereita, mutta nämä olivat selvänä vähemmistönä niin hyllymetreinä kuin lainaajamäärinä mitattuna.60 Luultavasti tilanne on ollut sama myös yhdistyksen ensimmäisinä toimintavuosina, joskin työväenaatteeseen liittyvää materiaalia on saatettu lainata enemmän innostuksen vallitessa etenkin vuoden 1905 suurlakon jälkimainingeissa.

Osuustoimintaa ei Haapaveden Työväenyhdistyksen säilyneiden pöytäkirjojen mukaan yritettykään yhdistyksen tuella saada käyntiin,61 mutta sen sijaan muutamat yksityiset henkilöt virittelivät osuuskauppatoimintaa Haapavedelle syksyllä 1903, melko pian työväenyhdistyksen perustamisen jälkeen. Osuusliike kuitenkin päätyi konkurssiin jo vuonna 1905. Osuustoiminnalle Haapavedellä olisi Ahosen mukaan pitänyt olla huomattavasti paremmat lähtökohdat, sillä Haapaveden kansanopistossa oppilaita koulutettiin osuustoimintaan asiasta innostuneen rehtorin, Lauri Merikallion, opastuksella.62 Onkin hyvin luultavaa, että tämä varhainen osuustoimintakokeilu olikin etupäässä kansanopiston innoittamaa, ei työväenyhdistyksen, mutta toisaalta kansanopiston innostuksen osuustoiminnasta voidaan ajatella osoittavan sen kiinnostusta myös työväenaatetta kohtaan.

Työväenyhdistyksen perustamisen aikoihin Haapavedellä toimi jo vahva nuorisoseuraliike. Itse asiassa työväenyhdistyksen perustamiseen johtaneessa kehityksessä nuorisoseuralla on vahva rooli: olivathan kumpaakin yhdistystä perustamassa osin samat henkilöt ja kummankin yhdistyksen perustamisen taustalla on Konrad Relanderin vaikutus.63 Ilmeisesti nuorisoseura kuitenkin koki uuden yhdistyksen toiminnan uhakseen, sillä vuonna 1904 eräässä kuukausikokouksessa käsiteltiin tanssin ottamista mukaan nuorisoseuran ohjelmistoon. Asian esille tuomista perusteltiin sillä, että paikkakunnalle oli perustettu yhdistyksiä, joiden sanottiin vetävän puoleensa nuorisoa juuri tanssin avulla.64 Mitä ilmeisimmin ”näillä yhdistyksillä” tarkoitettiin juuri työväenyhdistystä, jonka ohjelmistoon toden totta tanssi kuuluikin. Mutta ei ole uskottavaa, että ainoastaan tanssi olisi tehnyt toimintaansa aloittelevan yhdistyksen uhkaksi vakiintuneelle nuorisoseuralle: mielestäni on todennäköistä, että myös muu ohjelmisto herätti Haapaveden nuorisossa innostusta. Huomattavaa on, että vaikka nuorisoseura ko. kokouksessaan päätti hyväksyä tanssin mukaan omiin iltamiinsa,65 ei se silti johtanut työväenyhdistyksen toiminnan hiipumiseen. Muutakin yhdistystoimintaa Haapavedellä oli: kirkonkylään perustettiin ensimmäinen raittiusseura vuonna 1906.66 Kirkonkylän Raittiusseura Salama I:n perustamiskokouksessa oli mukana paljon työväenyhdistyksessäkin toimineita henkilöitä, kuten opettajapariskunta Muttonen.67 Erityisen huomattavaa on, että raittiusseuran jäsenistä suuri osa kuului myös nuorisoseuraan.68 Tällä perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että vielä tuolloin Haapavedellä toimineiden yhdistysten kesken oli olemassa jonkinlaista ”säätyrajat ylittävää” yhteistoimintaa. Mahdollisista yhdistysten välisistä ristiriidoista huolimatta ei ollut ongelmallista kuulua sekä nuorisoseuraan että työväenyhdistykseen ja myös kristilliseltä pohjalta toimivaan raittiusseuraan.69

2.3. Poliittinen innostus johtaa tuloksiin

Sääntöehdotuksen perusteella voidaan sanoa, että vastaperustetulla Haapaveden Työväenyhdistyksellä ei ollut juurikaan poliittisia toimintatavoitteita, vaikka vuoden 1903 puoluekokouksen sosialistinen linja oli varmasti täälläkin tiedossa ja mitä ilmeisimmin juuri tämä kokous sai innostuksen työväenaatetta kohtaan heräämään. Kuitenkin yhdistys liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen jo perustamisvuoden joulukuussa, mitä voidaan pitää osoituksena poliittisestakin aktiivisuudesta. Valitettavasti tältä ajalta ei ole säilynyt juurikaan pöytäkirjamateriaalia, jonka avulla asiaa voisi tarkemmin tutkia. Yhdistyksen laaja-alaisen jäsenrakenteen70 sekä sääntöehdotuksen painotuksien perusteella voidaan kuitenkin perustellusti olettaa, että toiminnan alussa nimenomaan työväenaatteen sivistyksellinen puoli oli voimakkaimmin esillä.71

Kentän mukaan vuosina 1902–1905 pohjoissuomalaisessa työväenliikkeessä tapahtui selkeää aatteellista ja järjestöllistä kehitystä, johon vaikuttivat niin valistus- ja agitaatiotyö kuin myös vuoden 1903 puoluekokous.72 Kuten edellä on mainittu, jo alkuvuosina Haapaveden Työväenyhdistyksen kokouksissa pidettiin vahvastikin aatteellisia ja ajankohtaisiin aiheisiin pureutuvia puheita ja esitelmiä, mutta luultavasti yhdistyksen toiminnan kallistuminen sosialismin puoleen tapahtui todenteolla vasta J. A. Komun muutettua Ouluun Kansan Tahdon toimittajaksi vuonna 1906.73 Tästä muutoksesta kertoo vuoden 1907 aikana tapahtunut jäsenrivistön hajoaminen ja ”porvarissiiven” eroaminen yhdistyksestä.74 Kiivaan vaalitaistelun aikana tällainen eriytyminen ei ollut estettävissä, eikä sitä Raution mukaan haluttukaan; työväenyhdistyksen toiminta sai vahvan poliittisen väritteen, eikä sitä haluttu enää peitellä.75

Työväenyhdistyksen toiminnan radikalisoituminen alkoi siis vuonna 1906.76 Samana vuonna yhdistyksen jäsenmäärä kuitenkin kasvoi huimasti, mikä johtui osaltaan vuoden 1905 suurlakon aiheuttamasta innostuksesta, mutta vähintään yhtä suurena vaikutteena oli varmasti Haapaveden Työväenyhdistyksen oman pojan nousu Kansan Tahdon toimittajaksi ja koko Pohjois-Suomen työväenliikkeeseen vaikuttavaksi hahmoksi.77 Toisaalta Raution mukaan juuri J. A. Komu vaati lehtikirjoituksissaan sosialismia kannattamattomien jäsenten eroamista työväenyhdistyksestä.78 Varsinainen eriytyminen tapahtui vasta vuoden 1907 eduskuntavaalien vaalikamppailun aikana, jolloin työväenyhdistyksessä toimineet porvarillisia puolueita kannattaneet henkilöt joutuivat toden teolla törmäyskurssille sosialistista työväenaatetta kannattavien henkilöiden kanssa.79

Työväenyhdistyksen vaikutusta kunnalliselämässä on mahdotonta arvioida tarkasti tutustumatta Haapaveden kunnan arkistoihin; tällä kertaa käytettävissä olleen aineiston perusteella voidaan asiaa tarkastella pintapuolisesti. Työväenyhdistyksen toiminnassa aktiivisesti mukana ollut Adolf Jussila oli mukana kunnalliselämässä jo vuodesta 1901 saakka: aluksi hän toimi kunnan kirjurina, myöhemmin kunnallislautakunnan esimiehenä 1906–1917.80 Hän kuitenkin edusti yhdistyksen porvarillista siipeä,81 ja erosi yhdistyksestä vuoden 1907 aikana.82 Kunnalliselämään työväenyhdistys pyrki vaikuttamaan erilaisin vetoomuksin todennäköisesti jo toiminnan alkuvuosina, mutta vetoomuksista kertovia asiakirjoja on työväenyhdistyksen arkistossa säilynyt vasta vuodelta 1909.83 Tietoa vetoomusten merkityksestä ei ole, mutta on luultavaa, että ne vain harvoin tuottivat tulosta, sillä varallisuuteen perustuvan kunnalliskokousjärjestelmän aikana oli työväenyhdistyksellä huonot mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Vasta vuonna 1910 Haapavedelle perustettiin kunnanvaltuusto, jolloin poliittiset väritykset pääsivät näkymään kunnalliselämässä entistä paremmin; tällöinkin sosialistiset näkemykset jäivät aina vähemmistöön vaaleissa.84

Valtakunnallisessa politiikassa Haapaveden Työväenyhdistys menestyi paremmin kuin paikallisessa kunnalliselämässä. Vuoden 1907 vaaleissa valittiin kaksi haapavetistä eduskuntaan: Iisakki Vahe suomalaisesta puolueesta sekä työväenyhdistyksen nokkamies J. A. Komu sosiaalidemokraattisesta puolueesta.85 Huomattavaa on, että Komun lisäksi myös Iisakki Vahe oli ollut mukana työväenyhdistyksen toiminnassa ja oli myös yksi yhdistyksen perustajajäsenistä, mutta hän erosi yhdistyksen toiminnasta jo vuonna 1905.86 Komun valintaa voidaan pitää Haapaveden Työväenyhdistyksen ensimmäisenä suurena voimainponnistuksena, vaikka Komu toimi näkyvästi myös Oulussa. Hän sai erityisen paljon näkyvyyttä ajatuksilleen toimiessaan Kansan Tahdon toimittajana. Valitettavasti Haapaveden Työväenyhdistyksen arkistoaineistosta ei käy ilmi, millä tavoin yhdistys tuki Komun vaalikampanjaa. Koska J. A. Komu oli Haapaveden Työväenyhdistyksen perustamisen avaintekijä, on hyvin luultavaa, että hän sai varsin laajamittaista henkistä ja aineellista tukea kotikunnastaan.

Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa Haapavedellä noin 21 prosenttia äänestäjistä äänesti sosiaalidemokraattista puoluetta, nuorsuomalainen puolue sai yhden äänen enemmän ja ehdoton enemmistö äänistä meni suomalaiselle puolueelle, joka sai 54 prosenttia annetuista äänistä. Suomalaisen puolueen suuri kannatus mitä ilmeisimmin selittyy sillä, että puolueen ehdokkaana oli haapavetinen pitkän linjan kunnallismies Iisakki Vahe. Äänestysprosentti Haapavedellä jäi varsin matalaksi verrattuna koko maan keskiarvoon: vain alle 63 prosenttia äänioikeutetuista kävi äänestämässä.87 SDP:n kannatus Haapavedellä myötäili puolueen yleistä kannatustasoa Pohjois-Suomen maaseudulla, joka oli 22,2 prosenttia – huomattavasti koko maan keskitasoa alempana. SDP:n alhainen kannatus tällä alueella selittyy Kentän mukaan sillä, että alueella maanomistajaluokka oli suuri ja maalaisliitto oli jo saanut jalansijaa alueella. Lisäsyitä matalalle kannatukselle olivat myös torppareiden vähäinen ja irtaimen väestön suuri määrä. Kentän mukaan SDP ei vielä ollut tavoittanut periferian maalaisköyhälistöä.88 Haapavedellä ainakaan Maalaisliiton merkitys ei ollut mainittava, sillä se sai vain 2,5 prosentin kannatuksen vaaleissa.89

Sosiaalidemokraattista puoluetta äänesti 298 haapavetistä, samaan aikaan kun työväenyhdistyksessä oli korkeintaan 293 jäsentä.90 On otettava myös huomioon työväenyhdistyksen riveissä vaalien alla tapahtunut hajaantuminen, joten todennäköisesti osa yhdistyksen jäsenistä äänesti muiden puolueiden edustajia, ilmeisesti ensisijaisesti Iisakki Vahea, koska Vahe oli ollut mukana työväenyhdistyksen toiminnassa. SDP:tä siis äänestivät Haapavedellä myös työväenyhdistyksen ulkopuoliset henkilöt ainakin jossain määrin, samoin kuin yhdistyksen jäsenten äänissä tapahtui hajaannusta. Luultavasti SDP:n ääniharava Haapavedellä oli juuri J. A. Komu, jota myös työväenyhdistystoimintaan kuulumattomat henkilöt jossain määrin äänestivät. Ilmeisesti ilman Komun ehdokkuutta olisi SDP:n kannatus Haapavedellä jäänyt paljon alhaisemmaksi.

3. Yhdistyksen jäsenrakenne

3.1. Jäsenmäärän kehitys – suurlakon innosta vaalien jälkeiseen laantumiseen

Kiinnostus työväenyhdistystä kohtaan heräili Haapavedellä vähitellen. Vuoden 1903 joulukuussa työväenyhdistyksessä oli jäseninä 35 miestä ja 15 naista,91 eikä yhdistys saavuttanut vielä kahtena seuraavanakaan vuonna erityisen suurta suosiota, joskin jäsenmäärä nousi joka vuosi muutamalla hengellä. Vasta vuonna 1906 toiminta alkoi vilkastua: kyseisen vuoden jäsenluettelon mukaan yhdistyksessä oli 228 jäsentä, joista 129 oli miehiä ja 99 naisia. Seuraavana vuonna jäsenmäärä nousi entisestään: jäseniä oli 293, joista 185 miestä ja 108 naista.92 Mielestäni jäsenmäärän kasvu heijastelee kansallisen työväenliikkeen suosion kasvua: sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenmäärä kasvoi vuosina 1905–1906 viisinkertaiseksi verrattuna vuoden 1904 tilanteeseen. Tänä aikana myös jäsenyhdistysten määrä kasvoi 99:stä 937:ään.93

Vuoden 1905 suurlakkoa voidaan pitää työväenliikkeen joukkovoiman ensimmäisenä suurena osoituksena, ja mitä ilmeisimmin juuri tämä onnistunut voimanponnistus sai Haapavedelläkin kiinnostuksen työväenaatetta kohtaan heräämään laajemmissakin kansanjoukoissa. Jäsenluetteloista kannatuksen kasvaminen näkyy kuitenkin vasta seuraavana vuonna. Vuonna 1906 yhdistyksen jäsenmäärä oli yli kolminkertainen edelliseen vuoteen verrattuna, ja vielä vuonna 1907 jäsenmäärä kasvoi, kunnes se seuraavana vuonna kääntyi jyrkkään laskuun: jäsenmäärä laski 293 jäsenestä 155:een.94 Tämän laskun syynä oli ainakin osittain yhdistyksessä vahvasti mukana olleen ”porvarissiiven” eroaminen yhdistyksestä. Tämä tapahtui vuoden 1907 eduskuntavaalien aikaan ja ilmeisesti yhdistyksen sisällä tapahtuneen painostuksen johdosta.95

[Kuva: Työväenyhdistyksen jäseniä]
Haapaveden työväenyhdistyksen jäseniä. Takana J. Torkkola, A. Veriö; edessä M. Ollanketo, Leppänen, J. A. Laurila ja M. Viitanen.

Haapaveden Työväenyhdistyksen jäsenmäärä oli vuosina 1906–1907 kohtuullisen suuri. Esimerkiksi Limingan Työväenyhdistyksessä jäseniä samoina vuosina oli vain noin 150, vaikka yhdistyksen toiminta oli tuolloin vakiintuneempaa kuin Haapavedellä; olihan yhdistys perustettu jo vuonna 1898.96 Ilmeisesti runsas jäsenmäärä Haapavedellä oli ensisijaisesti laajapohjaisen ja aktiivisen yhdistyksessä toimineen johtoryhmän ansiota. Vuoden 1907 aikana alkanut jäsenmäärän laskeminen on havaittavissa myös niin Limingan kuin Oulunkin työväenyhdistyksissä: Limingassa yhdistyksen jäsenmäärä laski vuoden 1905 153 jäsenestä vuoteen 1909 mennessä 133 jäseneen.97 Limingassa jäsenmäärän lasku oli kuitenkin varsin maltillista verrattuna Haapaveden tilanteeseen; sen sijaan Oulun Työväenyhdistyksessä lasku oli voimakkaampaa: huippuvuonna 1906 yhdistyksessä oli jäseniä 1622, vuoteen 1908 mennessä jäsenmäärä oli laskenut 1056:een, ja seuraavana vuonna jäseniä oli enää 588.98 On ilmeistä, että suurlakon ja ensimmäisten eduskuntavaalien menestyksen jälkeen työväenyhdistysten toiminta alkoi yleisesti hiipua. Mahdollisesti osasyynä olivat eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit sekä odotettujen uudistusten viipyminen. Asunmaan mukaan toistuvien vaalien aiheuttama propagandataistelun kiristyminen jyrkensi puolueiden välisiä eroja, jolloin sosialistien ja porvarillisten piirien aatteellinen ero tuli selväksi, ja tämän eron havaitseminen johti sosialismia vieroksuvien henkilöiden poistumiseen työväenyhdistyksistä.99 Tämä siis heijastui Haapavedellä porvarissiiven irtautumisena työväenyhdistyksen toiminnasta.

3.2. Kaiken kansan yhdistys – jäsenten sosiaaliset taustat

Tilastojen mukaan Haapavedellä maatalous oli vuosisadan vaihteessa pääelinkeino yli 80 prosentille väestöstä,100 mutta Haapaveden Työväenyhdistyksen jäsenluetteloissa maatalousvaltaisuus heijastui vain osittain: 23 prosenttia yhdistyksen jäsenistä ilmoitti vuonna 1906 jäsenluetteloon ammatikseen maatalouden. Toisaalta taas työväenyhdistyksen jäsenistä 15 prosenttia ilmoitti ammatikseen jonkin käsityöläisammatin,101 vaikka tilastojen mukaan väestöstä vain reilu prosentti sai tulonsa käsityöläisyydestä.102 Osittain tätä tilastollista epäsuhtaa selittää se, että ilmeisesti työväenyhdistyksen jäsenluetteloon on jäsenen ammatiksi merkitty jokin käsityöammatti, jos hän on sellaista harjoittanut päätyönsä eli maanviljelyksen ohella. Toisaalta esimerkiksi talollisten prosentuaalisesti vähäistä määrää selittää myös se, että luultavasti talollisilla kynnys lähteä mukaan työväenyhdistyksen toimintaan on ollut korkeammalla kuin palkollisilla ja muilla maaseudun työväenluokkaan kuuluvilla henkilöillä.

Käsityöläisten lisäksi palvelijat ja työmiehet muodostavat yllättävän suuren ryhmän: viidesosa yhdistyksen jäsenistä kuului tähän ryhmään.103 Luultavasti työmiesten lukumäärä, 17 henkeä, selittyy hyvin pitkälti Haapaveden sahalaitosten toiminnasta, ja on mahdollista, että osa näistä henkilöistä on myös ollut maanviljelijöiden palkollisina.

Yhtenä erityisryhmänä voidaan pitää yhdistyksen jäseniksi liittyneitä Haapaveden kansanopiston oppilaita. Työväenyhdistyksen jäsenluettelon mukaan vuonna 1906 yhdistyksen jäsenistä kansanopistolaisia oli 13.104 Lukuvuonna 1905–1906 kansanopistossa oli 27 oppilasta yleisellä linjalla ja viisi oppilasta maamiestalvikurssilla. Työväenyhdistykseen kuuluneista oppilaista kaksitoista opiskeli yleisellä linjalla ja yksi maamiestalvikurssilla. On huomattavaa myös, että jokainen näistä kolmestatoista oppilaasta oli tullut opiskelemaan Haapavedelle muualta, lähipitäjistä ja muutama kauempaakin: Lapualta ja Mouhijärveltä saakka. Verratessa toisiinsa opiskelija- ja jäsenluetteloita käy ilmi, että myös monet haapavetiset kansanopiston oppilaat ovat kuuluneet työväenyhdistykseen – jäsenluettelossa he vain eivät mainitse tätä seikkaa vaan ovat merkinneet itselleen jonkin muun ammattinimikkeen. Kaiken kaikkiaan lukuvuoden 1905–1906 Haapaveden kansanopiston yleisen linjan 27 oppilaasta 17 oli työväenyhdistyksen jäseniä, samoin viidestä maamieskurssin oppilaasta kolme.105

Vuonna 1906 työväenyhdistyksen toiminnassa olivat yhä mukana niin sanotut porvarilliset piirit. Varsinaisesti ylempään keskiluokkaan kuuluvia henkilöitä yhdistyksessä toimi vain kourallinen: opettajapariskunta Muttonen, insinööri Elis Friman, kauppias Lauri Niiranen ja kelloseppä Nestor Rautell sekä hänen vaimonsa Amanda Rautell.106 He kaikki ovat olleet mukana yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti, mutta ilmeisesti ainakin osa heistä oli enemmänkin kiinnostunut yhdistyksen sivistyksellisestä puolesta, eivät politiikasta: esimerkiksi opettaja Muttonen vaimoineen kuului suomettarelaiseen puolueeseen.107

Haapaveden Työväenyhdistys oli nuorten ihmisten yhdistys. Jäsenistä 14,5 prosenttia oli talollisten tai torpparien poikia ja tyttäriä, jotka vielä asuivat kotonaan. Työväenyhdistyksen jäsenluettelon mukaan suuri osa jäsenistä oli syntynyt 1870–1880-luvuilla. Toki yhdistykseen kuului jonkin verran varttuneempaakin väkeä, mutta selvästikin vähemmistönä.108 Työväenyhdistyksen toiminta lienee vedonnut nuoriin ihmisiin etupäässä vilkkaan huvielämän takia, mutta myös oman aseman parantamiseen ja yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseen liittyvät ajatukset ilmeisesti kiinnostivat erityisesti yhdistyselämään nuorisoseuratoiminnan puitteissa tutustunutta nuorempaa polvea.

Työväenyhdistys perustettiin selvästi ensisijaisesti sivistävässä tarkoituksessa; siihen viittaa sääntöehdotuksen ja toimintamuotojen lisäksi myös yhdistyksen jäsenrakenne. Alkuvuosina opettajapariskunta Muttonen sekä myös opettajan sijaisena toiminut J. A. Komu109 pyrkivät varmastikin vaikuttamaan eritoten paikkakunnan maanviljelysväestön sivistykseen. Luultavasti myös muiden varsinaisen työväenluokan ulkopuolelle jäävien henkilöiden motiivit osallistua toimintaan olivat erityisesti sivistyksellisiä. Vahvojen ja arvostettuja henkilöiden aktiivinen osallistuminen toi huomattavaa lisäpontta yhdistyksen toimintaan. Kunnanesimies Aadolf Jussila, opettajatar Hanna ja Antti Muttonen sekä myös opettajana toiminut J. A. Komu110 ja alkuvuosina ylioppilaan tittelillä toiminnassa mukana ollut, myöhemmin maanmittariksi nimetty Eelis Friman111 toivat varmasti sivistyneellä käytöksellään yhdistykselle arvovaltaa muiden jäsenten silmissä ja mahdollisesti lisäsivät myös tavallisen maalaisrahvaan intoa osallistua yhdistyksen toimintaan.

Loppulause

Tutkimuksessani olen pyrkinyt tuomaan ilmi Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n perustamiseen johtaneita syitä sekä luomaan todenmukaisen kuvan yhdistyksestä ja yhdistyksen toiminnasta sen perustamisesta aina ensimmäisiin eduskuntavaaleihin saakka. Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n perustamiseen johtaneessa kehityksessä voidaan vahvasti havaita paikkakunnalle tyypillisiä erityispiirteitä, jotka näyttävät suurelta osin kiteytyvän piirilääkäri Konrad Relanderiin ja Haapaveden kansanopistoon. Erityisesti Relanderin kiinnostuksella wrightiläiseen työväenliikkeeseen oli suuri merkitys työväenaatteen saapumiselle Haapavedelle. Haapaveden kansanopiston oppilaat sekä eräät opettajat ottivat aktiivisesti osaa työväenyhdistyksen toimintaan. Haapaveden kansanopiston arkistoja tutkimalla saataisiin selville, mikä oppilaitoksen virallinen kanta työväenyhdistykseen ja sen toimintaan oli. Eräs merkittävimmistä Haapaveden Työväenyhdistyksen perustajajäsenistä, Johan Alfred Komu, oli kansanopiston ensimmäisen vuosikurssin oppilas. Hän oli kiinnostunut yhdistystoiminnasta jo ennen työväenyhdistyksen perustamista ja oli Haapaveden Nuorisoseuran perustajajäsen. Myöhemmin hän irtaantui nuorisoseuran toiminnasta ja omistautui työväenaatteelle saavuttaen myöhemmin kansanedustajan aseman. Koska osittain samat henkilöt olivat mukana perustamassa sekä nuorisoseuraa vuonna 1897 että työväenyhdistystä vuonna 1903, olisi mielenkiintoista tutustua myös Haapaveden Nuorisoseuran toimintaan ja nuorisoseurassa aktiivisesti toimineisiin henkilöihin. Työväenyhdistyksen ja nuorisoseuran välisiin suhteisiin olisi kiinnostavaa paneutua tarkemmin.

Selvää on, että Haapaveden Työväenyhdistyksen perustamiseen ja erityisesti yhdistyksen aatteellisen ilmapiirin radikalisoitumiseen Komu vaikutti ratkaisevasti. Hänen työläistaustansa, kansanopistossa hankittu sivistyksensä sekä kiinnostuksensa yhdistystoimintaan olivat varmasti ratkaisevia tekijöitä työväenyhdistyksen perustamisessa ja sen toiminnan muotoutumisessa. Epäilemättä yhdistyksen perustamisen taustalla oli piirilääkäri Konrad Relanderin paikkakunnalle tuomat uudet aatteet, mutta J. A. Komu oli yksi yhdistyksen tärkeimmistä toimeenpanevista voimista, ja hän osoitti kykeneväisyytensä ja innokkuutensa myös tulemalla valituksi eduskuntaan jo vuonna 1907. Myös Komun elämäntyöhön olisi mielenkiintoista paneutua.

Haapavedellä työväenyhdistystoiminta alkoi suhteellisen vaisusti, mutta vuoden 1905 suurlakon jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi moninkertaiseksi, vuodesta 1905 vuoteen 1906 mennessä 71 jäsenestä 228 jäseneen. Yhdistyksen jäsenmäärän kasvussa heijastuu SDP:n kannatuksen sekä työväenyhdistysten valtakunnallisen määrän selvä kasvu. Työväenyhdistyksen alkuvuosien toimintaa leimasi vahva ”sivistyneistön” mukana olo yhdistyksessä. Huomattavaa on Aadolf Jussilan, pitkäaikaisen kunnallismiehen, aktiivinen toiminta yhdistyksessä. Näiden henkilöiden mukana olo ei kuitenkaan vieroittanut maalaistyöväestöön kuuluvia ihmisiä yhdistyksen toiminnasta, vaan yhdistyksen jäsenrakenne oli alusta alkaen laaja-alainen. Vastaperustetun työväenyhdistyksen toiminta oli selvästi ensisijaisesti kansansivistämiseen ja valistamiseen painottunutta; poliittisen ulottuvuuden toiminta sai vasta vuoden 1905 suurlakon jälkeen.

Haapaveden Työväenyhdistyksen sääntöehdotuksessa korostuu työväenaatteen sivistyksellinen eli wrightiläinen puoli. Kansansivistäminen luentojen, lukusalien ja sivistävien iltamaohjelmien avulla nähtiin tärkeiksi toimintamuodoiksi. Työväenyhdistyksen toiminnalle oli hyvin tyypillistä huvielämän runsaus sekä huvielämään kiinteästi liittyvä sivistystoiminta. Juuri aktiivinen iltamatoiminta mahdollisti yhdistyksen toiminnan sekä taloudellisella että jäsenmäärää kasvattavalla tavalla. Mielenosoitus- ja vappuretkillä sekä iltamissa pidettyjen puheenvuorojen ajankohtaiset aiheet todistavat puhujien – eli yhdistyksen johtohenkilöiden – olleen kiinnostuneita pelkän wrightiläisen sivistystyön lisäksi myös päivän politiikasta ja SDP:n linjauksista. Lopullisesti yhdistyksen tavoitteisiin tuli mukaan sosialismi vuoden 1907 vaalien alla. Kuinka paljon haapavetiset ottivat osaa SDP:n toimintaan? Haapaveden Työväenyhdistyksen aktiivisuutta SDP:n puoluekokouksissa ja maanlaajuisessa toiminnassa yleensä olisi mahdollista tutkia esimerkiksi SDP:n puoluearkiston aineiston avulla.

Vuoden 1907 eduskuntavaalit olivat Haapaveden Työväenyhdistykselle menestys. Haapavedeltä valittiin kaksi kansanedustajaa: J. A. Komu sekä Iisakki Vahe. Heistä kumpikin oli ollut mukana yhdistyksen toiminnassa, vaikka Vahe valittiinkin suomalaisen puolueen listoilta. Kuitenkin vuoden 1907 vaalikamppailun aikana yhdistyksen jäsenrakenne muuttui ja jäsenmäärä laski porvarillisten piirien vetäytyessä toiminnasta. Luonteva jatkotutkimuksen aihe on Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n toiminnan tarkasteleminen vuoden 1907 jälkeen aina vuonna 1932 tapahtuneeseen lakkauttamiseen saakka. Vuoden 1907 jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä ainakin väliaikaisesti pienentyi romahduksenomaisesti, joten olisi mielenkiintoista tutkia, miten itse yhdistyksen toiminta muuttui tulevina vuosina jäsenmäärän vähenemisen myötä.

Lähdeviitteet

  1. Paasivirta 1949, 8–16.
  2. Haataja ym. 1975, 57.
  3. Kenttä 1983, 22–23, 34.
  4. Ojanperä 1973, 58, 74–76.
  5. Viitasalo 1973, 287.
  6. Rassi 1973, 302.
  7. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. Haapaveden Työväenyhdistys Ry:n arkisto (HTyöArk). OMA.
  8. Rassi 1973, 319.
  9. Ojanperä 1973, 58.
  10. Tässä yhteydessä säätyläisiksi käsitetään myös virkamiesluokkaan kuuluvat henkilöt.
  11. Ojanperä 1973, 72–75.
  12. Ojanperä 1973, 76.
  13. Keränen 1973, 173–174, 177–179.
  14. Epäselvyyksien välttämiseksi käytän tässä työssäni nimeä Haapaveden Kansanopisto.
  15. Kinos 1973, 268–273.
  16. Rautio 1979, 10.
  17. Rassi 1973, 302.
  18. Viitasalo 1973, 286–287.
  19. Rautio 1979, 3.
  20. Rautio 1979, 6.
  21. Viitasalo 1973, 286.
  22. Rautio 1979, 8.
  23. Rautio 1979, 3.
  24. Oppilasluettelot 1896–1914. Haapaveden Opiston Arkisto (HaapOpArk). HaapOp.
  25. Malviniemi 1972, 8.
  26. Haapaveden Opiston vanha kirjastokokoelma. HaapOp.
  27. Vanhan kirjastokokoelman kortisto. HaapOpArk. HaapOp.
  28. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA. Ks. tarkemmin luku 1.3.
  29. Rassi 1973, 302–303.
  30. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA.
  31. Oppilasluettelot 1896–1914. HaapOpArk. HaapOp.
  32. Haapaveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat. HTyöArk. OMA.
  33. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  34. Malviniemi 1972, 8. Juomalakko kesti kaksi vuotta ja siihen otti osaa yli 70 000 henkeä.
  35. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA; Rautio 1979, 12.
  36. Malviniemi 1972, 140 opettajamatrikkeli; 146. Rassi 1973, 302.
  37. Haapaveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat, OMA.
  38. Rassi 1973, 303.
  39. Haapaveden Työväenyhdistyksen kuukausikokouksen pöytäkirja 13.9.1903. HtyöArk. OMA.
  40. Rassi 1973, 303.
  41. Esim. Haapaveden Työväenyhdistyksen kuukausikokouksen pöytäkirja 23.5.1904 ja huvi-ilmoitus 20. 4. 1904. HTyöArk. OMA.
  42. Rassi 1973, 303–304.
  43. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  44. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  45. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA.
  46. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  47. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA.
  48. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  49. Rassi 1973, 303.
  50. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HtyöArk. OMA.
  51. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle ja Haapaveden Työväenyhdistyksen jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk(järj.) OMA.
  52. Järvenpää 1999, 15; Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HtyöArk. OMA.
  53. Sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HTyöArk. OMA.
  54. Haapaveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat. HtyöArk. OMA.
  55. Järvenpää 1999, 41.
  56. Ilmoitus vapun 1904 kävelyretkestä. HTyöArk. OMA.
  57. Ilmoitus kävelyretkestä 5. 6. 1904. HTyöArk. OMA.
  58. Rautio 1979, 15–16.
  59. Rautio 1979, 18.
  60. Haapaveden Työväenyhdistyksen Lainakirjaston lainaajaluettelo 1912. HtyöArk. OMA.
  61. Haapaveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat. HTyöArk. OMA.
  62. Ahonen 1973, 237.
  63. Esim. Viitasalo 1973, 286–287.
  64. Viitasalo 1973, 287.
  65. Viitasalo 1973, 287.
  66. Viitasalo 1973, 294.
  67. Raittiusseura Salama I:n pöytäkirjat. Ca:1. Haapaveden Raittiusseura Salama I:n arkisto (HRaitSArk). OMA; Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA. Raittiusseura Salama I:n pöytäkirjat. Ca:1. HRaitSArk. OMA.
  68. Raittiusseura Salama I:n pöytäkirjat. Ca:1. HRaitSArk. OMA.
  69. Raittiusseura Salama I:n pöytäkirjat. Ca:1. HRaitSArk. OMA.
  70. Ks. myös luku 3.2. liite 1.
  71. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911 ja sääntöehdotus Haapaveden Työväenyhdistykselle. HtyöArk. OMA
  72. Kenttä 1983, 34.
  73. www.eduskunta.fi.
  74. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA. Ks. tarkemmin luku 3.1.
  75. Rautio 1979, 14.
  76. Rautio 1979, 15–16.
  77. Esim. Rautio 1979, 2–3.
  78. Rautio 1979, 14–15.
  79. Rautio 1979, 15–16.
  80. Hyvärinen 1973, 530–531.
  81. Rautio 1979, 12.
  82. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA.
  83. Haapaveden Työväenyhdistyksen pöytäkirjat. HTyöArk. OMA.
  84. Kauppinen 1973, 532–534, 543.
  85. www.eduskunta.fi.
  86. Haapaveden Työväenyhdistyksen jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk, OMA.
  87. Rautio 1979, 14.
  88. Kenttä 1983, 94–95.
  89. Rautio 1979, 14.
  90. Rautio 1979, 14; Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA.
  91. Rassi 1973, 302.
  92. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA. Ks. liite 1.
  93. Haataja ym. 1975, 62.
  94. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA. Ks. liite 1.
  95. Rautio 1979, 15–16.
  96. Järvenpää 1999, 34–36.
  97. Järvenpää 1999, 34–36.
  98. Asunmaa 1966, 11.
  99. Asunmaa 1966, 15.
  100. Ojanperä 1973, 76.
  101. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA. Ks. liite 2.
  102. Ojanperä 1973, 76.
  103. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA. Ks. liite 2.
  104. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA. Ks. liite 2.
  105. Oppilasluettelot 1896–1914. HaapOpArk. HaapOp; Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA.
  106. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA. Ks. liite 2.
  107. Rautio 1979, 12.
  108. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HTyöArk. OMA.
  109. Rautio 1979, 3.
  110. Rautio 1979, 3.
  111. Haapaveden Työväenyhdistyksen Jäsenkirja 1905–1911. HtyöArk. OMA.

Lähdeluettelo

I Painamattomat lähteet

Haapaveden Opisto

  • Haapaveden Opiston arkisto, järjestämätön. Oppilasluettelot 1896–1914.

Oulun maakunta-arkisto (OMA)

  • Haapaveden Raittiusyhdistys Salama I:n arkisto. Pöytäkirjat 1905–1909
  • Haapaveden Työväenyhdistyksen arkisto 1903–1932, järjestämätön. Ilmoitukset 1904, Jäsenkirja 1905–1911, Lainakirjaston lainaajaluettelo 1912, Pöytäkirjat 1903–1908, Sääntöehdotus.

II Elektroniset lähteet

III Muut lähteet

Haapaveden Opisto

  • Vanha kirjastokokoelma, vanhan kirjastokokoelman kortisto.

IV Tutkimuskirjallisuus

Ahonen 1973
Kalevi Ahonen, ”Kaupankäynti ja pankkitoiminta” Haapavesi ennen ja nyt II, s. 226–248. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Asunmaa 1966
Martti E. Asunmaa, Oulun työväenliike 1907–1916. Poliittisen historian pro gradu -tutkimus. Turun Yliopisto 1966.
Haataja–Hentilä–Kalela–Turtola
Lauri Haataja, Seppo Hentilä, Jorma Kalela, Jussi Turtola, Suomen työväenliikkeen historia. Toinen painos. Työväen sivistysliitto Ry ja Kansan voima Oy, Joensuu 1977.
Hyvärinen 1973
Jorma Hyvärinen, ”Kuntakokousten aika 1866–1918”, Haapavesi ennen ja nyt II, s. 513–531. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Järvenpää 1999
Kirsi Järvenpää, Limingan Työväenyhdistys 1898–1999. Suomen ja Skandinavian pro gradu –tutkimus. Oulun yliopisto 1999.
Kauppinen 1973
Arto Kauppinen, ”Valtuustokausi”, Haapavesi ennen ja nyt II, s. 532–564. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Kenttä 1983
Risto Kenttä, Pohjois-Suomen työväenjärjestöjen asema valtakunnallisessa työväenliikkeessä 880-luvun lopulta 1920-luvun alkuun. Yleisen historian pro gradu -tutkimus. Oulun yliopisto 1983.
Kinos 1973
Heikki Kinos, ”Haapavesi Pyhäjokialueen koulukeskuksena” Haapavesi ennen ja nyt II, s. 249–285. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Malviniemi 1972
Malviniemi, Rauno: Haapaveden kansanopisto 1896–1971. Haapaveden Opisto, Ylivieska 1972.
Ojanperä 1973
Martti Ojanperä, ”Väestöstä 1800-luvun puolivälistä nykyaikaan” Haapavesi ennen ja nyt II, s. 57–78. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Paasivirta 1949
Juhani Paasivirta, Suomen poliittisen työväenliikkeen kehitys. WSOY, Porvoo 1949.
Rautio 1979
Kosti J. Rautio, Suomen Kommunistisen Puolueen perustajia: kansanedustaja Juho Alfred (Ahvi) Komu: 10.12.1877–16.12.1928: elämäkertatietoja/koonnut Kosti J. Rautio. Oulun Kirjateollisuus oy, Oulu 1979.
Rassi 1973
Rauno Rassi, ”Pitäjän politiikkaa ja politiikkoja ennen II maailmansotaa”, Haapavesi ennen ja nyt II, s. 301–320. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.
Viitasalo 1973
Maire Viitasalo, ”Yhdistystoiminnasta Haapavedellä”, Haapavesi ennen ja nyt II, s. 286–300. Toimittanut Martti Ojanperä. Haapaveden kunta ja seurakunta, Pieksämäki 1973.

Liitteet

Haapaveden työväenyhdistyksen jäsenmäärän muutos 1903–1908

1903 1904 1905 1906 1907 1908
50 51 71 228 293 155
Haapaveden työväenyhdistyksen jäsenrakenne v. 1906 jäsenluettelon perusteella
Miehet, ammattinimike Lkm % Naiset, ammattinimike Lkm % Yhteensä %
Yhteensä 129 100 Yhteensä 99 100 100
Talolliset, maanviljelijät 9 6,9 Emännät 1 1,0 4,4
Talollisen pojat 6 4,7 Talollisen tyttäret 9 9,1 6,6
Torpparit 14 10,9 Torpparien vaimot 0 0 6,1
Torpparien pojat 4 3,1 Torpparien tyttäret 14 14,1 7,9
Työmiehet 17 13,2 Työmiehen vaimot 1 1,0 7,9
Palvelijat 9 7,0 Palvelijat 18 18,2 11,8
Käsityöläisammatit 31 24,0 Käsityöläisammatit 4 4,0 15,4
”Porvarissiipi” 4 3,1 ”Porvarissiipi” 2 2,0 2,6
Kansanopistolaiset 8 6,2 Kansanopistolaiset 5 5,1 5,7
Muut* 4 3,1 Muut* 2 2,0 2,6
Ammatti tuntematon 23 17,8 Ammatti tuntematon 43 43,4 29,0
* Muut: agitaattori, kirjansitoja, suntio, laulaja (Matti Viinamaa, paikallinen kansantaiteilija), meijerska, työläisnainen.