Pesäkirjoitus

Hautajaisten jälkeen seurasi perunkirjoitus, silloin ”pesäkirjoitus”. Sen toimitti Adolf Jussila Abr. Erkkisen ollessa apumiehenä kesäkuun 1. päivänä, jolloin vainajan leski Augusta Holmqvist ilmoitti pesän varat ja velat valan velvoituksin kuten asiaan kuuluu. Toimitus oli irtaimiston osalta nykyiseen verrattuna äärimmäisen tarkka: kirjaan on merkitty jopa 1 ½ tusinaa puulusikoita arvoon 0:90 mk. Vaatteet ja kirjat oli merkitty kummatkin 300 mk:n arvoisiksi. Kun näitä vertaa kohta näkyviin muihin arvostuksiin, ero nykyaikaan verrattuna on todella melkoinen.

Arvokkaaksi katsotusta irtaimistosta pääosa liittyi maatalouteen, ja perunkirja kuvaa, miten sitä harjoitettiin ja millaisin välinein. Poimin harkinnanvaraisesti arvokkaimpia:

1 viskuukone 60:–
3 kpl kirkkorekiä 90:–
4 kpl savirekiä 20:–
1 kääsit (virkamatkat!) 150:–
3 työkärryt 120:–
2 välttiä 90:–
1 niittokone 250:–
1 haravakone 100:–
1 separaattori 25:–

Puimakonetta ei siis Onnelassa ollut. Karjaa ja muita kotieläimiä oli melkoisesti. Kohdassa ”eläimiä” se tulee esille:

20 kpl lehmää à 80:– 1 600:–
1 kpl sonni 125:–
2 kpl sikaa 110:–
3 hevosta (550:–, 400:–, 100:–) 1 050:–
1 tamma 250;–

Eläinten arvo oli huomattavasti suurempi kuin mainittujen maataloustyökalujen. Tammaa ei ole hevosiin laskettu.

Talon sisällä olleesta irtaimistosta korkeimpaan arvoon nousivat piano (80:–) ja ompelukone (ensimmäinen Haapavedellä!) 120 mk. Kaiken irtaimiston arvoksi tuli yhteensä 45 913 mk. Kun siihen lisättiin vielä ”metsänhintaa Hagmanilta” 2 100 mk, loppusumma nousi niinkin korkeaksi kuin 48 013 markkaan eli korkeammaksi kuin kiinteän omaisuuden arvo, joka oli 38 000 mk:

Onnelan kolme palstaa 20 000:–
Pitkälahti, suoalue, 19 ta 3 000:–
Ylisuo, maa-alue, 34 ta 6 000:–
Keskisuo, maa-alue, 45 ta 4 000:–
Ukkolan perintömaa 1/6 mantt. 3 000:–
Wattukivelän perintömaa 3/64 osa mantt. 2 000:–
Kiinteistöt yhteensä 38 000:–

Onnelan jälkeen mainitut ainakin neljä kohdetta tarkoittavat Holmqvistin suoviljelyksiä ja niillä sijainnutta karjamajaa siihen kuuluneine rakennuksineen. Vainajan veloista huomaa, ettei pankkitoiminta ollut Haapavedellä vieläkään kunnolla alkanut. On muistettava, että irtaimen ja kiinteänkin omaisuuden arvo oli pesänkirjoittajien arvion varassa, mutta velat merkittiin täsmällisesti velkakirjojen mukaan.

Suurin velkaerä oli Haapaveden kunnalle 6 200 mk. Varmaan tämä on sama velka, jota vastaan Haapavesi 2:n mukaan kunta niin kovisteli Holmqvistia ottamaan kiinnityksen ”vielä 1905”. Olisi kiintoisaa tietää, miksi tällainen saatava kunnalle oli syntynyt, mutta asiakirjat vaikenevat. Muut velat olivat lähes kokonaan yksityisille. Kaikkiaan velkoja oli lähes 22 000 mk. Kun tähän lisätään kustannukset (ml. hautaus), pesän arvo jäi noin 26 000 mk velkoja suuremmaksi.

Aluemetsänhoitaja Holmqvistin kuoltua Onnelan vanhimmaksi jäi hänen leskensä Augusta (Tutta). Pesä jätettiin jakamatta.

Miten tästä eteenpäin?

Heti perunkirjoituksen jälkeen eli kesäkuun 6. päivänä Thyra kirjoitti Elinille: ”Eilen (pieni aikavirhe) meillä oli perunkirjoitus… Varat paitsi henkivakuutusta (?). lahjapalkkioita (?) ja hautajaisapua (?)… velkoja oli nyttemmin noin 21 000 mk. Niin varoiksi tuli 26 000 mk. Hyvin korkeiksi he arvostivat monta ja paljon. Tila (Onnelan tila) 20 000 mk ja maja 15 000 mk”. Varojen todellinen määrä ei käy selville.

Velat varmaan huolestuttivat Thyraa. Aarno oli nyt talon ainoa mies, mutta hänelläkin oli oma lääkärinammattinsa. Tosin hän oli myös maanviljelyksestä kiinnostunut. Majalla hän saattoi viipyä viikonkin kerrallaan, ja etenkin metsästystukikohtana maja näyttää olleen hänelle mieleen. Onnelassa minulle kerrottiin siellä syödyn rauhoitusaikanakin vesilintuja, joita koirat olivat tappaneet, mutta ”joista silti oli joskus löytynyt haulejakin”.

Tutta kertoo kirjeessään, joka on todennäköisesti kirjoitettu vuoden 1907 heinäkuussa Elinille:

”Arno on oleskellut majalla enimmäkseen. Viimeksi hän oli maanantaista lauantai-iltaan… Kyllä Aarno on kiinnostunut maanviljelyksestä, ettei hän mielellään olisi sitä ilman…

Thyra jaksaa aika hyvin yksinään virassaan… lepää, kun tilaisuus tulee. Tänään hän otti kolmen tunnin päiväunet. Hän oli tavallista väsyneempikin, koska hän eilen lauantaina nousi aikaisin ylös ja matkusti Kärsämäelle ja palasi yöllä.”

Thyra siis hoiti ainakin tilapäisesti myös Kärsämäen postia, joka oli Haapaveden postin jonkinlainen etäispääte.

Tutta huolehtii heinänteosta, joka tulee sateitten takia tavallista kalliimmaksi. Lisäksi hän ei hyväksy työntekijöitten palkkavaatimuksia, eikä siksi ”tunnuta saavan ketään” heinätöihin. Vaatimusten takana on mikäs muu kuin Haapaveden Työväenyhdistys: ”Työväenyhdistys määrää palkat ja työajan. Me yritämme saada heitä muista pitäjistä ja erämaasta.”

Nykyaikaan soveltaen: Tutta värväsi työntekijöikseen sellaisia, jotka suostuivat työhön alemmalla palkalla kuin Työväenyhdistys oli määrännyt. Pitäisikö sanoa, että Tutta värväsi ”rikkureita”? Ei nyt suorastaan, koska ei ollut lakkoakaan, mutta selvästi hän otti työhön järjestymättömiä työntekijöitä. Menettely on aivan yhtä vanha kuin ammattiyhdistysliike. Todennäköisesti hän sai työntekijöitä ”erämaasta”.

[Kuva: Onnelan palvelijoita]
Onnelassa tarvittiin Elinin mukaan ”paljon palvelioita”. Tässä heistä neljä. Pukeutumisesta ja ilmeistä näkee, että kuvaus on ollut tärkeä tapahtuma. Kuten niin monien maan hiljaisten niin näidenkin tyttöjen henkilöllisyys on tuntematon.

Samassa kirjeessä hän muistelee edesmennyttä puolisoaan, Elinin isää:

”Nämä päivät ovat paljon muistuttaneet Papasta. Virkun huutokauppa Oulussa, jossa Pappa oli aina mukana. Muistan niin hyvin viime vuoden kun hän tuli kotiin ja oli niin vilkas ja hyvällä tuulella ja kertoi, että hänellä oli ollut hauskaa ja voi niin hyvin. Jumalan tahto on, että tulee täällä olla, meidän täytyy löytää itsemme. Jumala Sinua auttakoon.”

Thyran kirjeistä poiketen Tutta ei koskaan pyydä Eliniä hankkimaan hänelle kerrassaan mitään.

Taloudenhoidon kokonaisuus näyttää hyvinkin jääneen Tutan vastuulle, ja sehän sopi, sillä hänen ammattinsa oli jo ennen aviota ollut taloudenhoitaja, ja tätä työtä hän varmaan oli tehnyt Onnelassa koko ajan. Nyt tuli kuitenkin entistä enemmän vastuuta, ja Onnelassa pantiin toimeksi.

Thyran yllätysisku majalle

Elämän oli jatkuttava. Thyra kirjoittaa:

”…Vaikeaa on ollut karjan kanssa. Olemme ostaneet heiniä 14 p. kilolta ja kaksin verroin olkia ladon täyteen. Hyvä, että lehmämme ovat selviytyneet. Emma on vielä toistaiseksi majalla. Mitään ei ole tehty majan myymiseksi, mutta ihanaa olisi saada se myydyksi.”

Onnelan talossa alettiin panna toimeen muutoksia:

”Meillä on ollut ylös ja alas täällä, koska meillä on ollut maalari. Ensin pantiin postikonttoriin punaiset seinät, sitten tampuuriin (salin ja verannan väliseen eteiseen) vihreät ja kahveriin (keittiön yhteydessä ollut lämmin säilytystila) keltaiset vahatut tapetit ja keittiö maalattiin vesiohenteisella värillä keltaiseksi. Aarno ottaa potilaita vastaan Papan kamarissa, sillä praktiikka on nyt paljon pienempi”.

Väri-iloa varmaan kaivattiinkin raskaan talven jälkeen. Pappa ei ollut enää jaksanut kiinnittää huomiota Onnelan kuntoon.

Syyskuussa Thyra pistäytyi yllättäen majallakin, ja yllätys se on tainnut olla siellä olleille palkollisillekin:

”Viime perjantaina matkustin majalle. Menin suuren meijerin maitolähetyksen mukana (hakemassa maitoa?) ja tulin odottamatta kuin pommi olisi räjähtänyt.

Koko väki oli kamarissa ja siellä oli niin likaista ja kauheaa. Laiskoja heistä oli tullut. Olin siellä lauantaihin, kun väki palasi kotiin. Nyt toivon, että ensi vuonna saamme parempaa palveluskuntaa. Musteri (Tutta) on varmaan kirjoittanut, että Hagelin Fia tulee sisäköksi ja hänestä toivon paljon. Elina Aleniuksesta saamme köksan ja hän on jo valmiiksi ärtyinen…

Ajattelin siivota (kummankin keittiön) kahverit oikein siisteiksi niin että he huomaavat että heiltä vaaditaan siisteyttä… Nyt kun saamme tänne kaksi sisään niin toivon että he ehtivät tekemään käsitöitä… Augustan päivää vietettiin oikein hienosti (jälleen nimipäivät!). Jopa Hilma oli tyytyväinen.”

Ja ohimennen tulkoon tiedoksi, että Thyran nimipäivää ei kalenteri pitkään tunnustanut. Niinpä hän vietti nimipäiviään toisen etunimensä Augustan mukaan ja yhdessä äitipuolensa Tutan kanssa.

Tuttakin on huolissaan Onnelan asioista lokakuussa 1907 kirjeessään Elinille:

”Arno-rukka (Tutta käyttää aina Aarnon nimessä yhtä Aa:ta) meni eilen Majalle kaatosateessa. Hän kastui, se on varmaa, ja ehkä sai kylmääkin… On kyllä hirveän vaikeata kaikkien maataloustöitten kanssa, kun aina sataa… kuin kevättulvan aikaan. Heinänteko sujui jotenkin, mutta nyt on leikkuu vaikeampaa, kun viljaa ei saa kuivana. Osa on aivan laossa. Se on tuskaisaa. Palkollisille maksetaan kalliisti. Heitä ei katovuosi koettele… Maatalousnäyttely on ensi viikolla. He tulevat jo täyttä vauhtia. Matkustajia saadaan varmaankin huoneet täyteen, luulemme. Kunhan vain heidän kanssaan jaksaisi…”

Kirjeestä voi päätellä maanviljelysvaikeuksien lisäksi näyttelyvieraat. Onnelaa on käytetty paitsi kylpyvieraitten myös muiden maksavien asiakkaiden majoitukseen.

”Kaunis Emma” ei viihdy majalla

Emma Kivirannan, Papan kirjeessään mainitseman, muistaa ottaa esille myös Tutta, mutta sävy ei ole yhtä myönteinen:

”Kaunis Emma on vielä majalla. Paljon hän puhuu, mutta hommat hän saa hoidetuksi nätisti ja täsmällisesti. Olin siellä äskettäin. Epämiellyttävää tavata häntä”.

Siispä seuratkaamme Emmaa vielä Tutan seuraavaan kirjeeseen Elinille. Valitettavasti Tutta ei yleensä päivännyt kirjeitään, korkeintaan mainitsi kuukauden, mutta joskus vain viikonpäivän. Onnelassa on jälleen ollut Augustan nimipäivät, joten kirje ajoittunee vuoden 1907 syyskuulle. Näin hän kirjoittaa Emmasta:

”Koko viime viikon Arno oli majalla ja Hertzén 3 päivää. Hän tutki kaikki lehmät ja totesi ne terveiksi. Sika leikattiin. Emma oli maininnut Arnolle, että hän tämän viikon jälkeen aikoo jättää majan.”

Emmaa ei yksinäinen majaelämä kiinnostanut, vilkas ihminen kun oli. Tutta turvautui Onnelassa Hetaan, joka kuitenkin vastusteli:

”Maanantai-aamuna, kun väki lähti majalle, pyysin Hetaa harkitsemaan, että hän voisi olla koko syksyn siellä emäntänä. Hän ei ollut lainkaan innostunut asiasta, mutta kyllä hänen on oltava siellä ja luovuttava iltamista”.

Ei ole tietoa, miten asiassa lopulta kävi. Tutta mainitsee iltamat, ja se osoittaa selkeästi kirkonkylän viehätyksen nuorison kannalta. Tanssin turmeluksesta olivat monet olleet huolestuneita, enkä epäile yhtään, etteikö Tuttakin olisi ollut yksi heistä. Tanssia ei pidetty lainkaan turmiollisena, kun herrasväen juhlissa tanssittiin 1800-luvun puolella.

”Suuri likvidointi”

Vielä pari kirjettä vuodelta 1907 ansaitsee huomiota. Thyra kirjoittaa Elinille juuri ”römppäviikon” aattona eli 31.10.: ”Meijerisali ja tupa on nyt korjattu ja se on antanut tekemistä”. Uudistukset Onnelassa ovat siis jatkuneet.

”Huomenna alkaa kansankorkeakoulu. Oppilaita on ilmoittautunut 80, mutta 60 on hyväksytty”. Thyran käyttämä sanonta kansanopistosta on kuvaava. Tuolloin hän ei voinut aavistaa, että hän olisi vielä kymmeniä vuosia mainitsemansa ”kansankorkeakoulun” johtokunnanjäsen.

”Huomenna alkaa vapaaviikko (palveluskunnan ”römppäviikko”) …Ajattelen olla koko ajan keittiössä ja siivota sen. Siellä on nyt niin likaista ja sotkuista… Olen ommellut uusia verhoja valkaisemattomasta palttinasta ja kaihtimet punaisesta ja valkoisesta kretongista, uuden ”löystäkin” (päiväpeitto)…”

”Lauantaina tulee suursiivous ja silloin otetaan kaikki esille. Huomenna tulee suuri likvidointi. Suunnilleen 600 mk menee, ennen kuin kaikki ovat saaneet.”

Thyran mainitsema ”likvidointi” tarkoittaa vuosipalkan maksamista käteisellä palkollisille römppäviikon alkajaisiksi.

Eikä Thyra unohda asusteitakaan:

”Voisitko katsella minulle jonkinlaista talvimyssyä. Käyttänevätkö enää muhveja? Myssyn ja muhvin jos saisin sillä minun vanha hattuni alkaa tulla huonoksi ja kun minulla on kerrankin on hyvä kappa, niin haluaisin myös muuta sen mukaan. Se saisi maksaa suunnilleen 30 mk”.

Edellinen joulu tulee väkisin mieleen Thyrallekin näin:

”Joulu lähestyy myrskyaskelin, mutta tuntuu niin surulliselta, kun Pappa ei ole enää meidän keskuudessamme. Hän oli niin hyvällä tuulella ja aika terve silloin jouluaattona. Hän oli niin iloinen siitä, että saattoi antaa sinulle niin paljon rahaa jouluksi. Tänä vuonna ei tule mitään joululahjoja, koska meillä on ollut niin paljon menoja. Aarnon tulot eivät riitä.”

Kumminkin Thyra pyytää taas Eliniltä jotakin:

”Oletko ostanut itsellesi uuden myssyn? Osta nyt minulle jokin hauska, mutta ei liian ekstravagantti (huomiota herättävä) myssy ja muhvi. Täällä ei voi määrätä väriä eikä mallia”.

Aarno Piippolan erämaassa

Thyra kirjoittaa samassa kirjeessä myös Aarnosta:

”Aarno on nyt enimmäkseen Piippolassa. Hän matkusti perjantaina, ja odotamme häntä tänä iltana kotiin. Olisin mielelläni mennyt hänen mukaansa, mutta hän ei halunnut. Muutaman kerran olen ollut mukana ja olisin auttanut häntä, kun potilasta olisi pitänyt taivuttaa tai pitää aloillaan, mutta kun tarjoudun, hän kieltäytyy heti. On ihmeellistä, miten hän on niin varma käsistään. Käsivarsia ja jalkoja on potilailla ollut kipeänä ja sijoiltaan, mutta hyvä heistä on tullut”.

Tutta on jatkanut osaltaan samaa kirjettä tavalla, joka kuvastaa sattuvasti silloisia etäisyyksiä:

”Arno matkusti perjantaina Piippolan erämaahan ottamaan selvää, raivoaako sillä tulirokko. Jumalan avulla voi matka sujua… Arnolla on oma hevonen, täyskasvuinen hevosmies, mutta olen kumminkin levoton. Viima on niin kova tänään… Joulu lähestyy pitkin askelin. Tuntuu surumieliseltä. En ole vieläkään saanut itseäni siihen kuntoon, että aloittaisin tavanomaiset valmistelut. Lipeäkalan pitäisi jo olla liossa…”

”Nyt Arno on tullut kotiin. Eikä kovin jäätyneenäkään. Kaikki on häneltä sujunut hyvin, Jumalalle kiitos!”

Nykyiset piippolalaiset eivät varmaankaan pidä kotikuntaansa erämaana. Eivätkä he ”matkusta” Haapavedelle, vaan käyvät siellä autoillaan, jos tarvetta ilmenee.

Majasta tulee rasite

Tutta kertoo huolistaan toisessakin, valitettavasti päiväämättömässä kirjeessään Elinille. Ajankohdaksi arvioin huhtikuun loppua 1908:

”…Kaikkia ikäyyksiä sitä pitääkin sattua ennen kuin on päästy kesään, mutta niin kai sen täytyy olla, kunnes saamme majan myydyksi. Huolestuttavalta tuntuu aloittaa taas, kun maja siellä on sortunut… Arno on ollut niin reipas koko ajan kun hän on ollut sijaisena. (Tarkoittaa piirilääkärin sijaisuutta). Tehnyt matkoja Kestilään ja Nivalaan ilman että se olisi aiheuttanut hänelle pahaa”.

Thyran aktiivinen osallistuminen talon töihin saattaa ihmetyttää, olihan hänen varsinainen virkansa postitoimituksen hoitaja. Ei tiedetä, miten paljon virkatyö hänen ajastaan vei, mutta hänen nimikirjansa osoittaa, että hänellä oli lukuisia virkavapauksia juuri papan kuoleman jälkeisinä vuosina. Ne olivat noin 4–6 viikon mittaisia, ja ajallisesti ne sijoittuivat kevät- tai kesäaikaan, joskus syksyynkin. Syitä ei nimikirja kerro.

Pitkäperjantai ja postitunti

Onnelan kirjeitä on jäljellä vielä vuodelta 1908. Sitten seuraa valitettavasti tauko aina vuoteen 1918.

Huhtikuussa -08 Thyra kirjoittaa Elinille: ”…Nyt on pitkäperjantai, eikä siksi ole mitään trafiikkia konttorissa. Yritän siksi postitunnilla kirjoittaa…”

Eipä vain Suomen Posti pidä toimistojaan nykyisin auki tuona päivänä, ja näyttää siltä, että posti olikin tuolloin vain tunnin auki. Nykyiset asiamiespostit ovat asia erikseen.

Holmqvistin lasten sisarpuoli Alma oli menettänyt miehensä Willen sydänkohtaukseen ja oli henkisesti huonossa kunnossa. Siksi hän oli päättänyt lääkärinsä kehotuksesta matkustaa jonnekin ulkomaille parantolaan. Matkaseurakseen hän oli halunnut velipuolensa Aarnon ja luvannut kustantaa (”betala hela kalaset”) molempien matkan.

Niinpä Thyra kirjoittaa:

”…Tuumivat Aarnon kanssa, että Alma ja Aarno matkustavat ensi kuussa ulkomaille. Nyt hän (Alma) haluaa, että Aarno tulee mukaan myös hakemaan hoitoa. Aarno on hyvin innostunut asiasta, mutta hänen on vaikea päättää… paikasta, joka sopisi hänelle. Hän puhuu vain Italiaan matkustamisesta ym… Miten Aarno-raukka voisi tulla toimeen, on toinen asia. Hauskaa nähdä, miten innostunut asiasta hän on. En usko hänen paranevan, mutta ehkä se kuitenkin virkistäisi häntä…

Nivalassa on pari isorokkotapausta ja ne ovat säikäyttäneet meidät niin, että olemme kaikki antaneet rokottaa itsemme… Aarno pyytää, että sinä pyytäisit Alma Emeleusta (Elinin työtoveri, vietti usein kesälomiaan Onnelassa) lähettämään tänne jonkinsorttisen luettelon siitä, mitä nainen tarvitsee ulkomailla pari kuukautta. Hän pelkää, että Alma ottaa puoli maailmaa mukaansa.”

Matka toteutui, ja Alma ja Aarno viettivät kuutisen viikkoa Sveitsin Luzernissa kylpylässä. Perillä he olivat juhannuksen aikaan. Matkamuistoista mieleeni jäi muutamia kehystettyjä valokuvia alppimaisemista. Ne olivat Onnelassa seinällä. Mistään ei ilmene, miten matka vaikutti Aarnon terveyteen.

Toukokuun lopulla Thyralla on taas Elinille asiaa:

”…kiire kevättoimien kanssa, ettei tahdo ehtiä kansliatöitä tekemään. Täällä on ollut kylmää tähän asti, mutta nyt on ilma lämmennyt, joten olemme olleet puutarhassa täydessä touhussa. Kalle Keckman on puutarhurina ja hän on raivannut kaikki meidän marjapensaamme”.

Mainittu Keckman oli asioitsija, jolla oli valkoinen talo nykyistä Huurteitten Laaksolaa vastapäätä. Hän hoiti myöhemmin muun muassa ”Onnelan neitien” lakiasioita.

Thyralla ei ollut yksin Onnelan tapahtumien raportointi mielessään, kun hän kirjoitti:

”Olisitko ystävällinen ja ostaisit minulle niin paljon raakasilkkiä että minä saisin uuden leninkiini ja myös kaulaliinan. Siinä on niin huono vyö. Miten korkeita vöitä heillä nyt on?”

Thyra halusi seurata Helsingin muotia. Tässä vaiheessa Aarno ei ollut vielä päässyt lähtemään ja pyysi Eliniä ”kiirehtimään pukuaan Studelta”. Elin oli siis myös Aarnon ”hovihankkija”, mitä vaatteisiin tulee.

Aarno näyttää olleen Tutan mielessä alinomaa. Ilmeisesti äitipuolen ja poikapuolen välit olivat hyvin läheiset. Niinpä hän kirjoittaa heinäkuun alussa 1908 Elinille:

”…meillä on nyt kaksi kirjettä Arnolta ja Almalta. Hauskaa on saada heiltä tietoja ja että Arno nyt kylpee. Suokoon Jumala, että se olisi hänelle hyväksi. Kovin huolissani minä olen ollut Arnosta. On kuitenkin niin paljon, mitä voi tapahtua niin pitkällä matkalla. Suojelkoon Jumala heitä…”

Samassa kirjeessä Tutta kuvaa Onnelan elämää:

”Ikävää on, että huoneita remontoidaan, mutta yritämme järjestää asiat niin hyvin kuin voimme. Ruokasali on ollut tyhjänä, lattia ja ikkunanpuitteet maalattu. Meillähän on myös yksi kylpyvieras… viipynee kuukauden puoliväliin. Syö opistolla… Aura Haggrenillä on ruokaa kylpyvieraille. Ainahan huoneen voi antaa, ruoan kanssa on hankalampaa… Taitaa tulla taas katovuosi.”

Jos heinäkuussa on vain yksi kylpyvieras, ei majoitus näytä kovinkaan tuottoisalta liiketoimelta, mutta kuuhan oli Tutan kirjoittaessa vasta alussa.

Elin tuntuu olleen oikein onnelalaisten kirjepommituksen kohteena, sillä Thyra kirjoitti hänelle juhannuksen aikaan samana vuonna. Tosin saattaa olla, että vain Elin säilytti saamiaan kirjeitä. Thyra mainitsee eduskuntavaalit ja sitten – tietenkin – Onnelan remontoinnin:

”Eilen oli rehtori Rosendahl täällä ja piti hyvän esitelmän. Hän on ’yleisehdokas’ (tämä suomeksi) tässä vaalipiirissä. Hän esiintyi niin hyvin, että oli todella ilo kuunnella häntä. Siellä oli myös ’Suomettaria’, mutta he näyttivät vaisuilta. Huomenna puhuu heidän Lagerlöf. Ei taida sekään olla kovin hienoa.”

Kansanedustuslaitoksen edellyttämä kansalaispolitiikka oli tullut jäädäkseen – sekä Onnelaan että Haapavedelle. Thyra ei kommentoi asiaa enempää, vaan siirtyy läheisempään asiaan eli Onnelan remonttiin.

Remontti ja Aarnon ainoa kirje

”…Tulee Matti (saattaa olla Pirttikankaan maalarisuvun kantaisä Matti, muistan omalta ajallani Pirttikankaat maalareina) ja panee salin kuntoon. Hän on nyt maalannut ruokasalin lattian ja ikkunat – 1. pvä lähetän sinulle rahaa. On hyvä, että voit ostaa tapetit, mutta älä osta liian vaaleita ja ohuita. …ostaisit vain sellaiset, jotka maksaisivat n. 1 mk. Koska menee 30 rullaa tapettia ja 30 m kultalistaa niin lähetän rahaa täältä. Jos voin, lähetän 50 mk ja lopulla voisit ostaa ripolinia, että saisimme myös huonekalut puhdistetuiksi… Ovet ja ikkunat ja kaakeliuunit Aarno haluaisi valkeiksi…”

Ja hieman naisellisuutta mukaan: ”Rusettiasi, joka kuuluu ruskeaan leninkiisi, olen muutaman kerran käyttänyt.”

Näiltä ajoilta on vielä yksi kirje jäljellä. Se on päivätty lokakuun 12. päivänä luultavasti 1908, ja se on ainoa Aarnolta säilynyt. Se on kirjoitettu lyijykynällä suomeksi ja on erittäin hankalalukuinen käsialan takia. Sairaus on ehkä vaikuttanut asiaan. Näin se on kokonaisuudessaan:

”Hyvä Elin!

Pistipä päähäni juuri postin lähtiessä (keskiv. ilta) pyytää sinua ostamaan uusi paprokki sekä Lönnbeckiltä tylppäpäiset kalossit No 10. sekä pannaan ne yhteen pakettiin. Täällä ei saa kalossia.

Täällä tätä nykyä laitetaan komiaa verantaa (sivurakennuksen) tuvan eteen. Se paha vain, että siitä ei tule juuri helppo, mutta se komeus maksaa. Kellari on myös muurattu ja pantu siihen asfalttikatto. Tuvassa ja meijeri salissa on muurattu, lattiat korjatut sekä meijerin Sali lisäksi tapiseerattu… on nyt Käsityökoulu ja maksetaan vuokraa 28 mk kuussa ilman lämmitystä.

Piirilääkärin toimi on tätä nykyä enemmän hiljaista kun on niin huono keli.

Monet terveiset Aarno.

P.S. Jos ei 35 mk piisaa, niin lähetän lisää.”

[Kuva: Saaren uimarannalla]
Postitoimituksen hoitaja Thyra saaren uimarannalla (keskellä). Uimapaikka oli suojattu uteliailta katseilta. Takana maantien vasemmalla puolella häämöttää ”värimökki” eli lautturin asunto, oikealla Huiska eli Veikkola. Tie vei ja vie Nivalaan.

Lyhytkin kirje voi kertoa paljon. Elin oli Aarnonkin hovihankkija. Hän oli ollut Kirurgilla yöylihoitajana vuoden 1907 alusta lähtien ja siten pääkaupungin hyvin varustettujen liikkeiden ulottuvilla. Helsinki näyttää syrjäyttäneen Oulun hankintapaikkana. Remontointi Onnelassa jatkui, ja nyt on pantu kuntoon ”tupaa” eli sivurakennusta. Meijerin ”salia” tuskin on tapiseerattu meijerin käyttöön, vaan koko meijeri on selvästikin lopetettu. Siellä oli nyt varmaankin kunnan käynnistämä käsityökoulu. – Aarno ja hänen apulaisenaan Elin eli ”meidän herrat” muuttivat pian yhdessä Nivalaan, jonka kunnanlääkäriksi Aarno oli saanut virkamääräyksen 15.12.1909.

Onnelan elämästä kertovat kirjelähteet tyrehtyvät tähän. Elämä tietenkin jatkui Onnelassa melkein kuten ennenkin. Aarno tosin muutti virkansa takia Nivalaan, mutta Elin oli ollut ennenkin poissa. Nyt molempien työpaikka oli naapurikunnassa. Voi hyvin olettaa, että he saattoivat käydä useinkin Onnelassa.

Maja myydään

Huomaa helposti, että karjamaja eli ”maja”, jollaisena se esiintyy ruotsinkielisissäkin kirjeissä, oli tullut Onnelan väelle ongelmalliseksi G. R. Holmqvistin kuoltua. Ylijoelle oli matkaa aivan liian paljon, jotta siellä olisi voinut pelkästään pistäytyä. Majan pito oli käynyt kannattamattomaksi. Onnelan ympärillä oli kyllä peltoa ja niittyä, mutta niidenkin tuotot jäivät vaatimattomiksi. Toivatko sitten kylpyvieraat tai muut majoitustiloja tarvitsevat riittävästi tuloja? Siihen ei ole vastausta.

Thyra oli jo pian G. R. Holmqvistin kuoleman jälkeen kirjoittanut majan myynnin tarpeellisuudesta, eikä ajatus jäänyt unohduksiin. Myös Tutta näyttää sitä harkinneen. Niinpä jo ennen Aarnon saamaa virkamääräystä tehtiin kauppakirja, jolla maja siirtyi toisille omistajille:

Kauppakirja

Maanviljelijä Erkki Rytkylle ja vaimollensa myymme ja luovutamme me allekirjoittaneet omistamamme seuraavat tilat ja tilukset, nimittäin:

    • Wattukylän Kivelän 3/64 manttaalin perintötilan No 7
    • ”Ala-Alkula” nimisen tilan 0.0129 manttaalia
    • ”Ylä-Alkula” nimisen tilan 0.00999 manttaalia
    • ”Pitkäranta” nimisen maapalstan 19 ta

kaikkine rakennuksineen ja muine etuineen yhteensä viidentoistatuhannen (15 000) markan kauppahinnasta, joka nyt heti maksettiin ja kuitataan…

Haapavedellä, Toukokuun 11 pnä 1909

Augusta Holmqvist Elin Holmqvist

A. R. Holmqvist Thyra Holmqvist

Edellä olevaan kauppaan tyydymme ja sitoudumme siitä vastaamaan. Aika ja paikka kuin edellä.

Erkki Rytky Todistavat: Adolf Jussila Iisakki Vahe

Espanjantauti

Näin siis Onnelan väki luopui G. R. Holmqvistin hankkimista suoviljelyksistä. Seuraava muutos tapahtui, kun jo ennestään ”parantumattomasti sairas” Aarno Robert, Nivalan kunnanlääkäri, kuoli Onnelassa lokakuun 25. päivänä 1918. Jälleen leikkautuivat hänen ja Suomen kohtalonvuodet yhteen. Vapaussota oli päättynyt samana vuonna. Kuolemansyynä oli silloin sekä meillä että muissakin Euroopan maissa raivonnut raju influenssaepidemia espanjantauti.

Aarnon hautajaisista Elin ei kerro mitään, mutta Onnelaan näyttää tulleen kuolemantapauksen johdosta runsaasti surunvalittelukirjeitä. Osa niistä on säilynyt, ja niistä näkyy hyvin Aarnoa kohtaan tunnettu arvostus. Aitoutta tuskin kannattaa epäillä, mutta niistä selviää paljon muutakin. Yleissävy on selkeä: koska Aarno sairasti jo ennestään, hänen kuolemansa tulkittiin jälkeenjääneitten lohdutukseksi oikeastaan vapautumiseksi vuosikausien kärsimyksistä. Ja espanjantauti mainitaan useissakin kirjeissä joko oman kokemuksen tai havaintojen perusteella.

Järkyttävin kirje on lähetetty Oulusta. Sen lähettäjä oli epäselvästi allekirjoituksesta vaivoin päätellen Ossi Laurin, Aarnon ja hänen sisartensa velipuoli. Onnelasta oli soitettu ja pyydetty, että hän hankkisi Aarnolle arkun:

”Rakkaat sisaret! (oikeammin sisarpuolet): Suuresti surren otimme tänään vastaan tuskallisen tiedon rakkaan veljemme poismenosta. Raskaalta se tuntuu… Olen tänään yrittänyt hankkia arkkua, mutta näinä aikoina se on absoluuttisen mahdotonta, kun näinä päivinä kuolee joukottain (massvis) ihmisiä… Aikaisintaan sen saisin ehkä ensi keskiviikkona, mutta en aikaisemmin. Kirjoittakaa, mitä ajattelette asiasta, puhelinta ei voi käyttää, sillä ei saa mitään selvää. Arkut maksavat nykyisin… 800–350 mk ja rahtikulut.”

Kirje on Aarnon kuolinpäivältä, ja arkku saatiin Haapavedelle ajoissa.

Myös Lappeenrannasta tulleissa osanoton ilmauksissa mainitaan espanjantauti: ”Tämä espanjantauti on kauhea sairaus ja siellä se näyttää olevan erityisen pahanlaatuista. Viime kesänä lapsilla oli se, ja nyt Affi makasi muutaman päivän – onneksi hän vältti jälkitaudit ja on nyt aivan terve.” Pietarsaaresta kirjoitti Elinin virkasisar surunvalittelun jälkeen: ”Olen itsekin juuri paranemaisillani Espanjantaudista, joka on kiusannut minua jo lähes pari viikkoa. En ole toki saanut mitään keuhkoihini, vaikka pelottavaa se on muuten ollut. Sattui vielä niin ikävästi, että pieni apulaistyttönikin on sairastanut samaa tautia yhtä aikaa minun kanssani.” Kirje on suomenkielinen.

Espanjantaudin on laskettu Suomessa surmanneen noin 15 000–30 000 ihmistä. Kuolinsyyn määrittelyn puutteet selittävät suuren vaihteluvälin. Kaikkiaan espanjantauti tappoi Euroopassa enemmän ihmisiä kuin musta surma.

Aarno haudattiin Haapaveden uudelle hautausmaalle. Päätettiin, että samaan hautaan jätetään tilaa myös Elinille ja Thyralle. Ne täyttyivät vasta 1951 ja 1959. G. R. Holmqvistin ja Augustan hauta on aivan vieressä.

Aarnon jälkeen tehtiin perunkirjoitus lakimääräiseen tapaan. Hänen perillisiään olivat Elin ja Thyra, mutta ei äitipuoli Augusta (Tutta). Tämän hallussa pesä kumminkin oli.

Aarnon kiinteäksi omaisuudeksi merkittiin Onnelan kolme palstaa (eli tila ja rakennukset), joiden arvoksi tuli 20 000 mk. Karjaa ei mainita laisinkaan, eikä myöskään maatalouteen liittyviä työkaluja. Kumpiakin kuitenkin varmasti oli. Kirjat ja vuode- ja pitovaatteet ovat saaneet 600 mk:n arvon ja lääkärin instrumentit kaappeineen 250 mk. Irtaimiston kohdalla kiinnostavinta on merkintä, että ”Palvelijainhuoneessa” on ollut yksi sänky ja kolme pukkisänkyä.

Mainittu huone sijaitsi Onnelan länsipään keittiön yläpuolella, siis toisessa kerroksessa. Huoneen pinta-ala lienee ollut reilusti alle 10 neliömetriä. Tässä tilassa oli saanut asua neljäkin palvelijaa kerrallaan. Ainakin talvisaikaan sen on täytynyt olla perin tukalaa. Kesäisin pukkisänkyjä on todennäköisesti siirretty viereiselle ullakolle, jossa oli tilaa ja jonkinlainen lautalattiakin.

Aarnon tärkein rahallinen omaisuus oli 20 000 markan henkivakuutus, joka peitti kaikki velat, joita niitäkin oli kertynyt. Rahoitusolojen olennaista muutosta osoittaa, että nyt velkoja oli sekä pankeille että yksityishenkilöille.

Elin Billnäsin ruukilla ja työtarjous Haapavedeltä

Elinin työpaikka Nivalan kunnanlääkärin apulaisena oli nyt mennyt. Omasta urastaan hän mainitsee jatkaneensa Helsingissä kirurgilla 1920. Välistä puuttuu jotakin sellaista, josta minäkin muistan kuulleeni: Billnäsin (Pinjainen) ruukki. Pian Aarnon kuoleman jälkeen hän sai vanhalta ystävältään May Grönbergiltä Billnäsissä 25. maaliskuuta päivätyn kirjeen, jossa tarjottiin työpaikkaa. Kirjoittaja itse näyttää työskennelleen toimistotehtävissä. Näin hän kirjoittaa: ”Etsimme tänne ruukille sairaanhoitajaa. Toistaiseksi meillä ei ole sairaalaa, mutta se rakennettaneen tulevaisuudessa... on kuitenkin muutamia tapauksia, joissa tarvittaisiin huolenpitoa ja hoitoa. Etkö sinä tulisi tänne?”

Elinin ystävä on tavannut esimiehensä ja suositellut Eliniä hänelle. Tämä oli ollut kiinnostunut asiasta. May jatkaa: ”…heidän mielestään sinä sopisit erinomaisesti tänne. Nyt esimieheni pyysi minua kysymään sinun palkkatoivomustasi. Sinä saat täällä vapaan asunnon, valon ja lämmön ja täysihoidon… Neuvoisin sinua kuitenkin ainakin toistaiseksi, kunnes näet, miten tulet viihtymään, laskemaan kaiken ilmaiseksi ja palkan sen päälle.”

”Ah, Elin, mitä se merkitsisikään minulle, jos tulisit tänne, en voi sitä edes kuvata, mutta rukoilen Jumalaa, että voit ja haluat tulla.”

Työtarjous näyttää Eliniä kiinnostaneen, koska hän oli päässyt sopimukseen ruukin edustajan kanssa ja muuttanut Billnäsiin. Vaikuttaa siltä, että hän ei kuitenkaan viihtynyt tehtaan palveluksessa. Tästä on saattanut tulla tieto Haapavedelle, koska hänelle tuli työtarjous sieltä. Sen lähetti apteekkari Lauri Selin tammikuun 24. päivänä 1920:

Apoteket i Haapavesi

Lauri Selin

Haapaveden Apteekki

Sairaanhoitajatar Elin Holmqvist

Karis (josta osoitettu Billnäsiin)

On miellyttävintä mitä pitkään aikaan olen saanut tehdä kysyä, olisiko Neiti halukas palaamaan Haapavedelle täkäläisen sairaalan johtajaksi. Avuksi palkattaisiin toinen n.s. ”kiertävä” hoitajatar, rva Komu, joka on nyt ollut ??? makaa vaikeasti sairaana sydänkipujen takia, eikä hänen uskota toipuvan… Sairaalassa (ent. Kuumesairaala), nyttemmin Kunnansairaala on ollut potilaita koko joukko erilaisin vaivoin ja kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä siihen, ettei tarvitse matkustaa kaupunkiin hoitoa varten.

Täällä, ts. kunnan terveydenhoitolautakunnalla ja sairaalan hallituksella on yhteinen toivomus, minkä nyt esitän Teille, että Neiti palaisi Haapavedelle ja ilmoittaisi meille ehtonsa mahdollisimman nopeasti. Laskin vain viranomaiset tuohon edellä, mutta olen syvästi vakuuttunut siitä, että koko Haapaveden väestö yhtyy tähän toivomukseen… Lauri Selin”

[Kuva: Elin]
Elin oli ammattinsa loppuvaiheissa yöylihoitajatar. Hänen uransa päättyi eläkkeelle 1931 lopussa.

Kirjeestä näkyy, että tarkoituksena oli palkata toinen ”kiertävä” rva Komun tilalle, jonka ei uskottu toipuvan. Ainakin ”Komun täti” oli vielä sotien jälkeen hoitotehtävissä ja kiersi syrjäkylätkin polkupyörällä. Hän oli varmasti Haapaveden arvostetuimpia ja suosituimpia henkilöitä, ja teki minuunkin – vahvojen silmälasiensa takaa – lähtemättömän, sydämellisen ihmisen vaikutuksen. Komun täti hoiti virkaansa ennätysmäisen kauan eli 53 vuotta.

Vapaussodan jälkeen Komun täti olisi halunnut liittyä Lotta Svärd-järjestöön, mutta häntä ei oikein haluttu huolia. Olihan hänen miehensä ollut punaisten puolella, paennut Neuvosto-Venäjälle ja ollut siellä perustamassa SKP:tä. Miehen kohtalo oli tuolloin tavanomainen: hänet tuhottiin Stalinin puhdistuksissa. Kyllä Komun täti lopulta lotaksi kelpuutettiin, ja Onnelassa oltiin melkoisen vihaisia, kun hänen hyväksymisensä oli ollut ”riidan takana”.

Syystä tai toisesta Elin ei kuitenkaan tullut takaisin Haapaveden kunnansairaalan johtajaksi. Olisi luullut, että työ olisi ollut hänelle hyvinkin mieleen, olihan hänellä Onnelassa asuntokin valmiina. Niin vain kävi, että hän meni vielä samana vuonna Helsingin Kirurgille osastonhoitajaksi. Tämä työ päättyi 1927, minkä jälkeen hän oli vielä ylihoitajana Vaasan lääninsairaalassa vuoteen 1930. Silloin ”tulin eläkkeelle”, kuten hän kirjoittaa. ”Reservistä” kutsuttuna vapaaehtoisena hän toimi talvisodan aikana Vaasan sotasairaalassa. Työstään hän sai talvisodan muistomitalin.

Onnelassa Elin ei tietenkään ollut joutilaana. Talon töitä varmasti riitti. Erityisesti puutarhanhoidosta – kasvilavoista, kasvimaasta ja myös koristekukista sekä sisällä että ulkona hän oli erityisen kiinnostunut. Ammatistaankin hänellä oli hyötyä. Hän kävi antamassa ruiskeita Heikki Virangon potilaille. Emäntäkoulun perustajaa Nora Pöyhöstä hän hoiti Alamaalla luullakseni ainakin viikkoja, jolloin hän asuikin Alamaalla. Pöyhöset lahjoittivat hänelle kauniin hopealautasen kaiverruksineen. Hyvin muistan, miten Onnelaan tuotiin kerrankin tyttö, joka oli paljain jaloin kulkiessaan astunut uistimen koukkuihin pahasti. Häntä Elin ei voinut auttaa: olisi tarvittu puudutusta ja leikkausta.

Yhteiskoulu ja täysihoitola

[Kuva: Impi Mäkisen huone Onnelassa]
Tässä huoneessa ja viereisessä maisteri, yhteiskoulun opettaja ja Onnelan pitkäaikaisin täysihoitolainen Impi Mäkinen asui täysihoitoaikansa loppuun.

Merkittävä askel Haapaveden koulutoiminnassa otettiin, kun yhteiskoulu perustettiin 1919. Sillä oli erityisen tärkeä merkitys Onnelalle, koska siellä oli vuokrattavia huoneita sekä opettajille että oppilaille, joita tuli kaukaakin Haapaveden ulkopuolelta. Näin voi sanoa Onnelan täysihoitolatoiminnan käynnistyneen toden teolla. Monet perheettömät opettajat asuivat siellä vuosikausia, Impi Mäkinen kaikkein pisimpään eli yhtäjaksoisesti noin 30 vuotta. Toinen pitkäaikainen asukas oli Ville Metso, josta tuli aikaa myöten koulun rehtori. Koululaiset viipyivät lyhyemmän ajan. He tulivat lukioluokille ja lähtivät ylioppilastutkinnon suoritettuaan.

Täysihoitolan toimitusjohtaja oli Thyra postivirkansa ohella. Elinin päästyä eläkkeelle 1931 hän oli tietenkin apuna. Ohjakset olivat kyllä Thyran käsissä. Koska ruoka valmistettiin kotona, tarvittiin palveluskuntaa ja työnhinnan noustessa oli selvää, että koko täysihoitolan kannattavuus tuli kyseenalaiseksi. Hintoja tuskin voitiin nostaa niin paljon kuin olisi pitänyt. Niinpä Onnelan papereissa on lukuisia velkakirjoja ja maanmyynneistä kertovia kauppakirjoja.

Sivurakennuksesta tulee Kassala

Isoin kauppa ennen sotia tehtiin, kun Onnelan sivurakennus maa-alueineen myytiin Osuuskassalle. Tässä rakennuksessa, joka sai nyt nimen Kassala, oli toiminut aikojen saatossa muun muassa niin sanottu Lagerstamin koulu, kansakoulukin hetken aikaa, posti, ”Viineksen kauppa”, meijeri ja käsityökoulu. Nyt tilalle tuli Osuuskassa, joka aloitti vaatimattomasti vuokraamalla muille lähes kaikki talon tilat.

Kappahinta oli silloisena rahana 77 500 mk, mikä osoittaa rahan arvon huonontumista, mutta myös edullisen paikan arvonnousua. Aarnon perunkirjassahan koko Onnelan tila (kaikkine rakennuksineen) oli arvioitu vain 20 000 markaksi, ja tilaan kuului silloin Onnelan välittömän ympäristön lisäksi sekä länsipuoli ”Kylpysaaresta” että peltoa ja niittyä Ollalassa. Kauppakirjan kohdat 2 ja 4 ansaitsevat erityismaininnan, sillä ne kuvaavat myös silloista elämäntapaa.

Kohdassa 2 myyjät pidättävät täyden asumis- ja nautinto-oikeuden pikkutuparakennukseen 10 vuoden ajaksi, mutta myöntävät ostajalle leipomaoikeuden mainitussa tuvassa.

Kohdassa 4 myyjät luovuttavat omistamiinsa saunaan kylpy- ja pyykinpesuoikeuden sekä kaivoon ja vasemmanpuoleiseen ulkohuoneeseen käyttöoikeuden 10 vuoden ajaksi.

Myyjinä olivat Elin Holmqvist ja Thyra Holmqvist.

Osuuskassa oli siis nyt siirtynyt ikään kuin valmiusasemiin seuraavaa kauppaa varten. Tuskinpa vielä silloin ajateltiin koko Onnelan ostamista. Osuuskassa aloitti toimintansa Kassalassa varovasti. Suurin osa rakennuksesta vuokrattiin ulkopuolisille, ”pankkisalina” käytettiin aluksi vain yhtä huonetta.